Gallup: Parhaimmat olympiakisat

[Barnes]

Legendaarinen Juan Antonio Samaranch käytti lähes jokaisten olympiakisojen jälkeen fraasia: "Kaikkien aikojen olympialaiset". Nyt on jatkoaikalaisten vuoro käyttää tuota sanontaa. Haluan selvittää, mitkä olympiakisat tekivät sinuun lähtemättömän vaikutuksen.

Koska olen melkoisen nuori, vastaan Lontoon kisat 2012, joista suurimmat kohut puuttuivat ja järjestelyt olivat loistavat. Lisäksi Lontoo on juuri sopivalla aikavyöhykkeellä näin suomalaiskatsojan mielestä. Kritisoitu avausseremoniakin teki vaikutuksen kaltaiseeni historiafriikkiin ja olympiatulen sytyttäjät oli valittu järkevästi. Ehkä joku noista nuorista urheilijoista, ketkä kisatulen silloin sytyttivät, nappaa joskus olympiamitalin.

Näin ohimennen, huonoimmat minun seuraamani olympiakisat ovat ehdottomasti Sotshin 2014 talvikisat. Järjestelyt täysin perseestä, kisat "tropiikissa" ja onhan niitä muitakin varjopuolia.

 

[erku]

Näin ohimennen, huonoimmat minun seuraamani olympiakisat ovat ehdottomasti Sotshin 2014 talvikisat. Järjestelyt täysin perseestä, kisat "tropiikissa" ja onhan niitä muitakin varjopuolia.

No jaa, esimerkiksi Teemu Selänne ja Aino-Kaisan Saarinen kehuivat Sotshin kisajärjestelyitä parhaiksi heidän olympiaurallaan. Tässä mielessä vähän oudoksun väitettäsi siitä, että järjestelyt olisivat olleet perseestä. Urheilullisestihan Sotshin kisat olivat hienot. Maasto- ja ampumahiihdossa kisattiin kerrankin sellaisissa maastoissa kuin mikä on olympia-arvolle sopivaa. Toki Nicklas Bäckströmin dopingkäry je sen jälkeiset tapahtumat loivat ikävän sivumaun, mutta se nyt menee KOK:n eikä kisajärjestäjien piikkiin.

Itse ketjun aiheeseen vastaan, että Pekingin olympiakisat olivat kaikkien aikojen olympialaiset. Avajaiset olivat upeat, suorituspaikat loistavat ja nähtiin vielä unohtumattomia suorituksia, etunenässä tietysti Phelpsin historialliset kahdeksan olympiakultaa sekä Usain Boltin ME-tulokset molemmilla pikamatkoilla. Kisat olivat myös siinä mielessä poikkeukselliset, että Kiina onnistui viimein kaatamaan USA:n dominoinnin kesäkisojen mitalitaulukossa. Suomalaisittain parhaiten mieleen jäi ampujien supermaanantai, jolloin ensin aamulla seitsemän ja kahdeksan välillä Henri Häkkinen ampui pronssia ilmakiväärissä ja muutamaa tuntia myöhemmin Satu Mäkelä-Nummela ampui trapin olympiakultaa tehden samalla lajin olympiaennätyksen.

 

[SamSal]

Mielenkiintoinen kysymys. Ensimmäiset muistikuvat on Sarajevon kisoista. Calgaryn kisat tietenkin jäi mieleen Matti Nykäsestä ja Leijonien ekasta mitalista, mutta ei niitäkään tullut vielä kunnolla seurattua. 1992 kisat meni täysin ohi. Lillehammer on aina tuntunut jotenkin välikisoilta. Atlantan geimeijä tuli seurattua todella paljon, mutta kyllä mulle parhaat kisat olivat kuitenkin Naganon talvikisat.
Ensimmäiset kisat itselle omassa asunnossa. Ei ollut tyttöystäviä häiritsemässä. Lomia säästetty sen verran että pystyi lähes kaiken seuraamaan. Myllylän ja Soinisen kultamitalit. Yhdistetyssä muuan Samppa Lajunen otti hopeaa normaalikilpailussa.
Lahtela kumpareissa. Räikkösen pronssi ampumahiihdossa jne. jne. Eikä sovi unohtaa jääkiekkoa.

