Jollain tavalla tekisi mieli uskoa tuohon Sarasvuon "menestyjät menestyy" -ajatusmaailmaan. Varsinkin faijan ikäisissä on paljon näitä, jotka ovat kansakoulun jälkeen menneet töihin ja myöhemmin pistäneet yrityksen pystyyn. Toisista on tullut lääkäreitä, toisista menestyneitä yrittäjiä. Aivan erilaiset koulutustaustat kuitenkin, eli opiskelulla ei menestystä voi aina selittää. Paljon riippuu siitä, onko tietoja, taitoja ja intohimoa. Näin esimerkkinä: ollaan Jaajon kanssa kummatkin yo-merkonomeja, toinen meistä tienaa sen arviolta 200k vuodessa ja toinen ei. Onhan Jaajolla toki ikääkin enemmän, mutta todella paljon on lopulta kiinni henkilöstä itsestään. Omistakin kavereista löytyy amiksia, voisin sanoa että pääsääntöisesti he tienaavat enemmän ja ylipäätään ovat luultavasti tyytyväisempiä elämiinsä. Kaveri vuosikausia rassasi autoja ja mopoja, ajeli pillurallia ja päätyi autoalalle opiskelemaan. Meniköhän viikkoakaan valmistumisesta, niin sai oman alansa töitä, eikä sieltä ole kuulemma hetkeen mihinkään vaihtamassa. Ammatillinen puoli on siitä hyvä, että jos jokin asia aidosti kiinnostaa, niin opintojen avulla siitä voi saada itselleen ammatin. Lukiosta sitten ei ole mitään hyötyä työmarkkinoilla, parempi tietysti yo-tutkintokin kuin että ei olisi mitään tutkintoa. Uran alkuvuosilla näillä jutuilla on merkitystä, mutta todella nopeasti nuo asetelmat muuttuvat. Amiksen jälkeen jos olet kolme vuotta työttömänä ja se lukiossa ollut kaveri samaan aikaan on painanut töitä kassalla, varastossa tai ihan vaikka mäkissä, niin voit olla varma että se nappaa työt jatkossakin nenän edestä.