1. Prostitute
2. There was a time
3. Scraped
4. Chinese Democracy
5. Sorry
Bubblin' under: Madagascar
Tuossa oikeastaan itselle selkeä kärki levyltä, nuo on ne biisit jotka tulee aina laitettua soimaan kun CD:tä kuuntelee. Sellaisia joiden kohdalla tulee painettua "next" ovat IRS, Catcher in the rye, Rhiad ja If the World. Muut biisit toimivat myös hyvin, joskin hienoista ongelmaa parissa raidassa on suhteessa aikaisiin demo/live-versioihin.
Ihan suoraan sanottuna mielestäni The Blues oli livenä parempi veisu ja Catcher in the rye on huonompi kuin demoversio - Brian Mayn soolon poistaminen oli iso virhe. Kuitenkin itselle isoin munaus on Madagascar, se on mielestäni pilattu studiossa lähes täysin - 180 raitaa päällekäin jotain, mm. ne nerokkaat kitarat kertosäkeen takaa on aivan liian suuren puuron peitossa. Tässä näkyy pahimmillaan se mitä 10 vuoden levytysprosessi voi biisille tehdä, Rio 2001 live taas on musiikillisesti ko. biisistä todella kova veto - vokaalit tosin jättävät taas toivomisen varaa. Levyn nimikkobiisi on oikeastaan ainoa todellinen positiivinen yllätys demoihin/livevetoihin nähden, se toimii mielestäni erinomaisesti ja suoraviivaisesti.
Hyvä levy se kuitenkin kokonaisuudessaan on, mutta kyllä jo kiinnostaisi kuulla lisää. Ei ehkä niinkään tämän nykykokoonpanon menoa, koska se on mielestäni mennyt jäseniltään poikkeuksetta huonommaksi. Mutta Rose-Reed-Stinson-Pitman-Buckethead-Tobias-Finck-Brain kokoonpanon tuotoksia kuulisi mieluusti lisää, sen kahden lähes valmiina olevan levyn osalta. Esimerkiksi jo myyttiset biisit The Genaral, Oklahoma, Seven jne. antavat edelleen odottaa itseään.