Gävlessä ei ole tajuttu olennaista niin nyt jo luontoäiti puuttuu peliin. Pukista on päästävä tavalla tai toisella. Seuraavaksi salama iskee?
Ihminen on aika komplisoitu olento. Näen pukkicasessa tyypillisen ongelman, joka liittyy urheilussa ylivoimaan. Toisin sanoen, jos joku on liian ylivoimainen, muut menettävät mielenkiintonsa koko asiaan, eritoten yleisö. Tai kuvitellaan tilannetta, jossa jokin tuote on saatettu markkinoille, kysyntä on kovaa ja siihen reagoidaan tuottamalla lisää. Yht´äkkiä markkinat kyllästyvät ja seurauksena on se, ettei juuri kukaan enää osta tuotetta. Vankiloita ei tehdä täysin pakoturvallisiksi, koska silloin vangeilta menee motivaatio haaveiluun ja suunnitteluun.
Ehkä pukille on käynyt näin. Vain linnut ovat enää kiinnostuneita asioista. Nuoria ei saa irti kännykästä ja ilmeisesti selfie takanaan palava pukki ei ole tätä päivää. Näin ollen pukki jököttää paikoillaan Joulun asti ja ylikin, mikä taas ei kuitenkaan ole pukin salattu tarkoitus. Pukin tarkoituksena on ollut palaa, jolloin joku muistaa Gävlenkin olemassaolon. Mielenkiinto on maailmanlaajuinen, sillä kyseessä on toistuva tapahtuma, suorastaan traditioksi muodostunut.
Mielestäni luonnon kosto on juuri nyt, kun ollaan luopumassa fossiilisista, hyvin symbolinen tapahtuma. On muistettava, että palaminen vapauttaa hiilidioksidia. Tai kyseessä on vain suhteellinen asia, luonto ei kosta vaan pukki palautuu osaksi luonnon kiertokulkua. Näinhän pukin pitäisikin tulla, mutta ongelmaksi muodostuu se, etteivät ihmiset halua nähdä luontoa tositoimissa torilla. Sateet, tuuli ja muut tekijät varmasti kesään mennessä hävittäisivät pukin, oletettavasti linnut voisivat myös käyttää olkia pesänrakennuksessa, jos se sallittaisiin.
Puutarhaharrastajat voisivat myös käyttää olkia hyödyllisesti kevään tullen. Voisipa joku käyttää olkia eristeenä, itse asiassa rakennusteknisesti olki on mitä parhain eriste, koska se sisältää paljon ilmaa. Hevosharrastajille oljet olisivat kallisarvoinen kuivike. Gävlelaiset voisivat miettiä yhdessä oljille käyttötarkoituksia, jolloin pukki purettaisiin luonnonmukaisesti ja ekologisesti, niin että se rikastaisi monen luontokappaleen elämää. Tästä voisi tulla uusi Loppiaisperinne Gävleen. Koko kansa yhdessä lintujen kanssa purkaa pukin osiinsa.
Tosin myös paheksuttava yksiulotteista estetiikkaa, joka usein on itse asiassa hyvin autoritaarisen persoonan osatekijä. Muistammehan, miten Hitler ymmärsi arkkitehtuurin. Mutta meillä muillakin on opettelemista: hiukan ränsistynyt pukki kuvastaa demokraattisia ihanteitamme paremmin ja sopii muutenkin elämään. Elämä ei ole täydellistä, vaan usein räsymaton kaltaista. Pukki jossa on pieniä pintavuorioita viestittää, että meidänkään Joulumme saati elämämme ei tarvitse olla täydellistä. Joulun sanoman voi vastaanottaa, vaikka oma elämäkin olisi enemmän Gävlen pukin kaltainen.