Friedrich Nietzsche - Hullunero

[Dissonanssi]

Viime vuosisadan kiistellyin filosofi. Siinä missä Hume toi skeptisyyden kaikkialle metafysiikkaan ja empirismiin, toi Nietzche sen moraalifilosofiaan.

Harva on kuitenkaan uskaltanut tarttua filosofin asettamaan haasteeseen. Yritykset tarttua haasteeseen ja sen seurauksena tulleiden tulosten konkretisoituminen osana erilaisia ideologioita ovat johtaneet katastrofaalisiin lopputuloksiin. Täten filosofi on hyvin vahvasti leimattu natsismiin ja satanismiin.

Tärkein kysymys kuuluukin oliko puu mätä vai veistäjä taitamaton?

Johtaako termin "yli-ihminen" tulkinta automaattisesti hegemonisiin rotuasetelmiin tai termin "antikristus" itse saatanaan?

Paljon kysymyksiä, paljon erilaisia vastauksia.

 

[Vanha Len]

Lenismi opettaa, että sen, minkä ihminen on keksinyt, voi ihminen myös tuhota. Niin materialistisen kuin filosofistisenkin tuotteen.

Ihminen on oppilapsi kosmoksessa ja koemme lähes päivittäin suuria onnistumisia. Tätähän evoluutio juuri on. Näin toimii myös muu luonto. Ihmiskunta on vain hetkinen piikki maailmakaikkeudessa...myöhään tullut ja aikaisin lähtenyt.

Nyt loppuu ganja piipussa...

 

[mjr]

Hyvä kun saatiin ketju Friedrichille! Voisi vähän laajemminkin pohtia omasta puhtaan amatöörimäisestä eikä kovin laajalti lukeneesta näkökulmastani miehen filosofiaa, joka on viime vuosina askarruttanut yhä enemmän, mutta nyt vain lyhyt kommentti huomioosi tuossa toisessa ketjussa:

Otit esille "säälimättömyyden ihannoinnin". On totta, että monien asioiden ohessa Nietzsche kyseenalaistaa säälin tarpeen ihmiselämässä, hän pitää sitä jopa vahingollisena, kehityksen estävänä.

Tärkeintä on kuitenkin huomata se, että Nietzche ei tarjoa ratkaisuksi vastakohtaa. Tässä tapauksessa siis sääliä ei tule korvata raakuudella ja julmuudella. Asioita siis ei ole välttämätöntä korvata niiden vastakohdilla.

En tiedä oikeudesta ottaa sanoja kirjaimellisesti tai vakavasti, mutta niin tekemällä mielestäni kuitenkin menetämme hyvin paljon. Viime kädessähän vastuu on tulkitsijalla. Vai olisiko hirveän perusteltua syyttää Karl Marxia miljoonista kuolonuhreista? Vastuuta ei kuitenkaan koskaan saa unohtaa.

Itse asiassa jo se miten suhtautuu Nietzschen teksteihin kertoo hyvin paljon lukijasta, ehkä jopa enemmän kuin itse filosofista?

Minusta on kuitenkin tietty ilmeinen suunta edetä, jos esimerkiksi repii rikki säälin tai demokratian tai tietyn kollektiivisen solidaarisuuden käsitteet positiivisina arvoina. Ei välttämättä tarvitse mistään rautalangasta vääntää vaihtoehtoja, jos sanoo että nämä arvot ovat vääriä ja tuhoisia. Ja jos taas monet tulkitsijat ovatkin sitten erehtyneet väärille teille niin ehkä se sitten kertoo siitä, että siinä tapauksessa olisi pitänyt vääntää siitä rautalangasta. Se että Nietzscheä on sekä helppo tulkita väärin että pakkokin tulkita kryptistä ja runollista kieltä jollain tavoin, kertoo ehkä siitä, että opissa on puutteita tai ainakin ilmeisiä vaaroja filosofisesta näkökulmasta. Tämä kyllä vähän sivuhuomatuksena puuttumatta juuri asian ytimeen.

