Foo Fighters

[Leon]

Minusta nuo kaksi kuultua biisiä ovat musiikillisesti sitä samaa Wasting Light -puppaa, joka on kuulemma aivan helvetin kova levy. Enpä lyö turhia paineita siis loppulevyllekään. Dokkari on kyllä viihdyttävä. Hiukan kuin Sound Tracker, mutta huomio keskittyy jonnekin muualle kuin Yaffan kulahtaneeseen olemukseen ja dokaamiseen.

 

[Alamummo]

Ohjelmassa on mielenkiintoinen formaatti ja hyviä vierailijoita ja näistä kahdesta esitetystä jaksosta erityisesti Chicago-jakso oli bluesdiggarille mielenkiintoinen ja mieluisa.

Sen sijaan en ole ollut mitenkään innoissani kahdesta uudesta FF-biisistä, jotka jaksoissa on kuultu. Ovat olleet aika tyhjänpäiväisiä ja turhan ylituotettuja. Aivan kuten Pavlikovsky tuossa jo sanoi, Nickelback-rokki uhkaa ja ohjelmaa seuratessa minusta tuntuu välillä siltä, että Dave Grohl alkaa kasvaa jo elämää suuremmaksi.

Ja ei, en tykännyt Wasting Lightistakaan, jossa bändin suunta on valitettavasti alaspäin. Levy on tasapaksu ja vailla tuoreutta, ei minun korvissani millään mittapuulla "v*tun kova levy".

 

[BigRedBob]

Onhan tuo FF sen asteinen KOFF-rock-bändi, että huh huh. Periaatteessa helvetin kova ja ammattitaitoinen bändi, mutta jotenkin samalla äärettömän tylsä. Ei oikein herätä minkäänlaisia tunteita. Pari ihan ok biisiä, mutta siinä se. Arvostan Dave Grohlia ihan helvetisti, mutta rumpalina. TJEU: Queens Of The Stone Age - Songs For The Deaf-albumi. Sonic Highwaysit ajattelin katsoa sitten kun jossain kohtaa ehdin, sellaista kommenttia olen kavereilta kuullut, että ihan ok sarja, jos siitä poistaisi sen Foo Fightersin.

 

[Knox]

Katsos vain, olen aina ihmetellyt tuota Wasting Lightin hehkutusta, kun joka toinen kaveri kehui levyn maasta taivaaseen. Tähän asti olen luullut olevani ainoa ihminen joka näin ajattelee, mutta tuossa ylhäällä Leon ja Alamummo kavensi taakkaani, en olekkaan yksin! Ihan peruskiva levyhän se on, ei sillä.

Toisaalta, minusta Foo Fighters ei ole onnistunut tekemään yhtään vitun kovaa levyä. Jokaisella levyllä on helvetin kovia biisejä, mutta jossain vaiheessa homma puuduttaa.

Kaikesta huolimatta FF soi allekirjoittaneen stereoissa melkoisen tiheään. Ja sitä paitsi, Everlongilla saa aika paljon anteeksi, yksi kaikkien aikojen hienoimmista biiseistä.

 

[Leon]

Katsos vain, olen aina ihmetellyt tuota Wasting Lightin hehkutusta, kun joka toinen kaveri kehui levyn maasta taivaaseen. Tähän asti olen luullut olevani ainoa ihminen joka näin ajattelee, mutta tuossa ylhäällä Leon ja Alamummo kavensi taakkaani, en olekkaan yksin! Ihan peruskiva levyhän se on, ei sillä.

Huojentavaa se on tosiaan huomata, ettei ole ainoa. Mutta ihan sama se on vaikka jonkun Black Sabbathin tai AC/DC:n tai Rushin tai AIC:n tai ihanminkävaan kanssa, että uusin levy on ehkä paras koko bändin tuotannossa, jos foorumeilta kysytään. En kysy. Kuulematta paskaa.

