Voi olla, että tällainenkin on jossain vaiheessa ollut, mutta uusinta ei varmaan ole pahitteeksi...
Elikkä, foorumin musiikki-intoilijoiden suurimmat suosikit on varmaankin kaikkien tiedossa, mutta mikä kolisee kovaa JUURI NYT?
Itselläni se on Thin Lizzy. Ehkäpä kimmokkeena oli noin kuukauden takainen heikohko tv-keikka, mutta rupesinpa sen jälkeen kuuntelemaan omistamiani Thin Lizzy-levyjä uudelleen ja homma meni siihen pisteeseen, että olen hankkinut kaikki bändin kiekot lukuunottamatta niitä kolmea Vertigo-aikaa edeltänyttä ja viimeistä Life-liveä. Vertigo-aikoja edeltäneeltä ajaltakin omistan yhden kelvollisen halpiskokoelman.
Täytyy sanoa, että ei Phil Lynott yhtyeineen kovin huonoa albumia onnistunut urallaan tekemään. Jopa parjatut Renegade ja Thunder and Lightining sisältävät monta mehevää siivua ja olisivat varmaan nykypäivänä ilmestyessään niin myynti- kuin arvostelumenestyksiä.
Aika huikeana voi pitää myös sitä, että bändi julkaisi vuonna 1976 (oikein hyvä vuosi muutenkin :D) muutaman kuukauden välein kaksi klassikkoalbumia (Jailbreak ja Johnny The Fox). Eikä siinä vielä kaikki, sillä Lynott ehti niiden välissä olla vielä vakavasti sairaanakin.
Kyllä oli tuo vanhojen bändien levynjulkaisutahti vähän toista luokkaa kun nykyään. Thin Lizzynkin paras aikakausi (IMHO) Fightingista Bad Reputationiin ei kestänyt kuin vuodesta 1975 vuoteen 1977. Siinä ajassa siis tehtiin neljä studiolättyä. Nykybändit eivät varmaankaan selviäisi samasta edes kymmenessä vuodessa. Ja Bad Reputationia seurannut Live and Dangerous on yksi parhaita, ellei paras livelevy.
Vielä huikeampaa oli sitten CCR:n tahti, joka julkaisi paria lukuunottamatta kaikki klassikkobiisinsä vuosien 1969 ja 1970 aikana. Viisi albumia kahdessa vuodessa ja ainakin parikymmentä eturivin rock-klassikkoa. Aika saamattomia nämä nykybändit, kun noihin vertaa...
Elikkä, foorumin musiikki-intoilijoiden suurimmat suosikit on varmaankin kaikkien tiedossa, mutta mikä kolisee kovaa JUURI NYT?
Itselläni se on Thin Lizzy. Ehkäpä kimmokkeena oli noin kuukauden takainen heikohko tv-keikka, mutta rupesinpa sen jälkeen kuuntelemaan omistamiani Thin Lizzy-levyjä uudelleen ja homma meni siihen pisteeseen, että olen hankkinut kaikki bändin kiekot lukuunottamatta niitä kolmea Vertigo-aikaa edeltänyttä ja viimeistä Life-liveä. Vertigo-aikoja edeltäneeltä ajaltakin omistan yhden kelvollisen halpiskokoelman.
Täytyy sanoa, että ei Phil Lynott yhtyeineen kovin huonoa albumia onnistunut urallaan tekemään. Jopa parjatut Renegade ja Thunder and Lightining sisältävät monta mehevää siivua ja olisivat varmaan nykypäivänä ilmestyessään niin myynti- kuin arvostelumenestyksiä.
Aika huikeana voi pitää myös sitä, että bändi julkaisi vuonna 1976 (oikein hyvä vuosi muutenkin :D) muutaman kuukauden välein kaksi klassikkoalbumia (Jailbreak ja Johnny The Fox). Eikä siinä vielä kaikki, sillä Lynott ehti niiden välissä olla vielä vakavasti sairaanakin.
Kyllä oli tuo vanhojen bändien levynjulkaisutahti vähän toista luokkaa kun nykyään. Thin Lizzynkin paras aikakausi (IMHO) Fightingista Bad Reputationiin ei kestänyt kuin vuodesta 1975 vuoteen 1977. Siinä ajassa siis tehtiin neljä studiolättyä. Nykybändit eivät varmaankaan selviäisi samasta edes kymmenessä vuodessa. Ja Bad Reputationia seurannut Live and Dangerous on yksi parhaita, ellei paras livelevy.
Vielä huikeampaa oli sitten CCR:n tahti, joka julkaisi paria lukuunottamatta kaikki klassikkobiisinsä vuosien 1969 ja 1970 aikana. Viisi albumia kahdessa vuodessa ja ainakin parikymmentä eturivin rock-klassikkoa. Aika saamattomia nämä nykybändit, kun noihin vertaa...