Mukava kuitenkin kuulla että viihdyt omassa yhteisössäsi ja koet tämän nähtävästi voimavarana. Moni on kokenut yhteisöllisyyden vähemmän positiivisessa valossa esimerkiksi vapaiden suuntien puolella.
Siis itse olen törmännyt kuristavaan hengellisyyteen juuri vapaissa suunnissa. Ongelmat ovat todella monitasoiset, ja aika veikeiltä kantimilta lähtöisiä. Mutta ei ole tämän ketjun aihe.
Pääasiassa ongelmat minusta tiivistyy kapean johtoporukan ympärille, joka vieläpä on ns. toisessa, kolmannessa ja jopa neljännessä polvessa tietyn sukunimen kautta jumuitunut porukka. Kaikki tietää kuinka käy kun synnytään tiettyihin saappaisiin, kuin Pohjois-Koreassa konsanaan. Silloin ihmisten omat tavat ja muotit ohjaa toimintaa ja lauman uskoa. Ei sana, rukous ja näiden ympärille nivoutunut yhteisöllisyys.
Itse olen tullut siihen tulokseen että jos (ja kun) lapsia syntyy seurakuntalaisille. Pitäisi olla pakollisena olla jonkun muun porukan kirjoilla, jos haluaa kirkolla/seurakunnassa käydä. Se että lässähdetään syntymästä saakka seurakuntaan, ja sen tapoihin, ollaan tilanteessa jossa lapsi oppii tavat ja maneerit, sen kummemmin kokematta mitään niiden kautta sisimmässään. Mm. uskontunnustuksen, laulujen ja sananpaikkojen kohdalla. Näistä tulee helposti niitä käveleviä Raamatunlause-automaatteja, jotka hurskaasti osaa kaiken, mitä uskovat elämässään oppivat, mutta toiminnaltaan syövät heikot ja muutenkin elämässään päähän potkitut jotka monessa kohtaa toimivat kuten lapset konsanaan uudestisynnyttyään uskon kautta.
Tjaaaah...alkoipa taas tulemaan paatosta.