 

[Dissonanssi]

Minusta on kuitenkin tietty ilmeinen suunta edetä, jos esimerkiksi repii rikki säälin tai demokratian tai tietyn kollektiivisen solidaarisuuden käsitteet positiivisina arvoina. Ei välttämättä tarvitse mistään rautalangasta vääntää vaihtoehtoja, jos sanoo että nämä arvot ovat vääriä ja tuhoisia. Ja jos taas monet tulkitsijat ovatkin sitten erehtyneet väärille teille niin ehkä se sitten kertoo siitä, että siinä tapauksessa olisi pitänyt vääntää siitä rautalangasta. Se että Nietzscheä on sekä helppo tulkita väärin että pakkokin tulkita kryptistä ja runollista kieltä jollain tavoin, kertoo ehkä siitä, että opissa on puutteita tai ainakin ilmeisiä vaaroja filosofisesta näkökulmasta. Tämä kyllä vähän sivuhuomatuksena puuttumatta juuri asian ytimeen.

Ensiksikin täytyy huomata, että hän on ensisijassa yksilöön keskittyvä, subjektivistinen filosofi. Täten hänen filosofiaansa on lähes mahdotonta sovittaa jollekin yhteiskunnalliselle tasolle. Mielestäni hän ei siltikään lähde varta vasten tuhoamaan mitään solidaarisuutta tai demokratiaa. Hän kyllä inhoaa lammaslaumoja, mutta ei silti ole missään muotoa mikään anarkisti. Lähinnä hän "kehoittaa" kyseenalaistamaan kaikki auktoriteetit ja koodistot.

Mitä tulee noihin tulkintoihin esim. Natsien osalta, niin kysehän oli siitä, että Nietzschen tekstit toimivat enemmänkin tekojen moraalisena "oikeuttajana". Viime kädessä natsit olisivat voineet hakea sen oikeutuksen. vaikka Raamatusta tai Hegeliltä. Nietzsche vaan osoittautui kaikkein "helpoimmaksi" kohteeksi. Kyse oli vähän samasta asiasta, kuin miksi Augustinus rupesi pohtimaan Metafysiikan kausaliteettia. Ei puhtaasta uteliaisuudesta, vaan todistaakseen Jumalan olemassaolon. Motiivit olivat siis jo valmiiksi selvät.

Meillä on selvästi hiukan näkeymseroja Nietzschen teksteistä. Puhut niistä "oppina", vaikka mielestäni mikään varsinainen "oppi" tai "systeemi" hänen filosofiansa ei ole. Kyllä hän luo käsitteitä, joita hän tarkentaa tietynlaisen systemaattisen ajattelun avulla, mutta varsinaisesta opista on mielestäni liioiteltua puhua. Itselleni Nietzschen tekstit tarjoavat lähinnä lisää pohdittavaa ja aineksia siihen pohtimiseen. Mitään varsinaisia vastauksia en itse hänen teksteistään hae. Todistetusti sitäkin kuitenkin on tapahtunut.

 

[Maple Leaf]

Itselleni Nietzschen tekstit tarjoavat lähinnä lisää pohdittavaa ja aineksia siihen pohtimiseen.

Kun puhumme Nietzschestä, mistä Nietzschestä me puhumme? Siitä inspiroituneesta runoilijasta, joka kirjoitti näkynsä myyttien ja filosofian värikkääksi sekamelskaksi, vai joskus koomisuuteen saakka tosikosta saarnaajasta?

Nietzscheähän on tämäkin: "Riisi pääasiallisena määrättömästi nautittuna ravintoaineena ajaa käyttämään oopiumia ja narkoottisia välineitä, samoin kuin peruna pääasiallisena ja määrättömästi nautittuna ravintoaineena ajaa viinan käyttöön —: mutta se ajaa myös, hienommalla jälkivaikutuksellaan, ajattelu- ja tuntemistapoihin, jotka vaikuttavat narkoottisesti." (Friedrich Nietzsche: Iloinen tiede, 1882)

Nietzsche on pyöreä, Nietzsche on soikea, Nietzsche on guru ihan oikea!

Onhan Nietzschen klassikko "Näin puhui Zarathustra" todellinen... no, klassikko, mutta enemmänkin kaikkialle hamuavaa lyyristä innoittuneisuuttaan kuin selkeän filosofisen rakennelmansa ansiosta. Selailin tämän viestiketjun inspiroimana äsken pitkästä aikaa myös miehen teosta "Epäjumalten hämärä", mutta törmäsin taas siihen, että sen perimmäisen viestin — tai ainakin sen taustat — ymmärtääkseen olisi tullut elää keskieuroopassa 1800-luvun loppupuolella.

Nietzsche itse kehotti aloittamaan tuotantoonsa tutustumisen juuri "Epäjumalten hämärästä" siksi, että se sisältää hänen filosofiansa pähkinänkuoressa. Jos ja kun näin on — ja mikäpä minä olen Nietzschen omaa näkemystä asiasta kyseenalaistamaan — on "nietzcheläisyys" outo, paradoksaalinen sekoitus (myöhempää) eksistentialismia ja sen kieltämistä ("Kukaan ei ole vastuussa siitä, että ... on tietynlainen, elää näissä oloissa ja tässä ympäristössä"), yksilön oman vastuun korostamista ja kiistämistä, ennalta määrätyn yhteisöllisyyden (kohtalonuskoista) ylistämistä mutta laumahengen halveksintaa.

Ei siis ihme, että Nietzsche on vähän niin kuin se luetaan, ja "nietzscheläisyys" taipuu tarkoitusperien mukaan melkeinpä mihin asentoon hyvänsä. Siinäkin mielessä kyseessä on ennenkaikkea runous.

 

[mjr]

Ei siis ihme, että Nietzsche on vähän niin kuin se luetaan, ja "nietzscheläisyys" taipuu tarkoitusperien mukaan melkeinpä mihin asentoon hyvänsä. Siinäkin mielessä kyseessä on ennenkaikkea runous.

Tavallaan voimme siis päättää keskustelun Nietzschestä filosofina - hullu Friedrich oli runoilija, jonka on sukupolvien ajan käsitetty (väärin siis) olennaisesti puuttuneen länsimaisen filosofian perinteeseen ja tuoneen siihen uusia käsitteitä ja merkittäviä haasteita. Eli voimme nähdä Nietzschen vaikka jonkinlaisena Tolstoin kaltaisena merkittävänä visionäärinä ja ajattelijana, mutta ennenkaikkea taiteilijana, joka ei muodosta filosofisesti kovin vakavasti otettavaa kokonaisrakennelmaa? On kyllä vähän outoa, että niin laajalti asian kuitenkin nähdään olevan vähän toisin eli kuvitellaan että Nietzschen ajattelu oli myös filosofisesti niin koherenttia, että hänet nähdään hyvin merkittävänä modernin ajan filosofina. Itse kyllä mieluusti unohtaisin Nietzschen, ja jos se hänen "taiteestaan" kiinni olisi niin sekunnissa unohtaisinkin: ehkä teksti toimii alkuperäiskielellä paremmin, mutta en sitä kuumeista paasausta taiteen vuoksi kyllä jaksaisi lukea.

 

[Maple Leaf]

Tavallaan voimme siis päättää keskustelun Nietzschestä filosofina - hullu Friedrich oli runoilija, jonka on sukupolvien ajan käsitetty (väärin siis) olennaisesti puuttuneen länsimaisen filosofian perinteeseen ja tuoneen siihen uusia käsitteitä ja merkittäviä haasteita.

Oikeastaan päinvastoin: ehkäpä juuri tästä paradoksaalisuudestaan johtuen Nietzschestä voi keskustella filosofian, runouden, mielipuolisuuden, jopa musiikin (Nietzschehän myös sävelsi täydentääkseen näin "vajavaista tekstiään") näkökulmista. Tietenkin Nietzschen ristiriitaisuuksia on yritettävä lukea myös muistaen, että hän nimenomaan pyrki hämmentämään, häiriköimään ja provosoimaan.

Epäilenpä hänen kirjoittaneen myös hieman kuin Kierkegaard, siis tarkoituksella eri näkökulmista, eri kertojanäänillä, ja jos nämä keskenään riitelevät tekstit tulkitaan yksi yhteen filosofin (runoilijan) omina mielipiteinä, ei ole ihme, että johdonmukaista ajatuksen polkua etsivän lukijan kompassineula pyörii kuin Bryan McCabe alivoimalla. Kyllä Nietzschestä filosofina voi minun puolestani keskustella, mutta etenkin siitä näkökulmasta katsoen korostuvat vielä enemmän hänen tekstiensä paradoksit.

 

[Dissonanssi]

Tavallaan voimme siis päättää keskustelun Nietzschestä filosofina - hullu Friedrich oli runoilija, jonka on sukupolvien ajan käsitetty (väärin siis) olennaisesti puuttuneen länsimaisen filosofian perinteeseen ja tuoneen siihen uusia käsitteitä ja merkittäviä haasteita. Eli voimme nähdä Nietzschen vaikka jonkinlaisena Tolstoin kaltaisena merkittävänä visionäärinä ja ajattelijana, mutta ennenkaikkea taiteilijana, joka ei muodosta filosofisesti kovin vakavasti otettavaa kokonaisrakennelmaa? On kyllä vähän outoa, että niin laajalti asian kuitenkin nähdään olevan vähän toisin eli kuvitellaan että Nietzschen ajattelu oli myös filosofisesti niin koherenttia, että hänet nähdään hyvin merkittävänä modernin ajan filosofina. Itse kyllä mieluusti unohtaisin Nietzschen, ja jos se hänen "taiteestaan" kiinni olisi niin sekunnissa unohtaisinkin: ehkä teksti toimii alkuperäiskielellä paremmin, mutta en sitä kuumeista paasausta taiteen vuoksi kyllä jaksaisi lukea.

Tähän täytyy kompata Maple Leafia.

Mielestäni filosofia ei kahlitse itseään mihinkään tiettyyn systeemimuotoiseen ajatteluun. Kirjallisia filosofeja on historiassa paljonkin. Platon esimerkiksi, toisaalta hänellä oli "systeemit", mutta kuitenkin. Maple Leafin mainitsema Kiergekaard on hyvä esimerkki kirjallisesta filosofista, joka ei nojaudu mihinkään "systeemeihin".

Nietzschea tulkitessa onkin kriittisen tärkeätä päästä irti omista ennakkokäsityksistä ja sitä kautta johdonmukaisuuksien hakemisesta.

Hän kun tuntuu ampuvan joka suuntaan ja liian kahlittu ja ennakkon latautunut lukija helposti säikähtää tätä. Nietzschen herkän liipaisin sormen ei silti saa antaa säikäyttää liikaa.

Nietzschen merkittävyyttä ei niinkään voi mitata hänen tekstiensä sisällöllä puhtaasti. Lähinnä niistä syntyneiden suuntausten, kuten eksistentialismin, johdosta. Nämä suuntaukset eivät kuitenkaan suoranaisesti ole "jatkumo" Nietzschen filosofoinnille, toisin kuin Aristoteles oli "jatkumona" hyvin monelle.

On myös aika mielenkiintoista kuinka hyvin Nietzschen käsitteestä "vallantahto" voidaan löytää yhtäläisyyksiä myöhemmin syntyneeseen Freudin näkemykseen seksuaalisuudesta psykologian osalta.

