Kerran Mestiksissä ollut, ja jos ei nyt hapoille, asti mutta unta ei tarvinnut odottaa tuplakiekan jälkeen. Eka kierros muistaakseni ysiyhteen ja toinen liki sataan. Ei vaan keppi heilunut enää iltapäivällä ja Cut-kutsui.
Tästä tuli mieleen pari juttua jotka koettu tällä kaudella. Pelasin parikymppisen naisen kanssa keltaisilta, joka valmistautui mestaruuskisoihinsa. Pimun tasoitus oli seitsemän ja puoli. (omani 20) Pelasimme kierroksen tasoihin (95) joka meni bufferiini. Nainen löi avauksensa suurin piirtein samohin mittoihin omieni kanssa (190-200m) mutta lähestymisissään sain pientä edgeä. Puttaamisessa jäin toiseksi. Hän virkkoi että ei meillä miehillä helppoa ole kun joudumme noin kaukaa hakkaamaan. Siitä vaan tuli mieleeni että kun olen muutaman kierroksen pelannut ala-aste ikäisen poikani kanssa punaisilta, niin eipä ne omat tulokseni siitä ole alle ysikympin pahemmin pudonneet. Hmm.
Ja toinen mieleen jäänyt seikkailu tältä kesältä. Minulla oli kunnia pelata kierros Roope Kakon caddien kanssa samassa ryhmässä. Voisi sanoa että sain hyviä neuvoja putteihin. Ja kesän birdie nro 5. myöskin näki päivänvalon. Se mikä oli silmiin pistävää, oli se että kaveri seisoi usein erinomaisen lähellä lyöntilinjojamme, heh, ei ollut vissiin tottunut että kuti saattaa joskus hieman poiketa halutusta..