Monien muiden joukkueiden kausiketjujen tapaan laitetaan FPS:nkin osalta pienet arviot pelaajien esityksistä. Aivan kaikkia kauden aikana mukana olleita pelaajia ei ole mukana, mutta tietenkin kaikki loppukaudesta mukana olleet ja muuten merkittävimmin joukkueeseen kuuluneet. Tilastot ovat yhteenlasketut runkosarjasta ja karsintasarjasta.
MAALIVAHDIT
Krister Antila 18 ottelua 91,34%
Tuli Forssaan kesken kauden, kun Ilves A ei tarvinnut Tuukka Raskin takana yli-ikäistä kakkosvahtia. Onnistunut löytö kesken sarjakautta, vaikka selkeitä epäonnistumisiakin tuli kovissa paikoissa (TV-peli Kajaanissa ja Jokipoikien vierailu karsinnoissa). Kokosi itsensä ja torjui sarjapaikan ratkaisseen voiton Seinäjoella.
Tommi Kela 27 ottelua 89,40
Vaihteleva kausi. Ei ollut tappioputkiin suurin syyllinen, mutta ei toisaalta pystynyt vakiinnuttamaan ykkösvahdin asemaansakaan. Maalivahtiosaston rauhattomuudesta ei ollut ainakaan hyötyä, kun Kelan rinnalla pelipaikasta vastasi ennen Antilaa myös Tommi Niemelä ja Mikael Vuorio.
PUOLUSTAJAT
Jussi Kulmala 49 4+7=11 -17
Edustanut nykyisistä pelaajista FPS:aa pisimpään yhtäjaksoisesti. ”Hugon” kausi oli joukkueen tavoin pannukakku. Yhtä huippusuoritusta kohden teki monta isoa virhettä. Urallaan todella vähän jäähyllä istunut Kulmala harrasti läpi kauden FPS:lle epätyypillistä kahvaamista ja tekikin ansaitusti oman jäähyennätyksensä (30 minuuttia). Ensi kaudella ryhtiliikkeen paikka.
Teppo Tuomanen 38 3+7=10 -7
Raunion ohella nosti tasoaan eniten syksystä. Puolustaminen muuttui paljon huolellisemmaksi ja omien tehtävien hoitaminen jäällä onnistui paremmin. Hyökkäysalueellakin onnistui usein rohkeissa ratkaisuissaan pelaamaan kiekkoa omille maalin läheisyyteen
Asko Rantanen 42 2+8=10 -18
Taisteli polvivaivaisena läpi kauden. Oli kiekollisena aktiivinen ja pyrki viemään peliä kohti vastustajan maalia. Puolustuspelissä väänsi kulmissa ja blokkasi laukauksia, mutta oli silti välillä vaikeuksissa, joita Kulmalan pelaaminen pakkiparina ei ainakaan vähentänyt. Joukkueen kapteeni jatkaa Palloseurassa myös ensi kaudella veljensä Anssin tavoin.
Heikki Saarinen 37 3+5=8 -11
Ennakko-odotuksiin nähden joukkueen heikoin pakki. Reilut kymmenen peliä vienyt polvivamma aiheutti todennäköisesti epävarmuutta. Huono puolustaminen aiheutti omaan päähän paljon vastustajan ylivoimahyökkäyksiä. Oman joukkueen ylivoimissa onnistui laukauksissaan siniviivalta hämmästyttävän usein osumaan ensimmäiseen edessä olevaan vastustajaan.
Tero Alminoja 45 3+2=5 -18
Huippuhetket harvassa: Tappelu KalPan Kuuluvaista vastaan ja kahdessa ottelussa tehdyt maalit. Virheitä ja typeriä jäähyjä riitti sitäkin enemmän. Luistelunopeus ei riitä Mestikseen. Vahvasta kulmaväännöstä harvoin hyötyä, koska saa usein jäähyn tai vastustaja karkaa lopulta kiekon kanssa
Anssi Rantanen 46 1+4=5 -18
Mestiksen pelitempo edelleen liian kova. Jää helposti hyökkääjästä jälkeen. Pyrkii aina fyysiseen peliin ja taklauksen osuessa vastustajaa sattuu varmasti. Pelin avaaminen ei juuri vaikeammalta voisi näyttää. Joskus helpoimmatkaan syötöt eivät tavoita omia ja kiekon purkaminen pois omalta alueeltakin on usein liian työlästä.