Mutta Wasting Lightiin palatakseni, ei se katastrofi ole. On vain pirun vaikea kuunnella masentumatta tuollaista pökälettä 4-5 hienon (ei loistavan, kuten tuossa edellä myös totesit) levyn jälkeen. Wasting Light on ensimmäinen FF-levy, jolla ei ole yhtään loistavaa kappaletta.

 

[Valioyksilö]

Mutta ihan sama se on vaikka jonkun Black Sabbathin tai AC/DC:n tai Rushin tai AIC:n tai ihanminkävaan kanssa, että uusin levy on ehkä paras koko bändin tuotannossa, jos foorumeilta kysytään. En kysy. Kuulematta paskaa.

Eikös se ole juuri toisin päin? Bändin soundi päivittyy, samalla kun fanin korva on asettunut odotusarvoon X. Mielestäni bändin levyjen keskinäinen vertailu toisiinsa on hölmöläisen hommaa.

 

[Leon]

Eikös se ole juuri toisin päin? Bändin soundi päivittyy, samalla kun fanin korva on asettunut odotusarvoon X. Mielestäni bändin levyjen keskinäinen vertailu toisiinsa on hölmöläisen hommaa.

Soundi päivittyy aina levyltä toiselle, se on eräänlainen luonnonlaki. Mutta jos sävellyskynä on tylsynyt jo 80-luvulla, yksikään tuottaja ei saa paskasta kultaa (paitsi levymyynnistä, mutta en puhunut siitä). Minusta esim. juuri nuo kaksi uutta FF-biisiä ovat ihan tuubaa ja vanhan kertaamista. Vanhalla tarkoitan tässä nyt sitä, että musiikissa ei ole ainuttakaan mielenkiintoista koukkua, pelkkää tasaista puppaa, sitä bändin perussoundia, jota jätkät osaisivat veivata vaikka unissaan.

 

[Knox]

Minusta esim. juuri nuo kaksi uutta FF-biisiä ovat ihan tuubaa ja vanhan kertaamista. Vanhalla tarkoitan tässä nyt sitä, että musiikissa ei ole ainuttakaan mielenkiintoista koukkua, pelkkää tasaista puppaa, sitä bändin perussoundia, jota jätkät osaisivat veivata vaikka unissaan.

Ja kun bändissä olisi potentiaalia ja taitoa vaikka mihin, niin tuollaiset perus rykäisyt tuntuvat tylsiltä. Voihan se tietty olla, ettei kunnianhimoa ole enää samana malliin, kun levy myy joka tapauksessa helvetisti, ja stadionit on pullollaan ympäri maailmaa. Kyllä kai sitä ihminen vähemmästäkin mukavoituu, ja tyytyy tekemään sitä tuttua ja turvallista.

Foo Fighters on sen verta kova bändi, että sitä asettaa odotukset sen mukaan.

 

[Valioyksilö]

Wasting Light kuulosti ensi kuuntelulla juuri tuolta "perustylsältä", mutta opin pitämään useastakin kappaleesta kun kuuntelukertoja tuli useampi. Ei missään nimessä loistava FF-levy, mutta perus ok suoritus kuitenkin. Uuden levyn biisit vaikuttavat Wasting Lightin jatkumolta - ensifiilis on tylsähkö ja varmaan päälle vedetty. Mitä tykkäsitte Echoes, Silence, Patience & Grace -levystä?

Onneksi FF:n livekuntoon voi aina luottaa.

 

[Leon]

Mitä tykkäsitte Echoes, Silence, Patience & Grace -levystä?

Onhan sillä hetkensä, mutta on se In Your Honourin jälkeen lievä pettymys.

Onneksi FF:n livekuntoon voi aina luottaa.

Jep. Kaksi kertaa nähnyt livenä, kolmannenkin kerran voisin vielä mennä. Myös live-DVD:t ovat olleet mainioita.

