paraspelaaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jukurit
By popular demand...
Mestiksen finaali. Kolmatta kertaa peräkkäin - ja viimeisen kerran - se pelataan Jukurien ja KooKoon välillä. Asetelma ei ehkä ole historian herkullisin tai ainutlaatuisin, mutta mielenkiintoinen se on. Kuten joku saattaakin jo tietää, KooKoo pelaa toistaiseksi viimeisen playoff-sarjansa ja nousee kauden päätteeksi ylemmälle sarjatasolle, siinä missä Jukureilla sama "matka" on vielä kesken ja tavoitteen tärkein etappi (urheilullisella puolella) siintää juuri ylihuomenna alkavassa finaalisarjassa.
Kaksi vuotta sitten joukkueet kohtasivat rehdeissä merkeissä panoksina Liigakarsinta-paikka. Jukurit jyräsi silloin kohtuullisen selvään mestaruuteen (voitot 3-0) vahvan joukkueensa avulla. KooKoo ei kuitenkaan missään vaiheessa varsinaisesti alistunut, vaan kaikki mahdollinen yritettiin sinikeltaisten horjuttamiseksi: kukapa ei muistaisi kanansiipiä ja perunalastuja. Viimeistään kevät 2013 sinetöi sen, ettei Jukurien ja KooKoon välille koskaan tule muodostumaan kahdenvälisiä sympatioita tai mukavaa yhteisöllisyyttä.
Seuraavalla kaudella Jukurit lähti puolustamaan mestaruuttaan, mutta päävalmentajan erottaminen ja sen jälkeiset henkiset lukot/pelitavan muutokset olivat Jukureille kova isku. Hyvin, hyvin värikkäiden vaiheiden jälkeen Jukurit sai kammettua itsensä finaalipeleihin ja kaikki näytti olevan niin kuin piti; KooKookin kotoisasti vastassa. Hyvin nopeasti kuitenkin osoittautui, että ihmisen mieli ei jaksa kaikkea. Jukureiden mentaalienergia oli kerta kaikkiaan lopussa ja KooKoon vahva avausottelu tappoi aidon uskon niin Jukurien kopista kuin katsomosta. Samanlaista aitoa kamppailua ei koskaan saatu käyntiin kuin edellisvuonna. KooKoo ei jättänyt kellekään epäselvyyksiä, vaan voitti vahvalla ja hyvin valmennetulla joukkueellaan mestaruuden otteluvoitoin 4-1 ja eteni näin ollen kabinetin hikisille lauteille.
Jokainen kausi on omanlainen tarinansa. Lähtökohdat ovat erilaiset, mutta käsikirjoitus muuttuu usein myös matkan varrella. Tähän kauteen KooKoo lähti yleisesti hyväksytyn mielipiteen mukaan ennakkosuosikkina, joskin Jukureita pidettiin alusta alkaen suurimpana haastajana. Jukurit pelasi tasaisen ja varman runkosarjan; valmennuksen filosofian mukaisesti notkahduksia ei lähdetty pakottamaan mihinkään suuntaan, vaan niiden annettiin tulla silloin kun niiden aika oli. Joukkue oli ratkaisevilla hetkillä henkisesti vahva ja nappasi runkosarjan voiton kouvolalaisten nenän edestä. KooKoo pelasi samoin tasaisesti, vaikka käsitykseni mukaan tekemisen tasossa on saattanut olla pieniä notkahduksia. KooKoo oli asettanut tavoitteekseen runkosarjan voiton (toisin kuin Jukurit), mutta sarjan tärkeimmillä hetkillä kilpailija painoi kuin painoikin ohi. Runkosarjan pistejakauma Jukureille 10-8 (viimeiset kolme ottelua 7-2).
Joukkueiden playoff-taival on ollut tähän mennessä hyvin erilainen. Jukurit pelasi Keupan tieltään lähes puolivaloilla, eikä etukäteen vaikeasta Hokistakaan ollut vastusta Jukurien lisätessä koneeseen toden teolla kierroksia. Ennen tiistai-iltaa Jukurit on levännyt 8 päivää. KooKoo on pelannut ailahtelevasti, vaikkakin se on osoittanut kovaa luonnetta tiukoissa paikoissa ja pystynyt nousemaan tasolleen. Ei kai seurajohdolla ollut osuutta kotiotteluiden määrään? KooKoon lepoajan pituudeksi jää 3 päivää.
Riittääkö KooKoon mentaalienergia? Seuran puolelta painetta ei ole. Kestääkö Jukurit paineen? Kaikki on pedattu valmiiksi, joukkue tietää että nyt odotetaan mestaruutta. Nouseeko pinnalle taktisia asioita? Entäpä kaukalon ulkopuolisia asioita? Tarjoaako KooKoo Jukureille ruokaa? Aiheuttaako Sidi Siitonen kohun lausunnoillaan koskien GoGoGirlsejä? Nähdäänkö buumeja, herääkö Mikkeli? Saadaanko kokea faniryhmien invaasioita? Kumpi voittaa mestaruuden?
Tiistaina lähdetään liikkeelle. Paskanpuhumisen voi toki aloittaa vaikka heti.