Jarmo Ruohomaa 46 0+4=4 -18
Edelliskaudella hyvässä opissa Willmanin rinnalla, mutta tällä kaudella ei missään vaiheessa pystynyt ottamaan vakiopaikkaa kolmesta ensimmäisestä pakkiparista. Pakeista vaikuttaa nopeimmalta luistelijalta ja osaa taklatakin. Pelikäsityksessä paljon parannettavaa. Avausmaali Mestiksessä vielä tekemättä. Todennäköisesti eniten miinuksia sarjassa päättyneellä kaudella jääaikaansa nähden.
Joni Kujala 35 0+1=1 -9
Kahdeksas pakki, eikä suurta kehitysaskelta ole enää odotettavissa. Puolustajista pienikokoisin, pyrkii jäälle päästessään pelaamaan kovaa ja auttamaan joukkuetta. Taidot erittäin rajalliset. Kiekollisessa pelissä ja hyökkääjien pitämisessä suuria vaikeuksia.
HYÖKKÄÄJÄT
Matti Raunio 49 17+11=28 -22
Alkukaudesta peli surffailua huonolla asenteella. Keväällä paransi huomattavasti ja nousi vähintään viime kauden tasolleen. Teki tärkeitä maaleja sekä tasaviisikoin että ylivoimalla.
Jouni Kulonen 33 10+14=24 -10
Teki pisteitä syksyllä kovimmalla tahdilla joukkueesta, mutta uran vakavin loukkaantuminen (olkapää) vei paluumuuttajan sairaslistalle muutamaksi kuukaudeksi. Karsintasarjan paras pistemies (2+4). Ammattimaisen asenteen omaava ”Jone” on päättänyt kesällä treenata itsensä samaan kuntoon kuin ennen loukkaantumista.
Toni Ronkainen 45 13+10=23 -13
Tuttua yritteliästä peliä ja väsymätöntä luistelua. Hyökkäyspäässä luovia ratkaisuja ja spurtteja riittää, mutta tehopisteitä voisi syntyä vielä paljon enemmänkin. Ei pelkää kontakteja ja tulikin muutaman kerran kauden aikana pahasti jyrätyksi.
Martin Lamich 45 10+10=20 -13
Ei löytänyt toivottua fiilistä koko kaudella. Kierteli ja kaarteli kiekon kanssa, unohti usein syöttää ajoissa, jolloin vastustajat pääsivät iholle tai katkoihin ja joukkueelta jäi monta maalipaikkaa saamatta. Liian vähän yllätyksellisiä ratkaisuja ja huonoa puolustamista.
Mika Tasala 50 5+11=16 -10
Pelasi ainoana kaikki joukkueen 50 ottelua. Toi loppukaudesta luisteluvoimaa suuressa roolissa olleeseen nelosketjuun. Pelasi tasaisesti riippumatta siitä, ketkä olivat ketjukavereita. Kehityskäyrä edelleen nousussa.
Tuomas Ilola 47 7+8=15 -19
Syyskaudella pisteet todella vähissä, mutta joulun jälkeen niitä tuli enemmän ja peliesitykset muutenkin paranivat niin että kehuja hyvästä asenteesta tuli myös joukkueen valmentajilta. ”Voitti” runkosarjan miinuspörssin lukemallaan -24, mutta oli sentään karsintasarjassa joukkueestaan eniten plussalla (+5)
Marko Ronkainen 40 4+10=14 -2
”Ronkku” pyörsi lopettamispäätöksensä kaikkien onneksi, pelasi tuttuun tapaan kaikkensa antaen joukkueelle ja hoiti vastuullisen alivoimaroolinsa tyylikkäästi. Hyökkäyspäässä perussuorittamista aikaisempiin kausiin verrattuna. Valmentajat ovat vaihtuneet, mutta Ronkaiseen on aina luotettu. Ei pieninkään sattuma, että paras +/- -saldo paljon pelanneista hyökkääjistä.