2002 kisoissa tietenkin Lajunen ja Lahtela kirkastivat hopeansa, mutta silloin oli erittäin urheiluvastainen tyttöystävä pilaamassa keskittymistä kisoihin.
Tietenkin Pekingin kisat olivat hienot juurikin Phelpsin ja Boltin suoritusten ansiosta kuten Erku yllä mainitsikin. Mathew Emmons tietenkin on jäänyt mieleen niin Pekingin kuin Ateenan viimeisen laukauksen kämmeistään.
Paljon on hienoja tapahtumia ollut, mutta kyllä Nagano on ainakin toistaiseksi pitänyt pintansa parhaina kisoina.

E: tuli mieleen että joku Kiinalainen ampujaurheilija kämmäsi myös viimeisen laukauksen selkeässä johtoasemassa. Muistaakseni n.6.5-7.0 olisi riittänyt kultamitaliin, mutta tämä hermoili laukauksen vitosen puolelle ja sai sydänkohtauksen kisan jälkeen. Ei vaan muistu nimi eikä kisat mieleen. Joku parempimuistisempi valaiskoon.

 

[Ikävänkantaja]

En osaa nimetä yksiä olympialaisia ylitse muiden, mutta Naganon kisat ovat jääneet myös omiin aikakirjoihini eräinä parhaista, johtuen ennen kaikkea siitä taianomaisesta tunnelmasta, joka valtasi mieleni, kun kesken ala-asteen koulupäivän katsottiinkin perhosten taksonomisten luokitusten ynnä muun sekundäärisen sijaan ikimuistoinen Suomi-Ruotsi -puolivälierä.

Good times.

 

[L. Paraske]

Tähän joutuu vastaamaan täysin subjektiivisesti, koska enpä oikein muutenkaan osaa vertailla esim. kisajärjestelyien toimivuutta ym. kun yksissäkään kisoissa ei ole tullut oltua paikanpäällä.

Omalta kohdalta kaikkien aikojen olympiakisat on Atlantan olympiakisat, joita pystyin seuraamaan ilman mitään työ-, opiskelu- tai juuri muitakaan velvotteita, kotona asuva ja kesälomaa viettävä lukiolaisrenttu kun olin. Ja seurasinkin, nimittäin tuolloin tuli öitä aika tavalla valvottua. Tuli koettua suomalaisittain karmeat pettymykset, kuten Sievisen häviö Czenelle ja Asellin epäoikeudenmukainen finaalitappio Ascuylle, mutta myös suuret ilonhetket Rantasen kultamitali tietysti etunenässä. Ja olihan siellä huikeita kilpailuja ja suorituksia muutenkin, joista esim. Michael Johnsonin juoksuja pystyin vielä silloin ihailemaan. Kesäöiden tunnelma noita kisojen fiiliksiä vielä oli omiaan nostamaan.

Helsingin olympiakisat olisin kyllä halunnut kokea. Ja olivathan ne omalla tavallaan yhdet hienoimmista kisoista, koska tuolloin länsi ja itä, sellaisina kuin me ne edelleen käsitämme, olivat ensimmäistä kertaa yhdessä täysivaltaisesti mukana. Afrikka sieltä vielä toki puuttui. Tuolloin kisoissa itse urheilu oli pääosassa, ja voi vain kuvitella helsinkiläisten ja muidenkin suomalaisten tunnelmat kun vain muutamia vuosia sodan päättymisen jälkeen maa oli hetken hyvällä tavalla maailman huomion keskipisteenä. Kyllähän se edelleen tuntuu jännältä, että Zatopek ja kumppanit juoksivat olympiamaratonia tuossa n. 100 metrin päässä kodistani.