 

[oiler99]

Foo Fightersin debyytti on kyllä pirun kovaa tavaraa. Jo heti avauskolmikko This Is A Call/I'll Stick Around/Big Me kuuluu kaikkien aikojen kovimpiin levynaloituksiin. Ei tällä levyllä ole yhtään ainutta täytebiisiä. Levyn lopettava Exhausted on bändin parhaita sekin.

Se vain koventaa levyn statusta. että Grohl on duunannut koko rieskan käytännössä ihan yksin soittaen kaikki instrumentit itse.

 

[Pavlikovsky]

Jaa kas kuin uutta Saint Cecilia EP:tä ei vielä täällä ole noteerattu. Joka tapauksessa uusi EP on ilmaisjakelussa nyt ja bändin mukaan EP:n tarkoitus on ollut kiittää yleisesti viimeisestä parista vuodesta, mutta EP sai uudenlaiset kasvot, kun koko EP omistettiin Pariisin uhreille. Biisithän ovat osittain uusia ja osittain vanhoja, mutta aika Sonic Highway-fiilis mulle tuosta tulee, vaikken heti kyllä suoraan tuomitsisi tuota. Mukana oli mm. Gary Clark jr., joten ihan uskottavaa vieraskavalkaadia oli studiossakin Austinissa mukana. Foon EU-kiertueen peruminen on sinänsä ihan ymmärrettävää menneiden tapahtumien vuoksi.

 

[Näkkäri]

En tiedä onko minulle tapahtunut jotain vai bändille, mutta ei oikein vaan perkele maistu nykyinen poljento. Kovin kauas ei kuitenkaan tarvitse mennä ajassa taaksepäin niin olin vielä ns. kympillä mukana eli Wasting Light toimi vielä minulle. Uusinta albumia en jaksanut yhtä kertaa enempää kuunnella ja sama nyt tämän EP:n kanssa.

Puuduttavaa, jotenkin liian puhtoista ja ylituotettua kamaa. Vaikea selittää.

Hauskaa toki, että Mr. Hawkins haukkui esim. U2:n uusimman albumin taannoin latteaksi tasapaksuksi paskaksi tjsp, vaikka juuri tämä tuntuu olevan varsinkin herran oman bändin ongelma.

edit: Aika paljon samanlaisia ajatuksia näköjään muillakin tässä ketjussa.

 

[Pavlikovsky]

Grohlin venekunta saapuu aloittamaan juhannuksen Rock The Beachiin 19.6.2017, joka tapahtumana myös kaivetaan naftaliinista. Kylläpäs nyt näitä hevirokin jättiläisiä saapuu Pohjolan mannuille lähes ennätystahtiin. Kiss, Rammstein, Foo Fighters, milloin Metallica?

 

[Joe Plop]

Grohlin venekunta saapuu aloittamaan juhannuksen Rock The Beachiin 19.6.2017, joka tapahtumana myös kaivetaan naftaliinista. Kylläpäs nyt näitä hevirokin jättiläisiä saapuu Pohjolan mannuille lähes ennätystahtiin. Kiss, Rammstein, Foo Fighters, milloin Metallica?

Nyt kyllä kiinnostaa... Sellainen bändi kyllä minkä haluaisin ehdottomasti nähdä mutta onhan taas paskana päivänä... Näin keskisessä Suomessa asuvan vuorotyöläisen näkökulmasta...

 

[AJTSS]

Pakkohan sinne oli liput hankkia heti kun tulivat eilen myyntiin!

 

[DR_J]

Nostetaanpa ketjua ylös.
Onko muita hietsuun suuntaavia tänään? Odotukset luonnollisesti korkealla, onhan kyseessä henkilökohtaisesti yksi suurimpia rockbändejä ja sääkin näyttäisi suosivan ainakin tämänhetkisten ennusteiden mukaan. Lämppäritkin (tai lähinnä Biffy Clyro) kiinnostaa, joten tarkoitus olisi suunnata hyvissä ajoin mestoille.

