Voi hitsin hitsi!
Kauden turhauttavin tappio tähän mennessä. Salamat-FPS-ottelun kokemuksesta tiedän, että niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet ovat äärilaidoissaan silloin, kun parin maalin ero pyörähtääkin toisinpäin.
Sokan turhautumisen ymmärtää, koska Rantasen pelikielto oli käsittämätön ja itse pelissä joukkue oli vahvan alun jälkeen flegmaattinen eikä saanut ottelussa maaliakaan tasaviisikoin, eikä tarpeeksi laukauksia viidessä viimeisimmässä ylivoimassa. Ja tietysti neljäs omalla ylivoimalla päästetty maali kolmessa pelissä on joukkueelle kuin joukkueelle liikaa.
Jos jotain hyvää haetaan niin Palloseuran pelityyli on niin siistiä, että jäähyjen viheltäminen joukkueelle on vaikeaa. Muutama pelaaja onnistui ihan mukavasti. Uiton taklaukset olivat hienoja, mutta myös pari isoa virhettä tuli. Ronkaisen tsemppaus näyttää hyvältä ja komeat harhautukset pakottivat Tuomaalan rikkeeseen. Valitettavasti Tonilla on kuitenkin joukkueen tehottomuuden näkyvimmät kasvot. Miinusmasiina Antti Aaltosen esityksessä ei tällä kertaa ollut mitään valittamista: ei yhtään takaiskua, näkyvää virhettä tai jäähyä vaikka pelasi paljon.
Vieraista maalivahti Kilpeläinen oli eleettömän varma ja saa voitosta suuren kunnian. Kenttäpelaajista parhaana on nostettava esiin tehopakki Ismo Siren 1+1, +3. Huonommat tyylipisteet sen sijaan keräsivät Antti Niemi, joka kaksi kertaa kesken pelin puolustaessaan huusi äänekkäästi paitsiota ja Sami Nummi, joka ensin tuomarin vihellettyä jo katkon tarjosi poikittaista jäässä olleen miehen selkään, ja seuranneen kalabaliikin jälkeen esitti jarkkoruutumaisen pellehypyn, joka myös nosti melutasoa kotiyleisön keskuudessa.