LiverpoolFC, Jokerit, suomalaiset NHL:ssä ja Lauri
Tämäkin pitää olla tietty. Tilanteesta riippuen alkaa kauhea vitutus, syyttely ja sadattelu. "Saatanan tunarit." tms. painokelvotonta. Sen jälkeen telkkari kiinni, varsinkin jatkoajalla. Ehkä myöhemmin koosteesta näkee asiat paremmin ja mietintä oliko vastustaja parempi ja taitavampi ja oliko edes kenenkään syy.
En mitään. Olen ihan hiljaa ellei sitten maali tule jonkun oman suosikkijoukkueen pelaajan kardinaalimokasta. Silloin tulee spontaani "Voi vitun [nimi tähän]! Oliko pakko?"
En mitään. Olen ihan hiljaa ellei sitten maali tule jonkun oman suosikkijoukkueen pelaajan kardinaalimokasta. Silloin tulee spontaani "Voi vitun [nimi tähän]! Oliko pakko?"
Jääkiekkoilijoiden keskuudessa on varsin tavallista että kiekkoilutaitoja on hankittu koulunkäynnin ja etenkin humanistissävyisten aineiden kustannuksella. Siksi on hyvä muistuttaa esimerkiksi yhdyssanojen oikeinkirjoituksesta sopivalla hetkellä. Vastustajan tekemän maalin kohdalla on helppoa lohduttautua muistuttamalla ratkaisijaa että ilakoi nyt saatana kun voit, mutta ymmärrettävää lausetta et sinäkään koulusi ryssinyt kusipää saa kuulapännällä juuri aikaiseksi.
Toinen mistä vastustajan maalintekijää ja yhtä hyvin jäähylle komennettua sopii muistuttaa on minä-pronominin kielipuolinen korvaaminen tekstissä sanalla "itse". Evilille propsit ilmiön julkisesta paheksunnasta. Siis "itse nostan vaistonvaraisesti kädet pystyyn kun olen itse tehnyt maalin", voisi ainekirjoituksessa joskus seiskapuolikkaaseen parhaimmillaan yltänyt Mestiksestä nostettu jämälaituri kuvailla tapojaan juhlia täysosumaa. Ihanko itse teit neropatti tuon maalin, häh, ja perätikö itse joudut kakkostasi istumaan?
Sama reaktio tai pikemminkin reagoimattomuus itsellänikin, mutta syy eri. En anna vastustajalle yhtään lisäiloa siitä, että näkisivät/kuulisivat vitutukseni määrän "voi vittujen" muodossa.
Tilanteesta riippumatta jos omissa soi niin totean tyynesti, me on hävitty tää peli. Tosin joskus oikein kiihkeinä aikoina voi suuta päästä kovaan ääneen VITTU ja sen eri variaatiot.
Yleensä en mitään. Joskus tulee suoraan maalin jälkeen "Olipa nätti." jos vihulainen oikeasti kauniin maalin värkkää... Joskus kardinaalimunauksesta voi tulla suusta myös "Helvetin (nimi)!" Esim. HELVETIN NÄKYVÄ!
Yleensä en huuda mitään vaan olen hiljaa. Joskus sanon ehkä yhden kirosanan. Mikäli kyseessä on Suomen maaottelu ja Suomi johtaa 2-3 maalilla ja vastustaja kaventaa, tulee deja vu-tunne ja joskus jopa sellainen tunne, että tämä peli on hävitty. Äärimmäistapaus sattui vuoden 2010 olympialaisten aikaan jun USA pyöritti Suomea 6-1. Silloin tuli kavereiden kanssa sarkastisesti hurrattua USA:n maalille jossakin vaiheessa (ja sammutettua telkkari) :D
Olen jokseenkin varma, ettei keskivertojääkiekkoilijoiden älykkyys riitä sisäistämään tämän huudon kontekstia pelitilanteessa, ei varsinkaan silloin, kun vastustaja on tehnyt maalin ja vitutus on muutenkin korkealla - eikä siihen uskoakseni riitä yleisesti valmentajienkaan älykkyys, joten heiltä ei tule apua pelaajilleen tässä(kään) asiassa.
Oma vaatimaton kontribuutioni lisätä oman joukkueeni tuskaa lienee vaimeasti lausuttu jokin tilanteeseen sopiva näistä toteamuksista:
"arvasin", "roikkui jo ilmassa", ""tätä se mun uneni tiesi", "syökää päänne" tai hieman ääntäni korottaen esim. "peliä vitun mulquistit"
Yleensä lausun katkelmia Raamatusta tai siteeraan kuuluisia ajattelijoita. Esimerkiksi näin:
"Vitun hintit!" Paav. 2. kirja 15. Jae
"Saatanan kusinaama-Kukkonen mee nyt vittuun sieltä kentältä!" - Sokrates, 615 eKr.
"No voi nyt vitun vittu.." lausui Jeesus kun häntä keihäällä vatsaan pistettiin miehen roikuttua sitä ennen 15 ja puol tuntia ristillä.
"No niin hyvä vittu ku menee hienosti!" - Karl Marx, poikkeuksellisen hienosti edenneen vappumarssin aikaan vuonna nakki.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy