Uusi vuosi, vanhat kujeet hieman hiottuina. Parisen kuukautta sitten julkaistiin uusi FHM ja siinä tiivistettynä sarjan juoni tänä vuonna. FHM3 oli ottavinaan askeleita eteenpäin edeltäjästään, mutta tuntui jäävän puolitiehen kaikessa tekemisessään. FHM4 jatkaa siitä mihin kolmonen jäi ja vie homman maaliin asti, ainakin suurimmilta osin. Tänäkin vuonna pelillä on NHL:n lisenssi, joten tuon liigan logot ynnä muut ovat heti kärkeen käytössä. Steam Workshopista saa toki napattua helposti logot, paidat ja sen sellaiset myös melkeinpä kaikkiin muihinkin sarjoihin.
Ensin alkuun eri pelimuodoista - edellisten vuosien tapaan tarjolla on esimerkiksi historiallinen moodi, jossa voi valita minkä tahansa NHL-joukkueen luotsattavakseen aina vuodesta 1917 alkaen. Tämän rinnalle on tullut myös historialliset haasteet, joissa koitetaan suorittaa pelin tarjoamia skenaarioita, erimerkiksi vaikkapa Columbuksen vieminen playoffeihin neljässä vuodessa oikeasti käytetyn kahdeksan sijaan. Viime vuonna paukutettu Path of Glory muuttui nimeltään Challenge Modeksi, jossa pelaaja aloittaa käppäisenä valmentajan irvikuvana mistä lystää ja tulokset pisteytetään menestyksen mukaan. Pisteistä voikin mukavasti kisata muiden kanssa seuraamalla edistystään pelin leaderboardeilta. Teoriassa. Kyseinen leaderboard ei ole ainakaan minulla toiminut vielä kertaakaan. Viimeinen ja mielestäni se paras pelimuoto onkin sitten ihan Standard Mode, sandboxiksikin kutsuttu, jossa voi lyödä vain rastin ruutuun saadakseen editointimahdollisuudet käytännössä kaikkeen tarpeelliseen. Jaksava pelaaja voikin esimerkiksi pitää tekoälyttömyyksiä edes jollain tasolla kurissa.
Viime vuoden suurimpiin uudistuksiin kuului joukkueen taktiikoiden täydellinen uudistus aina koko joukkuetta koskevista ohjeista pelaajien henkilökohtaisiin roolituksiin. Tuolloin kuitenkin tuntui, että pelaajan tekemisillä ei ollut tuon taivaallista merkitystä lopputuloksia ajatellen. Peli-ilo kuolikin varsin vauhdikkaasti pelin epäloogisuuteen. Miten FHM4 sitten osuu asiassa tolppien väliin? Kehtaisin jopa sanoa, että kuin Ovechkin konsanaan. FHM4 esittelee täysin samat taktiikat ja roolitukset, melkein samalla tavalla, mutta suurin muutos koskee sitä aiemmin mainittua lopputulosta. Tänä vuonna pelaajan tekemät muutokset pelitapoihin vaikuttavat juuri siten kuin loogisesti ajatellen sopii olettaakin.
Toinen valituksen aihe viime vuonna oli tekoäly ja sen puute. Etenkin lätkämanagereissa AI tuntuu olevan kujalla kuin Garth Snow suurimman osan ajasta. Vaikka jälleen ollaan otettu askel eteenpäin, en vieläkään voi hyvällä omallatunnolla kehua FHM:n tekoäly-managereita. Ne kaikkein käsittämättömimmät kaupat loistavat poissaolollaan ja tyhmimmänkin kuuloisesta pelaajavaihdosta löytänee jotain logiikkaa taustalta, jos pureutuu asiaan oikein huolella. Enemmänkin tänä vuonna rasittaa tekoälyn kyvyttömyys pitää kiinni tähtipelaajistaan. Ei mennyt montaakaan vuotta kun Toronto oli menettänyt niin Marnerin, Nylanderin kuin Matthewsinkin ja näistä jälkimmäisen vieläpä vapaille markkinoille, koska joukkue ei vain onnistunut sorvaamaan miehelle jatkopaperia. Myös Jack Eichel, Connor McDavid ynnä muut pienet nimet vaihtoivat seuraa nimenomaan vapaina agentteina. Taulukkolaskentaa pelatessa immersio on isossa roolissa ja tällaiset tapahtumat hakkaavat siihen miehen mentäviä reikiä jatkuvalla syötöllä. Immersiosta puhuttaessa on pakko mainita peliin lisätyt, OOTP Baseballista lainatut pienet satunnaistapahtumat. Aina joskus saa pelin uutissyötteestä lukea, kuinka joku on loukkantunut pudotessaan talonsa katolta, järjestänyt jotain pientä alueen lapsille moraalin nostattamiseksi, tai ehkäpä riitaantunut vaimonsa kanssa vastaavasti moraalia laskevalla tavalla. Pieniä ja sinänsä merkityksettömiä asioita, mutta ihan mukava, lisää "elämää" tuova piirre peliin.
Vaan mitäpä jos astutaan Ämeriikän markkinoilta vaikkapa kotoiseen Suomeen ja ohjastetaan se oma suosikki Liigan mestariksi? Huono ajatus. Päätin johdattaa Tampereen Ilveksen takaisin huipulle, mutta peli kariutui harvinaisen tehokkaasti jo muutaman vuoden jälkeen. Ensinnäkin, raha on aina ollut suuressa roolissa Liigassa ja seuraavan kauden budjettia koitetaan kasvattaa tavalla jos toisellakin aina kuluvan kauden aikana. Muuttuiko Ilveksen budjetti mistä tahansa liikkeistä huolimatta senttiäkään minään vuonna? Eipä ei. Ihan sama vaikka polkaisin kolmantena vuonna pronssipeliin häviämään. Ja sekin pronssipeli oli jostain syystä paras seitsemästä-sarja.
Mitä sitten Liigassa pyöriviin pelaajiin tulee, lievä EHM-tauti vaivaa myös FHM:ää. Kaikenlaista kolmevitosta kenopäätä palkataan ulkomailta joukkueet täyteen ja junnut jätetään lätkimään Mestikseen. Pelaajista puhuttaessa on myös mainittava se erityisen mielenkiintoinen seikka, että peliin on kyllä tungettu Karjala Cupit sun muut kissanristiäiset, mutta Liiga ei jää näiden pelien aikana tauolle. Eräänä vuonna taistelu playoff-paikasta kaatui siihen, että viimeisen neljän pelin loppurutistuksen aikana pari ketjullista janttereita ykköskassarin kera läpsytteli höntsäpelejä maajoukkueessa ja seurajoukkue painui pohjaan A-junnuista kasatun kokoonpanonsa kera. Hyvin jäi mieleen myös tapaus, jossa kakkosketjun laiturini vain katosi kesken kauden ilman minkäänlaista ilmoitusta. Miehellä oli menossa ensimmäinen vuosi 2-vuotisesta paperistaan 50 kiloeuron palkalla, mutta yhtäkkiä tämä sopimus vain katosi tuhkana tuuleen ja jannu löytyi hakutoiminnolla Kanadan junnuliigoista kolmen tonnin palkalla. Asiasta raportointikin johti varsin hedelmättömään Twitter-keskusteluun, joten Liiga pysynee käytännössä pelikelvottomana ainakin vielä tämän vuoden.
Tälläkin kertaa näin lopuksi pitänee kysyä, onko FHM4 kukkulan uusi kuningas lätkämanagerien maailmassa? Kyllähän se taitaa olla. Tyhmyyksistään ja pikkuvioistaan huolimatta FHM4 on mukavaa pelattavaa ja pienellä hienosäädöllä kyseessä voisi olla, jos ei täyden kympin peli, niin ainakin lähellä sitä. Eastsiden tuleva 1.5 patch saa pistää parastaan pystyäkseen vastaamaan FHM:n tämän vuoden panokseen.
Ensin alkuun eri pelimuodoista - edellisten vuosien tapaan tarjolla on esimerkiksi historiallinen moodi, jossa voi valita minkä tahansa NHL-joukkueen luotsattavakseen aina vuodesta 1917 alkaen. Tämän rinnalle on tullut myös historialliset haasteet, joissa koitetaan suorittaa pelin tarjoamia skenaarioita, erimerkiksi vaikkapa Columbuksen vieminen playoffeihin neljässä vuodessa oikeasti käytetyn kahdeksan sijaan. Viime vuonna paukutettu Path of Glory muuttui nimeltään Challenge Modeksi, jossa pelaaja aloittaa käppäisenä valmentajan irvikuvana mistä lystää ja tulokset pisteytetään menestyksen mukaan. Pisteistä voikin mukavasti kisata muiden kanssa seuraamalla edistystään pelin leaderboardeilta. Teoriassa. Kyseinen leaderboard ei ole ainakaan minulla toiminut vielä kertaakaan. Viimeinen ja mielestäni se paras pelimuoto onkin sitten ihan Standard Mode, sandboxiksikin kutsuttu, jossa voi lyödä vain rastin ruutuun saadakseen editointimahdollisuudet käytännössä kaikkeen tarpeelliseen. Jaksava pelaaja voikin esimerkiksi pitää tekoälyttömyyksiä edes jollain tasolla kurissa.
Viime vuoden suurimpiin uudistuksiin kuului joukkueen taktiikoiden täydellinen uudistus aina koko joukkuetta koskevista ohjeista pelaajien henkilökohtaisiin roolituksiin. Tuolloin kuitenkin tuntui, että pelaajan tekemisillä ei ollut tuon taivaallista merkitystä lopputuloksia ajatellen. Peli-ilo kuolikin varsin vauhdikkaasti pelin epäloogisuuteen. Miten FHM4 sitten osuu asiassa tolppien väliin? Kehtaisin jopa sanoa, että kuin Ovechkin konsanaan. FHM4 esittelee täysin samat taktiikat ja roolitukset, melkein samalla tavalla, mutta suurin muutos koskee sitä aiemmin mainittua lopputulosta. Tänä vuonna pelaajan tekemät muutokset pelitapoihin vaikuttavat juuri siten kuin loogisesti ajatellen sopii olettaakin.
Toinen valituksen aihe viime vuonna oli tekoäly ja sen puute. Etenkin lätkämanagereissa AI tuntuu olevan kujalla kuin Garth Snow suurimman osan ajasta. Vaikka jälleen ollaan otettu askel eteenpäin, en vieläkään voi hyvällä omallatunnolla kehua FHM:n tekoäly-managereita. Ne kaikkein käsittämättömimmät kaupat loistavat poissaolollaan ja tyhmimmänkin kuuloisesta pelaajavaihdosta löytänee jotain logiikkaa taustalta, jos pureutuu asiaan oikein huolella. Enemmänkin tänä vuonna rasittaa tekoälyn kyvyttömyys pitää kiinni tähtipelaajistaan. Ei mennyt montaakaan vuotta kun Toronto oli menettänyt niin Marnerin, Nylanderin kuin Matthewsinkin ja näistä jälkimmäisen vieläpä vapaille markkinoille, koska joukkue ei vain onnistunut sorvaamaan miehelle jatkopaperia. Myös Jack Eichel, Connor McDavid ynnä muut pienet nimet vaihtoivat seuraa nimenomaan vapaina agentteina. Taulukkolaskentaa pelatessa immersio on isossa roolissa ja tällaiset tapahtumat hakkaavat siihen miehen mentäviä reikiä jatkuvalla syötöllä. Immersiosta puhuttaessa on pakko mainita peliin lisätyt, OOTP Baseballista lainatut pienet satunnaistapahtumat. Aina joskus saa pelin uutissyötteestä lukea, kuinka joku on loukkantunut pudotessaan talonsa katolta, järjestänyt jotain pientä alueen lapsille moraalin nostattamiseksi, tai ehkäpä riitaantunut vaimonsa kanssa vastaavasti moraalia laskevalla tavalla. Pieniä ja sinänsä merkityksettömiä asioita, mutta ihan mukava, lisää "elämää" tuova piirre peliin.
Vaan mitäpä jos astutaan Ämeriikän markkinoilta vaikkapa kotoiseen Suomeen ja ohjastetaan se oma suosikki Liigan mestariksi? Huono ajatus. Päätin johdattaa Tampereen Ilveksen takaisin huipulle, mutta peli kariutui harvinaisen tehokkaasti jo muutaman vuoden jälkeen. Ensinnäkin, raha on aina ollut suuressa roolissa Liigassa ja seuraavan kauden budjettia koitetaan kasvattaa tavalla jos toisellakin aina kuluvan kauden aikana. Muuttuiko Ilveksen budjetti mistä tahansa liikkeistä huolimatta senttiäkään minään vuonna? Eipä ei. Ihan sama vaikka polkaisin kolmantena vuonna pronssipeliin häviämään. Ja sekin pronssipeli oli jostain syystä paras seitsemästä-sarja.
Mitä sitten Liigassa pyöriviin pelaajiin tulee, lievä EHM-tauti vaivaa myös FHM:ää. Kaikenlaista kolmevitosta kenopäätä palkataan ulkomailta joukkueet täyteen ja junnut jätetään lätkimään Mestikseen. Pelaajista puhuttaessa on myös mainittava se erityisen mielenkiintoinen seikka, että peliin on kyllä tungettu Karjala Cupit sun muut kissanristiäiset, mutta Liiga ei jää näiden pelien aikana tauolle. Eräänä vuonna taistelu playoff-paikasta kaatui siihen, että viimeisen neljän pelin loppurutistuksen aikana pari ketjullista janttereita ykköskassarin kera läpsytteli höntsäpelejä maajoukkueessa ja seurajoukkue painui pohjaan A-junnuista kasatun kokoonpanonsa kera. Hyvin jäi mieleen myös tapaus, jossa kakkosketjun laiturini vain katosi kesken kauden ilman minkäänlaista ilmoitusta. Miehellä oli menossa ensimmäinen vuosi 2-vuotisesta paperistaan 50 kiloeuron palkalla, mutta yhtäkkiä tämä sopimus vain katosi tuhkana tuuleen ja jannu löytyi hakutoiminnolla Kanadan junnuliigoista kolmen tonnin palkalla. Asiasta raportointikin johti varsin hedelmättömään Twitter-keskusteluun, joten Liiga pysynee käytännössä pelikelvottomana ainakin vielä tämän vuoden.
Tälläkin kertaa näin lopuksi pitänee kysyä, onko FHM4 kukkulan uusi kuningas lätkämanagerien maailmassa? Kyllähän se taitaa olla. Tyhmyyksistään ja pikkuvioistaan huolimatta FHM4 on mukavaa pelattavaa ja pienellä hienosäädöllä kyseessä voisi olla, jos ei täyden kympin peli, niin ainakin lähellä sitä. Eastsiden tuleva 1.5 patch saa pistää parastaan pystyäkseen vastaamaan FHM:n tämän vuoden panokseen.