Tämän iltainen kamppailu oli melko heikkotasoinen "loppuottelu" jotakuinkin puolueettomin lasein tarkasteltuna.
Tapparasta on toki nostettava esiin positiivisessa mielessä Säteri ja Saravo, joista varsinkin jälkimmäinen oli merkittävästi vakuuttavampi kuin toinen kovan luokan paluumuuttaja Mäntylä. Tapparan pelinrakentelu oli hanurista, mikä oli odotettavissakin, kun kolmeen ekaan ketjuun keskelle suunniteltujen Ryhäsen ja Kangasniemen lisäksi Lehteräkin oli sivussa.
Niemisville jatkoi käytösjäähyjen keräilyään ja oli muutenkin syöttöpistettään lukuunottamatta melko pihalla. Halme heitteli purkukiekkoja kaverin lapaan ja muutenkin Tapparan pakisto oli pari erää jatkuvasti jäljessä vastustajaa. Kolmannessa erässä liike parantui ja siitä palkinnoksi turnausvoitto (oli oikeutettu tai ei).
HIFK:n kavereista huomio kohdistui Granlundiin, joka osoitti pysyvänsä hyvin liigavauhdissa. Mitään maagista ei kuitenkaan häneltäkään nähty, mutta pari hienoa paikkaa hän toki petasi kavereille. Vierailijan pelissä silmiinpistävintä oli turha vastuunsiirtely avopaikoissa ja muutenkin maalipaikkojen hukkaaminen. Aktiivinen pelitapa poiki pelin alussa paljon ongelmia hidasjalkaisemmalle Tapparalle, mutta kovan työn tulokset hyödynnettiin heikosti.
Söderholm, Kurvinen, Ahtola, Petrell ja Granlund esiintyivät positiivisimmin sen mukaan, mitä itse pystyin kavereita nimeltä tunnistamaan. Hirso, Clarke ja Haataja sen sijaan olivat pettymyksiä. HIFK:n ylivoimapeli oli luokattoman heikkoa.