 

[Lert]

Minulle kaikkien aikojen talviolympialaiset olivat Torinon Olympialaiset 2006, koska Suomi menestyi niin hyvin siellä, ainakin jääkiekossa. Itseasiassa vuoden 2002 olympialaisista ei ole mitään muistikuvia. Parhaimmat kesäkisat sitten Pekingin kisat, vaikken niitä juurikaan voinut katsella.
Kuuntelin kuitenkin radiosta Osku Laukkasen selostamana Minnan ja Sannan huikean melontafinaalin, joka päättyi hopeaan.

Tässä elävässä arkistosta tuo unohtumaton loppupätkä melontafinaalista vuodelta 2008: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/purista_sanna_purista_minna_32800.html#media=32807

 

[Kalmari]

Nagano 1998. Umpilisäkkeeni oli vuoden alussa puhjennut ja olin pitkään kotihoidossa, vietettyäni ensin 1,5 viikkoa sairaalassa. Kun kouluunkaan "ei voinut mennä", kisoja pääsi seuraamaan yöllä. Hurjat oli juhlat kumparemenestyksen ja Sonisinen kultamitalin tultua samana yönä. Kiekosta puhumattakaan, kyseisen turneen ottelu Ruotsia vastaan on edelleen minulle SE peli (Ässien mestaruuden ohella), jota en koskaan tule unohtamaan. Kieltämättä Suomen hieno menestys kisoissa oli 12-vuotiaalle toipilaalle todellinen piristysruiske.

Kesäkisoista omana suosikkina on ollut Atlanta 1996. Ensimmäiset olympialaiset, jotka seurasin kunnolla. Myös Lontoon kisat miellyttivät, koska näitä pääsi seuraamaan yhtä aikataulujen suhteen yhtä suurella innolla kuin Atlantan kisoja.

 

[sekolust]

Nyt mennään tyystin omien tuntemusten mukaan. Itse en pahemmin muista talviolympialaisten lajeista perusta, niin... Noh, mulle nuo mäkihyppymitalit sun muut ovat sellainen kiva extra, mutta niitä en muista tai muistele.

Nagano oli huikea. Ensimmäistä kertaa kaikki huiput mukana, Suomi pärjäsi ja Selänne takoi pisteitä. Muutenkin nuo kisat tuntuivat varsin viihdyttäviltä ja "legendaarisilta" kaikine Buren viiden maalin iltoineen ja Dominaattorin dominoidessa läpi turnauksen. Ne "oman aikani" huiput olivat tuolloin joko parhaassa tai lähes parhaassa iässä ja ensimmäisiä kertoja tuli nähtyä tietyiltä huipuilta muutakin kuin vain satunnaisia koosteita: tuolloin ei kuitenkaan NHL näkynyt aivan yhtä hyvin kuin nyt, Youtubesta ei paljoa clippejä saanut uudestaan katseltua ja jo aikaero esti tehokkaasti NHL-matsien näkymisen jos niitä olisi tullut.

Toinen sitten oli Lillehammer. Nuo olivat ensimmäiset olympialaiset mulle, edeltäjä kun meni jo pelkästään iän puolesta tyystin ohi. Noissa kisoissa Suomi oli karmeassa vedossa ja olisi ansainnut kultamitalin. Vielä kun finaalissa Forsberg viimeisteli unohtumattoman maalin, niin olihan noissa nyt saatana jotain. Tuolloin ei osannut pettyä yhden erän häviämisestä koko turnauksessa samalla tavalla kuin nyt. Jos nyt vastaava tapahtuisi, olisi tässä varmaan joko naru kaulassa tai vähintään pullo huulilla.

Kesäkisojen osalta olen ollut melko passiivinen noin ylipäätään. Atlantaa tuli jotenkin tiiviisti katseltua skidinä ja suomalaiset mitalistit muistan vieläkin koska tahansa missä tahansa. Nyt viimeiset 2-3 kisaa puolestaan ovat menneet siten, että event tai pari on tullut livenä katseltua ja jokunen "huippukohta" sitten clippinä Youtubesta. Voin olla huono ihminen, mutta itse en vain kesäkisoista pahemmin syty.

