Asiahan ei minulle kuulu, mutta tähän case Adam Boqvistiin haluaisin muutaman rivin kirjoittaa. Boqvistia on tullut seurattua sieltä 2018 varaustilaisuudesta lähtien, kun Blackhawks hänet varasi kahdeksantena kaikista. Odotukset olivat kovat ja organisaatiokin tietenkin hehkutti Adamista kasvavan seuraava Blackhawksin puolustuksen kiekkollinen liideri. Tähän rapalaan myös sinisilmäisenä fanina sitä tarttui. Valitettavasti maltti loppui hänen kohdallaan kesken ja nuorukainen heitettiin selviämään NHL:ään aivan liian raakileena.
Ymmärrän halun olla optimisti ja toivoa parasta, mutta en pidättäisi hengitystä, että tässä on Floridalle Montourin korvaaja. Onhan hän nuori ja aikaa on kehittyä vielä, mutta kuten joku jo täälläkin totesi ei Adamin luistelu ole ensinnäkään lähellekään Montourin tasolla. Varsinkin kun puhutaan nopeudesta. Montour pystyi myös fyysiseen peliin, johon Boqvist ei tule ilmoittautumaan. Täytyy tunnustaa, että en ole juurikaan seurannut Boqvistin uraa enää Columbuksen aikana, mutta Chicagossa yksi isoimmista puutteista oli luistelunopeus. Sinänsä ihan hyvä luistelija teknisesti on kyseessä, mutta aika tahmaista oli liikkuminen in the years of Chicago. Ja kun kyseessä on loistavat kiekolliset taidot omaava pienehkö hyökkäävä puolustaja, niin tuon osa-alueen pitäisi olla selvä vahvuus. Sen mitä itse hänestä muistan, niin tuo oli selvä heikkous lisättynä vielä fyysiseen raakiluuteen vastustajien heitellessä häntä sivuun susikädellä mennen tullen.
Varmasti noista ajoista on voimatasot sekä kestävyys kehittynyt, mutta onko luisteluun saatu lisää räjähtävyyttä ja nopeutta? Toivon pelkkää hyvää ruotsalaiselle Floridassa, jolla on vielä tietenkin aikaa kehittyä. Ehkä se suurin huoli lepää kuitenkin tuolla terveyspuolella. Viimeisten kolmen kauden ottelumäärät kun ovat 52, 46 ja 35. Mielenkiintoinen seurattava on kyllä ja toivottavasti pysyy terveenä sekä saa uralleen uutta nostetta vaikeiden jaksojen jälkeen.