Tätä samaa olen itsekin miettinyt, että miksi Paul Maurice ei ole ollut rohkeampi muutoksissaan kesken pelin/sarjan, mutta tuo "systeemivalmentaja" näkökulma antoi selityksen kaikelle. Jotakuinkin samalla peli- ja pelaajasabluunalla mennään vain pieniä muutoksia tehden koska sillä on voitettu tähän viimeiseen ottelusarjaan saakka.
Edmontonin valmennus on ollut paremmin hereillä ja pelitapaa terävöitettiin kolmen tappion jälkeen voittavaksi jota auttoi myös universumin parhaan jääkiekkoilijan McDavidin niskaote itsestään. Nyt sitten ollaan 0-3 ottelutappioiden jälkeen 3-3 tilanteessa, joka on erittäin suosiollinen Edmontonille. Viimeiseen peliin on helppo mennä kun peli rullaa kuten sen pitääkin tehdä.
Maurice vaikuttaa Edmontonin Knoblauchiin verrattuna vanhalta jääräpäältä, jolta alkavat olla jo voittavat pelilliset ideat lopussa ja kärkipelaajat sakkaavat kun tulosta ei synny Edmontonin pitkin sarjaa voittavaksi säädetyn pelitavan takia suhteessa Floridaan. Florida oli Edmontonin 3-3 playoffs sarjan tasoituspelissä jokseenkin täysin aseeton Edmontonin pelitavan edessä.
Pahoin pelkään, että Jos Florida jatkaa kuten kolmessa edellisessä pelissään, niin Edmontonin raikkaampi hyökkäyspeli ja koko ajan tiivistynyt puolustus sekä sitä kautta parantunut maalivahtipeli vie sarjan. Paul Maurice on jäänyt tavallaan loukkuun omaan pelitavalliseen ajatteluunsa eikä siihen systeemiin enää ole tarjolla nopeaa ratkaisua viimeisessä ratkaisupelissä.
Tavallaan Edmontonissa on jo joduuttu käymään tämä tilanne läpi syksyllä, kun Knoblauch otti ohjat käsiinsä. Jotain oli pelitavassa muutettava, että kausi saataisiin pelastettua, eikä oikeastaan enempää voinut muutoksilla hävitäkään. Nyt kolmen ottelun jälkeen olivat taas tilanteessa, että jotain muutoksia tulee tehdä, jos ei halua suoraan neljässä Cupia hävitä.
Oilersilla on ollut myös yksi vaikea "kokemus" tältä keväältä, kun oli Canucksia vastaan jo selkä seinää vasten ja edessä oli kaksi pakkovoittoa. Pantterit ovat pelanneet pudotuspelit kovia joukkueita vastaan mutta vastaavaan tilanteeseen eivät ole ajautuneet, mikä kertoo tietysti siitäkin, kuinka hyvin ovat pelanneet. Osaltaan selittää myös "systeemivalmentajan" pysymisen systeemissä, kun ovat sillä pelillä näin lähelle Cupia päässeet.
No, kolikonheittoa se seiskapeli kuitenkin on. Kolme viimeisintä finaalin seiskapeliä on tainnut mennä vierasjoukkueelle, ja kotijoukkue on joka kerta ollut hieman kipsissä. Kissalauma on saanut kylä kipsattua itsensä aika hyvin jo valmiiksi, joten saa nähdä mitä keksivät, että joukkue saadaan vapautettua viimeiseen peliin. Sitä aikaisemmat tällä vuosituhannella pelatut neljä finaalien seiskapeliä ovat päättyneet puolestaan kotijoukkueen voittoon. Viimeisin näistä on sattumoisin vuosi 2006, jolloin häviäjän roolissa oli Edmonton Oilers. Tuolloin nousivat sarjassa tasoihin 3-1 tilanteesta mutta kiri tyssäsi siihen.
Knoblauch & Oilers muistuttaa hieman myös 2008-09 Penguinsia. Pens rämpi alkukauden Michel Therrienin alaisuudessa, kunnes NHL-piireissä kokematon Dan Bylsma otettiin käskyttämään tuolloin vielä varsin nuorta tähtikaartia. Taisivatpa kevätkaudella pelata aika vastaavanlaisessa voittoputkessa, kuin tämän kauden Oilers. No heidän ei tarvinnut nousta finaaleissa 0-3 tappioasemasta, mutta kaksi ensimmäistä peliä tuli takkiin, sitten kotona sarja tasoihin, kun taas vitospeli vaikutti Red Wingsin "statement geimiltä", 5-0 voitto ja Flööri maalilta vaihtoon. Vaan niinpäs Bylsma sai luotsattua Penguinsit kahteen voittoon perätysten ja lunastettua Penguins-tähtien potentiaalin. Seiskapelin sankari oli muuten Max Talbot kahdella maalillaan - onko Oilersilla riveissään tämän kevään Max Talbot?
Oho, vaivuin transsiin ja löysin jo sisäisen Nemoni, vaikken ollut edes Nemoa etsimässä. No, näitä yhtymäkohtia menneistä kausista voi löytää jokainen mieleisiään, mutta tämä kausi ratkaistaan kuitenkin vasta parin vuorokauden kuluttua. Panttereiden puolella tässä on oltu mutta päättyipä kumman tahansa voittoon, niin jokin hieno tarina tässä tulee taas kirjoitetuksi.