 

[rosba70150]

Nostetaanpa ketjua ylös.
Onko muita hietsuun suuntaavia tänään? Odotukset luonnollisesti korkealla, onhan kyseessä henkilökohtaisesti yksi suurimpia rockbändejä ja sääkin näyttäisi suosivan ainakin tämänhetkisten ennusteiden mukaan. Lämppäritkin (tai lähinnä Biffy Clyro) kiinnostaa, joten tarkoitus olisi suunnata hyvissä ajoin mestoille.

Hietsuun täytyy suunnata kunhan pääsee toimistolta livahtamaan. Tuntuu ettei tässä juhannusviikolla ole mitään tekemistä töissä, mutta ei tässä vielä uskalla kuitenkaan karata. Muut lämppärit ei tosiaan itseä niin paljoa kiinnosta paitsi myös edellämainittu Biffy Clyro. Toivotaan ettei vesisade yllätä.

 

[F#21]

Oli kyllä aivan mahtava veto maanantaina. Oli kylläkin mun ensimmäinen Foo Fightersin keikka, joten en osaa muihin vertaa, mutta hitto tuli hymyiltyä koko ajan. Dave Grohl osaa kyllä ottaa yleisön haltuun ja tuo musiikki oli livenä aivan helvetin hyvää. Muiden bändien vedot unohtui täysin kotimatkalla. Meikäläinen on kyllä mukana seuraavankin kerran kun Suomeen tulevat ja joku euroopan kiertuekin olisi hieno nähdä.

Sää suosi myös hyvin, vaikka pieni blosis olikin.

 

[Pavlikovsky]

Concrete and goldia pyöritelty pari kertaa ja lyhyenä yhteenvetona yritystä on, mutta pientä tasapaksuutta on biiseissä. Ei mitään turboahdettua, mutta yritystä Grohlilla ja bändillä on ollut ainakin, liikaakin. Biiseissä on mukavaa polveilua, kuten Runissa sekä muutamassa muussakin biisissä on lähdetty aika suureellisella lähestymiskannalla liikkeeseen. Levyn loppupuolella huteja on tiuhempaan. Mukavaa säröä ja rosoa kuitenkin löytyy, mikä edelliseltä Sonic Highwaysilta vielä puuttui. Ei kuitenkaan Wasting Lightin tasoinen platta, rokkenrollikaahaukset puuttuvat White Limo tyyliin. Kyllä tästä FF:n tunnistaa, mutta odotin ehkä liikaa.

 

[Leon]

Concrete and goldia pyöritelty pari kertaa ja lyhyenä yhteenvetona yritystä on, mutta pientä tasapaksuutta on biiseissä. Ei mitään turboahdettua, mutta yritystä Grohlilla ja bändillä on ollut ainakin, liikaakin. Biiseissä on mukavaa polveilua, kuten Runissa sekä muutamassa muussakin biisissä on lähdetty aika suureellisella lähestymiskannalla liikkeeseen. Levyn loppupuolella huteja on tiuhempaan. Mukavaa säröä ja rosoa kuitenkin löytyy, mikä edelliseltä Sonic Highwaysilta vielä puuttui. Ei kuitenkaan Wasting Lightin tasoinen platta, rokkenrollikaahaukset puuttuvat White Limo tyyliin. Kyllä tästä FF:n tunnistaa, mutta odotin ehkä liikaa.

Mulle C&G oli lievä positiivinen yllätys, koska WL:n ja SH:n aiheuttamat pettymykset pitivät riman melko alhaalla tämän uutukaisen suhteen. Mulle tuli ihan sama fiilis, että tässä on sentään yritystä. Sitä ei SH:lta minun korviini asti kuulunut. Ei tämä sentään vielä U2-kategoriaan yllä, mutta onhan se kulta-aika jo auttamatta takana. Grohl kuuluu kyllä riskiryhmään, eli saattaa pyrkiä Bonoksi Bonon paikalle. Bigger than Jesus.

