Rocket Queen on Axlille hankala, myös Kobessa. Kelasin eteenpäin ja Sorry toimii. Harmi toi Rocket Queen, koska se on muuten aivan loistava, mutten silti hirveesti valittais. Ai jai jai tätä Sorrya... loistava tulkinta ja Slashin kitara on runollinen. Pidän tästä biisistä koko ajan enemmän, toki olen aina pitänyt, mutta vielä enemmän, kyllä te tiedätte mitä tarkoitan. Jösses tota Slahin skebaa tässä lopussa! Axlin ääni on "mature".
No niin. Otetaan sitten Don't Cry. Yleisö on muuten hiljainen, eikö Japanin nuoriso ole löytänyt GNR:ää, vanhukset siellä vain fiilistelevät. Tämä vanhus ainakin aikoo huutaa ja mekkaloida kesällä. Jaahas, ei ollut introa Don't Cry'hin. Hyvin menee soitto ja kaikki. Toinen kertosäkeistö. Jumalainen hetki! Duffin basso pomputtaa miellyttävästi ja Slashin tutut kuvioinnit, yhtä aikaa herkät ja tarkat. Jes, Axl onnistui kolmannen säkeistön vaikeassa kolmannessa säkeessä.
The Seeker. Tämä sopii Axlille. Slash siellä taustalla tiluttelee. Kohta Paradise City. Jätän tämän tähän näin.