Hienon lajin olet www itsellesi valinnut. Onnittelut myös green cardista!
Nyt on takana viisi puolikasta kierrosta joista yksi hienolla Aulangon Eversti-kentällä. Nöyränä pitää lajia kohtaan olla, mutta hienosti on lähtenyt mielestäni kulkemaan.
Eversti on kyllä hieno ja hyväkuntoinen kenttä. Suht uusi paikka, mutta tasosta kertoo jotain se, että amatöörien EM-kisat meinattiin alunperin pelata osittain myös Everstillä.
Käsittääkseni ulkomailla ei taida saada green feetä alle tuon 28? Vai kuinka tarkkoja esim. lomakohteissa näiden suhteen ollaan?
Itse mitä olen tuolla Espanjan itärannikolla kierrellyt kenttiä niin eivät siellä kovin kiinnostuneita ole olleet tasoituskorteista. Raha kyllä kelpaa. Toki tämä vain pienellä otannalla, mutta jotenkin sellainen käsitys että ei noita hurjan tarkkaan katsota esim. juuri etelässä. Varmaan brittien saarilla valvonta voi olla tiukempaa.
Kertokaapa kokeneemmat näkemyksenne: tavoite olisi ensi kesänä pelata ainakin parisenkymmentä kierrosta. Millaisilla pelimäärillä olette saaneet tasoituksenne laskemaan tuon 28 paikkeille?
Nämä ovat hyvin yksilökohtaisia juttuja, mutta kun on katsellut lähipiirin kavereiden ja tuttujen hurahtamista lajiin niin kyllä se tasoitus on 1-2 vuodessa pudonnut monella kevyesti parin kympin pintaan, ja allekin. Toki tuohon pitää tehdä duunia, harjoitella ja nimenomaan pelata paljon. Uskoisin että sinä www saat parin kymmenen kierroksen aikana tasoituksen putoamaan tuonne 28:n paikkeille. Eihän se loppujen lopuksi vaadi kuin sen pari hyvin onnistunutta kierrosta. Kyllä tuo tasoitusjärjestelmä (slope) on sellainen, että tasoituksen pudottaminen varsinkin alkuvaiheessa on melko helppoa. Ainakin siis sellaiselle pelaajalle, jolla on edes ripaus pallosilmää ja on innostunut lajista, jonka myötä ne pelimäärät ovat kohtuu suuria.
Sinänsä tuolla händärillä ei nyt ole niin väliä, pirun kivaa on ollut ja onnistumisen iloja on ollut huomattavasti enemmän kuin tuskaista kyntämistä. Toivotaan että sama jatkuu kun vaatimustaso omaa tekemistä kohtaan väistämättä nousee. Katsellaan ja pelaillaan. Vielä taitaa muutama viikko olla jonkinmoisia pelikelejä jäljellä..
Tämä peli-ilo on aika avainsana tässä lajissa. On suuri asia, että pystyy nauttimaan lajista, vaikka välillä hommat kentällä menisi vituralleen. Jos kentällä pystyy nauttimaan itse lajista ja siitä pelaamisesta, on tuloksentekokin helpompaa. Totuus on nimittäin se, että yksi katastrofiväylä ei vielä sitä korttia/tulosta pilaa, vaan se epäonnistuneen väylän jälkeinen vitutus, huolimattomuus ja aggre. Tämä asia pätee niin tasoituksella 54 kuin tasoituksella 4 pelaaviinkin.
On silti todettava, että elämässä harvemmin kokee niin infernaalisia vitutus-kohtauksia, kuin golf-kentällä :)
Ja kun katselee kokeneempien jamppojen peliä niin on tavallaan helpottavaa nähdä että ei se aina helppoa ole. Ja vetää ne prot:kin niitä metrin puttejakin joskus ohi.. nimim. koukussa.
Kyllä kyllä. Se tekee tästä lajista niin upean, että kukaan koskaan (ei edes tiikeri) ei tule olemaan tässä täydellinen, vaan jokaiselle saattaa tulla hetkenä minä hyvänsä se musta hetki. Toisaalta tämän ansiosta ne onnistumiset tuntuvat sitten sitäkin paremmilta.
