Kuuntelin tässä taas
Locomotivea, ja tähän biisiin ei jumalauta ikinä kyllästy. Upeaa soittoa, konemaista säkättävää riffiä ja maagista groovea, ja Axliltakin hienoa laulantaa niin matalalta kuin korkealtakin. Kipale etenee kuin juna, kunnes lopussa se nousee siivilleen: piano ja rumpujen vyöry kuljettaa biisiä, minkä päälle Slash vetää komeat soolot ja Axl huokailee "oooh, soooo strange".
Ensimmäisen kerran kuulin tämän syyskuussa 1991, eikä reaktio ole siitä muuttunut: miten joku voi olla näin saatanan kova?
Gunnareiden top5-kamaa ehdottomasti, rohkeasti voisin väittää jopa että bändin paras biisi.