Sinkkuhan räksyttää, kaatuilee, showpelleilee jne. Lassila ei ole ikinä filmaillut tai räksyttänyt eikä lentänyt pihalle. Agressiivinen hän on omalla maalillaan ja usein aivan turhaan, mutta muuten jääkylmä rauhallinen tyyppi, toisin kuin sinkku. Eihän näissä ole muuta samaa, kuin että molemmat ovat maalivahteja jotka ottavat useasti jäähyjä. Itse käsitän että pikkukoiruudet ovat niitä, että yritetään saada etua sääntöjä rikkomalla (esim. filmaaminen, tökkiminen). Lassilan tempuissa ei ole ikinä mitään etua. Ne on vaan turhan agressiivisia liikeitä.
Aina joutuu tarkistamaan maalaamalla sen viestin ettei siihen tyhjään kohtaan ole kirjoitettu jotain tekstiä valkoisella fontilla... Eli loppujen lopuksi en tiedä ärsyttääkö minua enemmän tuo tyyli vai oma pakkomielteeni...
Ihmiset, jotka jatkuvasti kertovat samoja juttuja. Muistissani ei ole vikaa, tiedoksi vain. Jos minulle kertoo esim. tammikuussa jonkun jutun, muistan sen vielä kolmenkin vuoden päästä.
Jokin asianosaiselle mielenkiintoinen ulkomaanmatka (tai mikä tahansa tarina sinun tapauksessa), mistä ei muista, mitä on jo kellekin kertonut?
Viittaan tällä neljään esimerkkiin: 1) faijaani, jolla on tapana kertoa samat jutut yhä uudelleen ja uudelleen, 2) erääseen Facebookissa tutustumaani naishenkilöön, joka on noin 50, ja jolla on tapana kertoa samaa vanhaa juttua, 3) erääseen perhetuttuun, joka asuu Nurmijärvellä, ja joka ilmeisesti kärsii mielenterveydellisistä häiriöistä sekä 4) ukkiini.
Ihmiset, jotka huutavat puhuessaan puhelimeen.
Valitetaan, ettei ole töitä. Noh, ei niitä töitä myöskään haeta. Fyrkat on lopput, kun ei ole töitä. Paluu kohtaan a). Voisi jatkaa loputtomiin tätä.
Minua taas risoo se, että niin monen työssäkäyvän toimenkuvaan kuuluu valittaa päivittäin siitä että töitä on liikaa.
Tekee sen verta minkä työaikana joutaa ja lähtee sitten kotiin. Minusta hyvin yksinkertaista.
Mä luotan tässä kyllä IFK:n johdon ammattitaitoon ja järkeen. Ja toivon myös, että Kalervo Kummola esikuntineenkin ymmärtää, että yhdetkään U20-kisat eivät ole sen arvoisia, että Miken mahdollisesti koko ura tai terveys uhrataan kisojen vuoksi. Tottakai Miken mielipidettä ja tahtoa pitää kuunnella, mutta fakta on se, että Mikael Granlund on 18-vuotias nuorimies, joka on vuosikaudet elänyt lätkästä ja lätkälle jokaisella solullaan. Tässä kohtaa voisi ehkä verrata jonkinsortin addiktiin, jonka todellisuudentaju saattaa hämärtyä, kun tarve päästä toteuttamaan itseään kasvaa liian suureksi.
Uskon siis, että Miken kanssa ei oteta minkäänlaisia riskejä ja IFK Miken työnantajana pitää suitset kyllä riittävän tiukilla. Uskoisin, että myös Miken vanhemmat vetävät tiukkaa linjaa, vaikka Mikke toki aikuinen onkin. Mutta tärkeää on sekin, ettei vanhempien osalta kohdistu minkäänlaisia paineita nopealle paluulle. Ja tähän en usko.
En pidä mitenkään mahdottomana vaihtoehtona, että Mikke tekee paluun liigajäille vasta A-junnu- ja Mestis-kierrosten jälkeen. Vaikka Mikke on pelillisestikin joukkueelle tärkeä palanen, tämä sota ei yhtä miestä kaipaa. Kaikkein tärkeintä on se, että tekeminen tähtää siihen, että jonain päivänä Mikellä on kaikki edellytykset täysipainoiseen elämään. Jos hän pystyy toteuttamaan itseään jatkossakin jääkiekkoammattilaisena, se on suuri plussa. Mutta terveys menee ihan kaiken edelle. Nuorena miehenä Mikellä on vielä aikaa kasvattaa minäkuva jonkun muun kuin kiekkoilija-Granlundin ympärille.
Mutta ei nyt maalata piruja seinälle, vaan odotellaan rauhassa. Eiköhän se Mikke vielä palaa :).
Olisko kaikki okei, jos jokaisessa kohdassa olisi käytetty nimeä Mikael?Jonkin asian, tässä tapauksessa lempinimen, yletön toistaminen.
Olisko kaikki okei, jos jokaisessa kohdassa olisi käytetty nimeä Mikael?
Hymyileminen nyt on muutenkin epäilyttävää. Etenkin sellainen stubb-hymyily, että ikenet näkyy. Täälläpäin sellaiset ei kauaa juhli.Ärsyttää ihmiset jotka hymyilevät kun yksin kävelevät jossain. Pakko olla päässä jotain vikaa. Ei voi mennä niin hyvin että pitää yksin hymyillä vaikka lenkillä kävellessään.
Hitaat ihmiset juna-aseman lipunmyynnissä. Perjantaina menin juna-asemalle (ajoissa: 15min aikaisemmin että ehtisin ostaa lipun etukäteen). Otan vuoronumeron ja oma vuoro oli siitä hetkestä seitsemäs. Ajattelin että ei mitään kiirettä.
Mutta.....molemmilla luukuilla jotkut saatanan vanhukset ostivat niitä lippujaan yli 10minuuttia. Mikä vittu siinä lipun ostamisessa voi olla niin vaikeaa?
Jos haluaa olla ajoissa, kannattaa osaa se lippu netistä ja tulostaa kotona - jos vain se tulostin löytyy
Netistä ostettua lippua ei edes oikeastaan ole mitään järkeä tulostaa, kun sen saa tekstiviestinä kännykkään (ja tulostettavan version sähköpostiinsa vielä varmistukseksi, jos tuon viestin sattuisi töhöilemään), joka sitten vain näytetään konnarille ja tämän lukulaitteelle.
Onko 15 minuuttia aikaisemmin ajoissa? Minusta ei, mutta näemmä toisenlainenkin näkökanta löytyy. Jos haluaa olla ajoissa, kannattaa osaa se lippu netistä ja tulostaa kotona - jos vain se tulostin löytyy, tai käydä ostamassa lippu jo aikaisemmin, jos suinkin tietää lähtäpäivän ja hetken. Minusta lipun ostaminen hetkeä ennen junan lähtöä ei ole ajoissa ostamista vaan ostamista viimetipassa.
.
Näin teen minäkin, mutta Siperia opetti ettei ole aukotonta tämäkään. Ostin lipun netistä, valitsin "printtaa junamaatista", suuntasin aikaisin lauantai-aamuna Pasilan asemalle missä noita maatteja riittää, totesin ~kahdeksasta maatista vain yhden olevan päällä, totesin sen yhdenkin olevan jossain error-ihmemaassa, kiroilin, juoksin junaan, avauduin konduktöörille, jouduin silti maksamaan ja myöhemmin reklamoimaan.Muutoinkaan en näe oikeastaan mitään pointtia jonotella noille myyntiluukuille, jos/kun asemalla on lippuautomaatteja.