"Lyhyt" analyysi viikonlopun koitoksista
Capitals@Panthers
Pantterit aloitti vauhdikkaasti ja hallitsi ensimmäistä kymppiä lähes täysin. Washington loi tänä aikana vain kaksi tilannetta ja nekin molemmat Alex Ovechkinin toimesta. Jossain 13 minuutin kohdalla Capitals alkoi saamaan juonesta kiinni ja ensimmäisestä ei Ovechkinin luomasta paikasta vastasi neloskentän duunariosaston Eric Fehr mutta Markström torjui hänen terävän rannekutinsa vakuuttavasti. Pari minuuttia tästä ja Erik Gudbranson pistettiin varsin kyseenalaisesta tilanteesta suihkuun ja vierailija pääsi 5 minuutin ylivoimalle. Liigan paras ylivoima tarvitsikin vain reilun minuutin ja Mike Ribeiro pääsi syöttämään takatolpalle jossa Ovechkin odotti täysin vapaana ja siirsi kiekon helpon näköisesti ohi Markströmin.
Erän lopussa Panthers sai toisen kaksiminuuttisen koukkaamisesta kun pienen sekaannuksen jälkeen kentällä oli vielä jäähynkin päätyttyä vain neljä Pantteria kun Gudbransonin vitosta ei ollut istumassa ketään. Tässä siis tapahtui kuulemma joku sekaannus että Florida ei ehtinyt tehdä päätöstä vitosen kärsijästään ajoissa kunnes tuomari laittoikin jo pelin käyntiin. Tämä kakkonen tuli siis aivan avauserän lopulla joten jäähy jatkui toisen erän alkuun jollon Washingtonin kuvio ehti tällä kertaa pyöriä alle minuutin kun taas soi ja peli oli Ribeiron maalilla 2-0. Tästä puolitoista minuuttia myöhemmin Ovechkin osoitti henkilökohtaista taitoaan veivaamalla kiekon väkisin läpi Pantterien puolustuksesta ja laukomalla huonostakin asennosta kiekon jäätävästi Markströmin maalin yläpesään.
Lyhyessä hetkessä peli oli siis muuttunut 1-0:sta 3-0:aan ja tilanne näytti kaikin puolin tukalalta kotijoukkueen kannalta. Tämän jälkeen Panthers sai kuitenkin luotua muutamia hyviä tilanteita Holtbyn maalille kunnes sitten erän viidennellätoista minuutilla Capitals pääsi taas pyörittämään tuhoisaa ylivoimaansa tutuin seurauksin. Peli 4-0 ja Ovielle hattu. Homma oli aika pitkälti siinä kohtaa taputeltu.
Tuon 4-0 maalin jälkeen Dineen teki nerokkaan ratkaisun ja otti Markströmin maaliltaan vain hetkeksi pois puhutellakseen tätä ja kertoakseen jotakuinkin tällaista: "Älä rasita itteäsi. Joukkue luottaa edelleen täysin sinuun, mikään näistä ei ole ollu sinun maalejasi". Tämä siis oma veikkaukseni. Clemmensen oli siis tosiaan tuon alle minuutin pituisen pätkän maalissa kun valmentaja Dineen piti keskustelua Markströmin kanssa. Mielestäni tuo on hyvä osoitus siitä kuinka hyvä Kevin Dineen on nimenomaan yksilövalmentamisessa ja pelaajien henkisen puolen kehittämisessä. Moni muu koutsi ei tekisi 4-0 tilanteessa tuolleen, sen voin sanoa.
Tän jälkeen katoin vielä toisen erän loppuun jonka jälkeen lopetin kattomisen kunnes huomasin GameCenteristä Floridan tehneen kaksi nopeaa kavennusmaalia ja sitten katoinkin taas viimeisen kympin ja tulivatpahan pojat lopulta vielä maalinkin päähän mutta kolme päästettyä ylivoimamaalia ja 4-0 tappioasema oli lopulta jopa kovalla asenteella pelaavalle nuorelle porukalle liikaa. Niin hyvä ja miehekäs kiri tuo kuitenkin oli että en jääny pahemmin tappiota harmittelemaan vaan suuntasin jo katseeni sunnuntain Ottawa-peliin.
Senators@Panthers
Back-to-back kotipelien toinen osa ja vastassa kolmen ottelun tappioputkeen ajautunut Ottawa Senators. Mielenkiintoiseksi ottelun lähtökohdat teki se tosiasia että 6 viikkoa poissa tositoimista ollut Craig Anderson teki paluunsa Senatorsin maalinsuulle ja toisessa päässä aloitti Clemmensen jonka otteet Pantteripaidassa tällä kaudella eivät ole täysin vakuttaneet.