 

[mjr]

On pitänyt kirjoittaa pitempi sepustus tähän ketjuun, mutta en oikein ole onnistunut keskittämään ajatuksia ja muistikin on selvästi ruostunut. Mutta jos nyt muutaman hajamietteen edes kirjoittaisi. Itselleni hullu-Friedrich ei ole mikään sympaattinen filosofi ja jotenkin automaattisesti tulee tarkastelluksi häntä läntisen filosofisen tradition näkökulmasta - joten oudoksuttaa vähän tälläinen "niin on kuin kukin lukee" -tulkinta hänestä, kaikki kukat kukkivat, mutta silti kaikki tulkinnat joita ei haluta hyväksyä, ovat kuitenkin vääriä. Esimerkiksi tämän ketjun Friedrich-fanit pitävät varmaankin Himmlerin tunnettua Nietzschen palvontaa täytenä väärinymmärryksenä? Mutta jos kysymys on näin tulkinnanvaraisesta asiasta niin miten, mihin perustuen, voi noin sanoa? Luulisi kuitenkin että on hänen teksteissään nyt suhteellisen selkeitä teemoja eroteltavissa. Oli miten oli niin joka tapauksessa näin liberalismin ja valistuksen näkökulmasta katsottuna Nietzsche edustaa suurta, palavaa haastetta rationalismille ja humanistis-kristilliselle etiikalle. Haaste on vähän kahtalainen - toisaalta ei ole olemassa mitään itsestäänselvää, merkityksellistä perustaa kristinuskolta peritylle etiikalle ja moraali-koodistolle eikä toisaalta mitään ulkopuolelta saneltua itsestäänselvää motivaatiota toiminnalle maailmassa. Maailma on tyhjä ja merkityksetön ilman palavaa, kiihkoisaa yksilöllistä tahtoa, joka ylittää ja ohittaa lempeät, itsepetoksen täyteiset orja-ideologiat, jotka ovat laumasielujen kipulääkitystä klassisen julmassa mutta silti henkeäsalpaavan kauniissa maailmankaikkeudessa - ikäänkuin Ateenasta ei oltaisikaan koskaan jatkettu Jerusalemiin... Enpä tiedä, ehkä tämä (aika konventionaalinen) tulkinta on sitten yhtä "väärä" kuin ystävämme Himmlerin?

edit: läheinen>sympaattinen ym.

 

[Evil]

Ken on kiinnostunut Nietzschen ajattelusta filosofian lävitse tarkasteltuna, kannattanee lukea ranskalaisen, edesmenneen filosofi Gilles Deleuzen teos "Nietzsche ja filosofia", suomennettu kustannusosakeyhtiö Summan toimesta 2005. Eri asia on, kuka sen jaksaa lukea. Yhdeltä istumalta tuskin kukaan.

 

[Amerikanihme]

No kuten lupasin, luin sitten "Näin puhui Zarathustra":n alusta loppuun (englanniksi, Walter Kaufmannin käännös). Mitäpä tästä Friedrichista nyt voisi sitten sanoa tämän perusteella...tietenkin vähän luin taustoja hänen elämästäänkin. Tuntuu vähän siltä, että isän kuolema (joka oli pappi) pani pikku-Friedrichin väärille raiteille, joilta hän ei sitten palannut koskaan, tuli vaan hullummaksi loppuaan kohden. Mieleen tulee myös yksinäinen ihminen joka kaipaa kumppania (Friedrich ei onnistunut menemään naimisiin) ja sitten hänen mieleensä tuli kaikenlaisia synkkiä, kapinallisia ajatuksia. Onhan tuo teksti aika sekavaa. Aluksi en saanut siitä juuri mitään otetta, vaikka kuinka yritin lukea lauseita uudestaan ja uudestaan. Teksti oli enemmänkin runoutta kuin filosofiaa mielestäni. Taisi mennä yli hilseen suuri osa, ainakin ekasta kirjan osasta.

Sisältyyhän tuohon runosanomaan sitten monia voimakkaita käsitteitä, kuten se, että jumala on kuollut, ja hän kuoli säälistä ihmiskuntaa kohtaan. Mutta lähinnä sitä kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että tässä puhuu nyt hulluuden partaalla oleva "nero", tai sitten välillä, että paholainen puhui suoraan Nietzschelle joka sitten kirjoitti säkeensä kirjaan, kuten Isä Serafim Rose on todennut.