 

[Knox]

Concrete and goldia pyöritelty pari kertaa ja lyhyenä yhteenvetona yritystä on, mutta pientä tasapaksuutta on biiseissä. Ei mitään turboahdettua, mutta yritystä Grohlilla ja bändillä on ollut ainakin, liikaakin. Biiseissä on mukavaa polveilua, kuten Runissa sekä muutamassa muussakin biisissä on lähdetty aika suureellisella lähestymiskannalla liikkeeseen. Levyn loppupuolella huteja on tiuhempaan. Mukavaa säröä ja rosoa kuitenkin löytyy, mikä edelliseltä Sonic Highwaysilta vielä puuttui. Ei kuitenkaan Wasting Lightin tasoinen platta, rokkenrollikaahaukset puuttuvat White Limo tyyliin. Kyllä tästä FF:n tunnistaa, mutta odotin ehkä liikaa.

Varsin tyypillinen FF levy. Run on aivan timanttinen biisi, minusta yksi bändin kovimpia kipaleita. Loput biiseistä on joko ihan ok, tai sitten osastoa blaah. Foo ei ole koskaan kyennyt tekemään loistavaa levyä, jokaisella levyllä on hetkensä (okei WL ja varsinkin SH ovat melko heikkoja), mutta yhtään tasaisesti hyvää levyä bändillä ei mielestäni ole.

Foo on ainoa bändi jolle olen tehnyt oman soittolistan, poimien parhaat biisit joka levyltä. Muilta artisteilta tykkään yleensä laittaa kokonaisen levyn soimaan.

Ja kaikesta valituksesta huolimatta bändi on yksi suosikeistani. Näin kesällä ensimmäistä kertaa livenä, ja keikka oli pirun kova. Minun papereissa pyyhki Gunnareilla lattiaa, Gnr soitti biisit läpi, Foo oli esiintymässä ja jätkillä oli aidosti hauskaa lavalla.

 

[Pavlikovsky]

Varsin tyypillinen FF levy. Run on aivan timanttinen biisi, minusta yksi bändin kovimpia kipaleita. Loput biiseistä on joko ihan ok, tai sitten osastoa blaah. Foo ei ole koskaan kyennyt tekemään loistavaa levyä, jokaisella levyllä on hetkensä (okei WL ja varsinkin SH ovat melko heikkoja), mutta yhtään tasaisesti hyvää levyä bändillä ei mielestäni ole

Joo aika epätasaisia levykokonaisuuksia yhtye on tehnyt. Valtavirtatyyppinen rock on ottanut jalansijaa monesti muutaman oivaltavamman biisin jälkeen. Pientä tiivistämistäkin olisin joillekin levyille kaivannut, mutta varhaisvuosien levyt ovat millä tahansa mittapuulla mitattuna erittäin ajattomia ja paikkansa ottavia äänitteitä, joilla yhtye loi nahkansa, josta on hieman joutunut lipsumaan. Wasting Lightin jänne kesti uusimmista koko levyn mitan. Livenä yhtye on mukavuusalueillaan ehdottomasti.

 

[Puke]

Tää on kyllä mielenkiintoinen bändi. Parhaimmillaan saa aivan vitun kovaksi mutta huonoimmillaan on huonompaa kuin Don Huonot.

Colour and the shape on silti paras rock levy viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen ja Everlong on ehkä paras biisi ikinä?

Run oli kova biisi mutta concrete and gold ehkä pieni pettymys silti. Pidän Grohlia Jumalana näistäkin huolimatta.

 

[Knox]

Mitenhän orkesterin käy, kun Hawkins menehtyi. Taylor ja Grohl muodostivat Foon voimakaksikon, lisäksi miehet olivat todella läheisiä ystäviä.

Varsin vaikea nähdä bändin jatkavan, sen verta iso on menetys. Onneksi ehdin orkesterin nähdä kertaalleen livenä, aivan järjettömän kova keikka! Foo on toisinaan äärettömän tylsää iskärokkia, mutta livenä bändi oli yksi parhaimmista.

Rauhaisat levot Taylorille, tämän päivän soittolistaa ei tarvitse miettiä.