New Jersey - Florida 4-3
Alex Mogilny (1+2) ratkaisi.
Niukat tappiot syövät nuorempaa kalustoa ihan varmasti. Kokenut kaarti ei nyt - osin loukkaantumistenkaan takia - pysty näyttämään esimerkkiä joukkueelle millään ja tämä heijastuu tulostaululle vääjäämättä. Poissaolojen taakse tosin on turha piiloutua, mutta kun Panthersien pelaajarunko on kaikilla tiedossa, se on hyvä tekosyy.
Roberto Luongo jää nyt liian yksin. Mies taistelee, mutta ei pysty. Kahden nollapelin jälkeen joukkue on kai siinä uskossa, että franchise-pelaaja pelaa panttereille yksistään voitot. Ei se niin mene! Puolustus on ollut tietyllä tapaa reikäjuustoa viime pelit, joten on analysoinnin paikka;
missä on se sama Florida Panthers, joka aloitti kauden upeasti ja johon fani pystyi uskomaan - nojautumaan? Viisikkotyöskentelyä on Luongon edessä tiivistettävä maksimiin ja vastaan on iskettävä prosentuaalisesti paremmin kuin vastustaja. Näillä keinoin Panthers pärjää, sillä maalintekokilpailuihin on turha änkeytyä messiin.
Siitä ei tule kuin rumia lapsia. Anteeksi, onko rumia lapsia. Ei...
No joka tapauksessa. Jäähyjä tulee nyt liikaa. New Jersey iski kolme maalia ylivoimalla - voittomaalinkin. Se on ilmeistä, sillä Panthers ei todellakaan ole mikään liikkuva jengi - varsinkaan puolustuksesta - joten selvästi porukka kärsii tiukentuneesta, uusista tuomarisäännöistä ja on vaikeuksissa liikkuvia ja taidollisesti parempia joukkueita vastaan. Arsenaali on rajallinen siis eritoten puolustuksessa, joten olisiko käyttöön otettava ns. paikkapuolustus, jossa ei juostaisi kiekon ja vastustajan perässä?
Jotakin ehkä on kuitenkin tehtävä, sillä ennusmerkit totaaliseen floppikauteen ovat jälleen kerran ilmassa. Sitä ei kestäisi tämmöisen hypetyksen ja odotuksen jälkimainingeissa... Hankinnatkin ovat olleet mielestäni erinomaisia, joskin alavireisiä tai loukkaantumisalttiita.
Vai olenko vain liian kärsimätön ja huolestunut?