 

[Hangon keksi]

Soul 1988. Toki sieltä puuttuivat Kuuba ja Pohjois-Korea ja taisi olla Etiopiakin poissa. Mutta oli todella hienoa nähdä pitkiin pitkiin aikoihin kesäkisat joissa kaikki maat olivat mukana. Kolmet edelliset kun olivat olleet täydellisiä boikottikisoja. Olympia-aate teki Soulissa paluun ja muutenkin alkoi kylmä sota olla ohi.

 

[finnjewel]

Montrealin kisat olivat minulle siitä syystä unohtumattomat, että kisojen parhaat hetket (erityisesti miesten 5000 m, Virenin voitto) tuli katsottua loistavissa oloissa. Kymmenkunta samanhenkistä urheiluhullua huutamassa suoraa kurkkua koko pitkän kirin ajan. Lainakämppä, uusi iso telkkari ja sopivasti pussikaljaa.
Myös Naganon lätkämatseissa olin erinomaisissa kisastudioissa. Ja pronssiottelun jälkeen synnytyssairaalan kisastudiosta vaimo menikin suoraan synnyttämään.

 

[Gags]

Vaikka olikin boikottikisat, vastaan silti Los Angeles 1984, koska näin ensimmäistä kertaa Michael Jordanin pelaavaan ja tämä yksi kaikkien aikojen parhaista urheilijoista teki lähtemättömän vaikutuksen jo tuolloin.

 

[mjarkko]

Vaikka olikin boikottikisat, vastaan silti Los Angeles 1984, koska näin ensimmäistä kertaa Michael Jordanin pelaavaan ja tämä yksi kaikkien aikojen parhaista urheilijoista teki lähtemättömän vaikutuksen jo tuolloin.

Nämä kisat. Olin 12v ja heräsin yöllä katsomaan kun Tiainen voitti kultaa moukarissa. Vainio ja Lillak hopeaa ja Artsi Bryggare pronssia.

Seuraavana lauantaina Vainio sitten kärähti.

 

[MustatKortit]

En edes seurannut kovin tarkasti, koska olin niin nuori, mutta vastaan tästäkin huolimatta Lillehammer 1994. Kyllä talvikisojen pitäminen kunnon talviurheilumaassa vaan on sitä jotain.

Kesäkisoista ei niin selkeää kantaa, kyllä Lontoo oli ihan hienostu järjestetty.

 

[kahden suunnan sentteri]

Jaetulla ykkössijalla Berliini ja Sotshi, jaetulla kakkossijalla Moskova ja Los Angeles. Ei tarvinne perustella.

 

[KotkaSydän]

No tietysti Berliini ja 1936! Tunnelmaltaan hienot kisat: https://www.youtube.com/watch?v=_s_K3-FEwQA ja huikea suomalaismenestys kolmoisvoittoineen: https://www.youtube.com/watch?v=_MoQr52oxqU Hei, hei, hei SUOMI voiton vei! Hakkaa päälle, hakkaa päälle! 7 kultaa, 6 hopeaa ja 6 pronssia.

 

[Bunder]

Itselläni on vain yksi oikea vastaus. Vancouver 2010. Mahtava tunnelma joka lajissa ja etenkin jääkiekossa. Tuskin nähdään koskaan enää niin mahtavia olympialaisia. Vieläkin tulee pätkiä katseltua youtubesta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Henkilökohtaisissa muistoissa Los Angeles 1984 oli erityisen antoisa tapahtuma. Usein laitoin kellon herättämään sydänyöllä, ja lähetysten parissa meni aamuun saakka. Päivät kuluivat kotona rakennuspuuhissa, joten raskasta oli.