Mestiksen finaali. Kolmatta kertaa peräkkäin - ja viimeisen kerran - se pelataan Jukurien ja KooKoon välillä. Asetelma ei ehkä ole historian herkullisin tai ainutlaatuisin, mutta mielenkiintoinen se on. Kuten joku saattaakin jo tietää, KooKoo pelaa toistaiseksi viimeisen playoff-sarjansa ja nousee kauden päätteeksi ylemmälle sarjatasolle, siinä missä Jukureilla sama "matka" on vielä kesken ja tavoitteen tärkein etappi (urheilullisella puolella) siintää juuri ylihuomenna alkavassa finaalisarjassa.
Kaksi vuotta sitten joukkueet kohtasivat rehdeissä merkeissä panoksina Liigakarsinta-paikka. Jukurit jyräsi silloin kohtuullisen selvään mestaruuteen (voitot 3-0) vahvan joukkueensa avulla. KooKoo ei kuitenkaan missään vaiheessa varsinaisesti alistunut, vaan kaikki mahdollinen yritettiin sinikeltaisten horjuttamiseksi: kukapa ei muistaisi kanansiipiä ja perunalastuja. Viimeistään kevät 2013 sinetöi sen, ettei Jukurien ja KooKoon välille koskaan tule muodostumaan kahdenvälisiä sympatioita tai mukavaa yhteisöllisyyttä.
Seuraavalla kaudella Jukurit lähti puolustamaan mestaruuttaan, mutta päävalmentajan erottaminen ja sen jälkeiset henkiset lukot/pelitavan muutokset olivat Jukureille kova isku. Hyvin, hyvin värikkäiden vaiheiden jälkeen Jukurit sai kammettua itsensä finaalipeleihin ja kaikki näytti olevan niin kuin piti; KooKookin kotoisasti vastassa. Hyvin nopeasti kuitenkin osoittautui, että ihmisen mieli ei jaksa kaikkea. Jukureiden mentaalienergia oli kerta kaikkiaan lopussa ja KooKoon vahva avausottelu tappoi aidon uskon niin Jukurien kopista kuin katsomosta. Samanlaista aitoa kamppailua ei koskaan saatu käyntiin kuin edellisvuonna. KooKoo ei jättänyt kellekään epäselvyyksiä, vaan voitti vahvalla ja hyvin valmennetulla joukkueellaan mestaruuden otteluvoitoin 4-1 ja eteni näin ollen kabinetin hikisille lauteille.
Jokainen kausi on omanlainen tarinansa. Lähtökohdat ovat erilaiset, mutta käsikirjoitus muuttuu usein myös matkan varrella. Tähän kauteen KooKoo lähti yleisesti hyväksytyn mielipiteen mukaan ennakkosuosikkina, joskin Jukureita pidettiin alusta alkaen suurimpana haastajana. Jukurit pelasi tasaisen ja varman runkosarjan; valmennuksen filosofian mukaisesti notkahduksia ei lähdetty pakottamaan mihinkään suuntaan, vaan niiden annettiin tulla silloin kun niiden aika oli. Joukkue oli ratkaisevilla hetkillä henkisesti vahva ja nappasi runkosarjan voiton kouvolalaisten nenän edestä. KooKoo pelasi samoin tasaisesti, vaikka käsitykseni mukaan tekemisen tasossa on saattanut olla pieniä notkahduksia. KooKoo oli asettanut tavoitteekseen runkosarjan voiton (toisin kuin Jukurit), mutta sarjan tärkeimmillä hetkillä kilpailija painoi kuin painoikin ohi. Runkosarjan pistejakauma Jukureille 10-8 (viimeiset kolme ottelua 7-2).
Joukkueiden playoff-taival on ollut tähän mennessä hyvin erilainen. Jukurit pelasi Keupan tieltään lähes puolivaloilla, eikä etukäteen vaikeasta Hokistakaan ollut vastusta Jukurien lisätessä koneeseen toden teolla kierroksia. Ennen tiistai-iltaa Jukurit on levännyt 8 päivää. KooKoo on pelannut ailahtelevasti, vaikkakin se on osoittanut kovaa luonnetta tiukoissa paikoissa ja pystynyt nousemaan tasolleen. Ei kai seurajohdolla ollut osuutta kotiotteluiden määrään? KooKoon lepoajan pituudeksi jää 3 päivää.
Riittääkö KooKoon mentaalienergia? Seuran puolelta painetta ei ole. Kestääkö Jukurit paineen? Kaikki on pedattu valmiiksi, joukkue tietää että nyt odotetaan mestaruutta. Nouseeko pinnalle taktisia asioita? Entäpä kaukalon ulkopuolisia asioita? Tarjoaako KooKoo Jukureille ruokaa? Aiheuttaako Sidi Siitonen kohun lausunnoillaan koskien GoGoGirlsejä? Nähdäänkö buumeja, herääkö Mikkeli? Saadaanko kokea faniryhmien invaasioita? Kumpi voittaa mestaruuden?
Tiistaina lähdetään liikkeelle. Paskanpuhumisen voi toki aloittaa vaikka heti.