Noh, päätin olla välittämättä lähtökohdista ja päätin tosissani seurata peliä. Kisut eivät tällä kertaa oikein missään vaiheessa saaneet konettaan käyntiin, ehkä osittain johtuen edellisyönä pelatun Washington-pelin aiheuttamasta fyysisestä rasituksesta. Clemmensen pelasi kuitenkin maalinsuulla yllättävänkin vakuuttavasti läpi ottelun ja vaikka avauserässä Conacher pääsi Senatorsin nelosketjun komean syöttelykuvion päätteeksi siirtämään kiekon tyhjänä ammottavaan Panthers-reppuun, seisoi mies tämän jälkeen joka kiekon tiellä nollaten vierasjoukkueen epätoivoiset yritykset kerta toisensa jälkeen, joista ehdottomasti hienoin oli vanha kunnon hasekmainen patjavenytys toisen erän lopulla.
*klik*
Panthers pääsi heti toisen erän toisella peliminuutilla tasoittamaan pelin kun Goc ohjasi hienosti aivan lähietäisyydeltä Fleischmannin lähettämän vedon ohi hölmistynen Andersonin. Päätöserässäkin näytti pitkään siltä että on vain ajan kysymys milloin Ottawa tekee toisen maalin ja menee menojaan. Mutta vaikka vikassakin erässä Sens tulitti Clemmenseniä kohti peräti 16 kiekkoa niin jotenkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta melko ponnettomia olivat vierailijoiden hyökkäykset läpi ottelun. Nyt kun joukkueella on ollut viime aikoina vaikeaa niin Spezzan ja Karlssonin kaltaisen virtuoosien puuttuminen rosterista on alkanut näkymään ja niin tänäänkin.
Senators hakkasi kirjaimellisesti päätään seinään yrittäessään laittaa kiekkoja reppuun vailla tulosta. Lopulta koko homma huipentui Kissojen illan ainoaan ylivoimaan. Se yksikin riitti tänään sillä komea syöttelykuvio johti lopulta Huberdeaun tarjoiluun Kulikoville. Tämä hämäsi Andersonin sivuttaisliikkeeseen ja tykitti sitten kiekon varmasti reppuun. Tämän jälkeen Panthers hieman jopa piristyi ja alkoi luomaan enemmän hyökkäyksiä kuin aikaisemmin. Senaattorit pisti vielä päätösminuutilla hurjan paineen päälle mutta Florida ja Clemmensen kestivät vierasjoukkueen vyörytykset hienolla taistelulla ja illan lopussa se oli Panthers joka pääsi tuulettamaan 2-1 voittoa jopa laukausten mentyä selvästi 41-17 Ottawalle.
Clemmenseniltä kauden paras peli, kiva nähdä hänenkin välillä onnistuvan kaikkien niiden vaikeuksien jälkeen joista hän on aikaisemmin tällä kaudella kärsinyt. Ennen kaikkea näin nyt maalinsuulla rauhallisen tasapainoisen kakkosmaalivahdin, en sitä alkukaudesta tutuksi tullutta epävarman panikoivaa Clemmenseniä joka ei saisi rantapalloakaan kiinni. Hyvä näin, toivottavasti henkien taisto on Clemmsien osalta voitettu.
Huberdeau oli eilenkin isossa osassa alustettuaan voittomaalin. Tästä kaverista tullaan vielä kuulemaan paljon ja hän tulee olemaan iso osa Panthersin tulevaisuuden joukkuetta. Samaa täytyy sanoa TJ Brennanista joka YV-pyssyineen on loistava korvike Vancouveriin menetetylle James Garrisonille. Myös Drew Shorella, Quinton Howdenilla sekä Nick Bjugstadilla on edessään valoisa tulevaisuus Catsien johtavina hyökkääjinä mikäli kehityskäyrä jatkuu positiivisena. Howden hankki tänään vahvalla energisellä nousullaan juuri tuon jäähyn jonka aikana Kulikov teki sitten ottelun voittomaalin. Ihan näin kokonaisuutena uskon että Panttereilla on edessä valoisa tulevaisuus ja jo muutaman vuoden päästä laskisin heidät vakavasti otettaviksi Stanley Cup contendereiksi!
Kiitos Panthers, rakastan sitä kuinka tämä joukkue näyttää taas siltä viime kaudelta tutuksi tulleelta porukalta joka ei koskaan luovuta ja moni muu Pantteri-fani on kanssani tästä varmasti samaa mieltä. Tän joukkueen identiteetti oli alkukaudesta avainpelaajien loukkaannuttua pahasti hukassa mutta hyvin ovat prkl koonneet itsensä ja nyt näyttää siltä kuin jäällä luistelisi täysin eri porukka. Ihanaa ennen kaikkea nähdä kuinka joukkue esiintyy näin hienosti yleisölleen vaikka on selvää että playoffeihin ei ole enää asiaa.