Yhtenä aamuna faijavainaa ei saanut tajutonta Kääpiötä enää ylös punkasta, eikä tolkun miehenä viitsinyt väkisinkään herätellä, kun tiesi ettei lopen uupuneesta junnusta olisi työmaalla juuri hyötyä. Iltapäivällä 16 jälkeen olin pyytänyt saada "jumaliste edes vähän aikaa nukkua, koko ajan käy joku ihmettelemässä". Teki kyllä hyvää nukkua univelat pois. Jaksoin taas viikon ajan heilua raksalla päivät, ja seurata Martti Vainion anabolisia seikkailuja yöt.

 

[Kulttimörkö]

Ensimmäiset kunnolliset muistoni ovat Calgaryn talvikisoista 1988, joten sanotaan sitten se. Muistan vieläkin sen kun ala-astelainen Kulttimörkö valvoi yöllä katsoen Suomen voittoa voittoa Neuvostoliitosta. Taisi olla Sir siellä päävalmentajana muuten että siksikin kisat olivat erittäin hienot. Muistan myös Masa Nykäsen mitalijuhlaa niistä kisoista.

 

[Sonny Burnett]

Los Angeles 1984. Avajaiset ja rakettireppu-mies lentelemässä ympäri stadionia. Syöpyi ikuisesti mieleen.

 

[Alamummo]

Lillehammerin talvikisat 1994 olivat todella hyvin järjestetyt ja tunnelmaltaan hienot kisat. Olkoonkin, että norskit keräsivät ihan liikaa mitaleita. Jostain syystä talvikisat ovat jääneet minulle paremmin mieleen, ehkä lajien vähyyden ja suomalaisten paremman menestyksen vuoksi.

 

[sampio]

Ensimmäiset kunnolliset muistoni ovat Calgaryn talvikisoista 1988, joten sanotaan sitten se. Muistan vieläkin sen kun ala-astelainen Kulttimörkö valvoi yöllä katsoen Suomen voittoa voittoa Neuvostoliitosta. Taisi olla Sir siellä päävalmentajana muuten että siksikin kisat olivat erittäin hienot. Muistan myös Masa Nykäsen mitalijuhlaa niistä kisoista.

Calgaryn ja Soulin kisat ovat ekat mullakin, jotka muistan. Neuvostoliiton voitto ja eka mitali lätkässä, samoin Masan kullat ovat se juttu, tosin muistan etäisesti myös Korjuksen kesäkullan. Parhaiten Soulista muistan kuitenkin tunnaribiisin Hand in Hand, joka iski tuolloin pikku-sampion fiiliksiin kovaa.

Eniten olen kuitenkin pitänyt Alamummon tapaan Lillehammerin kisoista. Tunnelmalliset avajaiset, kunnon talvimeininki ja Tupu-Hupu-Lupu.

 

[Luulajanpuisto]

Vuoden 1984 kisoja olen parhaimpina pitänyt. Menestystä tuli Suomelle molemmista, ja lisäksi LA:n kesä oli allekirjoittaneellekin muistorikas yöllisten valvomisien merkeissä. Talvikisoista tosin Calgary 88 oli, varsinkin suomalaisen jääkiekon osalta vieläkin parempi tapatuma.
Enää eivät nämä kisat niin paljon kiinnosta. Osittain syytän kisojen pitämistä vuorovuosina, höntsää

 

[Da-Capo]

Nagano itsellenikin mieleenpainuvin ja taianomaisin. Pääpointit nostettiinkin jo aika hyvin aiemmin esille, mutta lisäyksenä manitsen vielä lumilautailun tulon olympiakartalle ja Heikki Sorsan irokeesin.

 

[SamSal]

Naganosta vielä täytyy mainita Herminaattorin hurja kaatuminen syöksylaskussa ja vain kolme päivää myöhemmin sama mies voittaa Super-G:n kultaa.
Kyllä kuitenkin

 

[Barcelona]

Helsinki 1952. En nähnyt kisoja mutta kisaturisteja varten kehitettiin lonkero. Saavutus josta riittää iloa vielä tänä päivänä. :)