Antti Piiroinen 44 2+10=12 -15
Pelasi kaikki runkosarjapelit, mutta loukkasi kätensä niistä viimeisessä eikä päässyt karsintasarjaan. Pärjää kulmaväännöissä ja suojaa kiekkoa taidokkaasti. Maalille nousuissa antaa joskus hienon syötön, mutta ei juuri koskaan onnistu itse maalinteossa, vaikka laukoo paljon. Oli puolustuspäässä yllättävissä vaikeuksissa.
Rami Jokinen 43 5+6=11 -10
Lattea kausi ilman suuria tekoja. Keväämmällä paransi hieman. Pysyi kauden puoliväliin asti joukkueen +/-kärkenä, vaikka esitykset eivät silloinkaan vakuuttaneet. Sentterin heikkous aloituksissa ihmetyttää edelleen.
Ossi Pellinen 24 3+8=11 -10
Ilveksen takarivistä tullut taitava mailankäsittelijä, jolla kuitenkin laukaisutaito on ilmeisen huono. Pyrkii harhauttamaan puolustajia pitkillä vedätyksillä. Monet hyökkäykset päättyivät ihmettelyyn, kun ajatukset laiturien kanssa olivat täysin ristissä. SM-liigaa varten tarvitsee lisää muskelia pitkään varteensa.
Jesse Huuhanmäki 41 1+5=6 -12
Melko odotettu kausi pienessä roolissa. Koko ja voiman puute eivät mahdollista suurempaa jääaikaa. Eniten hyötyä alivoimissa, jossa nopeana luistelijana pystyy häiritsemään vastustajan pelinrakentelua.
Niko Nikkilä 22 3+2=5 +5
Vammoista kärsinyt kookas pelaaja, joka taistelutahdollaan ja taklauksillaan pelasi itsensä keväällä yleisön suosikiksi ja toimi joukkueen sytyttäjänä.
Ville Piltti 45 2+3=5 -7
Tulokaskauden yhdentoista tehopisteen jälkeen toisella kaudella vain viisi pistettä. Luistelee vauhdikkaasti sekä hyökkäykseen, että omaan päähän. Otteista paistaa usein yliyrittäminen ja kiekot karkaavat vastustajille. Ratkaisi kauden päättäneen HeKi-ottelun klassisella coast to coast –maalillaan.
Juha Sinkkonen 13 1+1=2 +2
Timo Tuomi laittoi joulukuussa pelikuntoon toipuneen puolustajan hyökkääjäksi nelosketjuun. Karvaavassa ja taklaavassa roolissa ”Sinkki” pelasi paremmin, kuin koskaan puolustajana Mestiksessä. Huippuhetki osui karsintasarjan kotipeliin Jokipoikia vastaan, jossa oli Nikkilän kanssa pitämässä Palloseuraa pelissä mukana.
Jarkko Aaltonen 20 1+1=2 -11
Mestiksen maalivahdit ottivat tyrmäysvoiton entisestä maalikuninkaasta. Aaltonen survoi kiekon ainoastaan SHT:n maaliin karsinnassa. Laukauksia maalia kohti peräti 48. Monia läpiajoja tai muuten yksin maalivahtia vastaan, muttei enää nähnyt maaliverkkoa näiden takaa entiseen malliin. Löysi maalipaikat ja järjesti niitä itselleen, mutta tuurikaan ei ollut viimeistelyssä mukana. Epäonnistumisesta huolimatta ”Jaska” tullaan aina muistamaan divarin 90-luvun parhaana maalitykkinä.
Marko Vehmas 19 0+0=0 -4
Nelosketjussa suurimman osan syksystä, keväällä pelasi A-junioreissa. Kehityksen jatkuessa nousee edustusjoukkueen vakiopelaajaksi
Jussi Tapio 27 0+0=0 -7
Pisteet ja plusmaalit nollassa, miinuksia seitsemän ja jäähyminuutteja 28. Harvoin jäälle päästessään hakee kontakteja, mutta usein tuomarien mielestä epäpuhtaasti. Pelaajan omankin edun mukaista olisi pelata välillä vaikka SoPassa sen sijaan, että roikkuu FPS:n vitosketjussa välttävällä menestyksellä.
Ja sitten vaan kaikki esittämään eriäviä mielipiteitä, jotta saadaan lisää perspektiiviä arviointeihin.