Huomenna se sitten alkaa. Matka kohti tietämätöntä. Tai ainakin kohti mestaruutta.
Jukurit pärjäsi runkosarjassa yllättävän hyvin KooKoota vastaan, niin syksyllä kuin sitten viimeisessä kohtaamisessa. Pari kohtaamista kustiin herroihin nimeltä Toivonen ja Similä, pari oli tiukkoja tappioita ja loput 3 meidän voittoja. Runkosarjan voitot siis 5-3 KooKoolle. Runkkarin viimeinen kohtaaminen oli Jukurien näytöstä, ja se onkin jäänyt mieleeni sen ajan ainoina otteluina joissa Meidän Peli toimi kaksi erää hienosti.
Jukurien paljon puhuttu pelitapa on nyt täydellisessä balansissa, näin uskallan sanoa. Huhut luottamuspulasta kaikuvat, mutta Jukurit pelaa Pennasen Meidän Peliä, piste. Juuri tuolta sen kuuluu näyttää silloin kun pelaajat pelaavat oikealla rytmillä(täysillä).
KooKoo pelaa myös Meidän Peliä, tosin aika yksipuolista sellaista. Monet elementit ovat yksinkertaistettuja ja osaa ei käytetä ollenkaan. Jukurit pelaa siis hieman monipuolisemmin. Juuri tuossa runkkarin viimeisessä kohtaamisessa KooKoo oli aika pulassa Jukurien rytmityksen kanssa. Nähdäänkö samaa jatkossa...?
Joukkueiden materiaalissa ei erityisen merkittäviä eroja ole. Laaja, tasainen ja taitava rosteri molemmilla. Näen Jukurit hieman paremmin roolitettuna. KooKoolla sen sijaan on enemmän rotaatiomahdollisuutta.
Jukurien runkosarja saattaa tuottaa monelle illuusioita, mutta onhan meillä helvetin taitava nippu. Nelosketju Laine-Rohtla-Savolainen kelpaisi mihin tahansa keskikastin Mestis-seuraan ykkösketjuksi. Tasonnosto on muutamilla yksilöillä ollut huima, ja käyttämätöntä potentiaalia on edelleen varastossa mm. Laineella ja Hyvärisellä ja Lehtisellä. Tietenkään mitään ihmeparantumisia on turha odottaa. Kaikki ei vaan voi olla kunnossa tässä vaiheessa kautta.
Puolustuksessa viime vuoden finaalit ovat tuttuja Purolinnalle, Akkaselle, Järviselle(loukkaantunut mutta taistellee), Vaarasuolle sekä Piipposelle(loukkaantunut/?). Pakisto ei siis paljoa ole muuttunut. Rautaa se on tänäkin vuonna; siihen asti kun ensimmäinen loukkaantuu. Reservissä ainoastaan Lostedt.
En usko että kumpikaan joukkue kaatuu maalivahteihinsa. Ihmettelen muuten kovasti tuota laajalle levinnyttä tietoa Setäsen epävarmuudesta. Kaikki 14 pleijaripeliä olen katsonut ja mitään merkittävää epävarmuutta en ole nähnyt. 34 maalia on mennyt taakse ja näistä ehkä 3-5 täysin Setäsen piikkiin. Verrataan tätä lukua vaikka niihin torjuntoihin, joita maalivahdin "ei tarvitse ottaa kiinni". Täydellisiä Game Savereita on tullut varmaan 15-20. Setäsellä mennään loppuun asti.
Loppukaneetti: Erot joukkueiden välillä ovat suhteellisen pienet, mutta Jukurien tarina on ollut huima. Joukkue on noussut oikeastaan jo kolme kertaa täydellisestä sillasta: runkosarja, Sport-sarja, TUTO-sarja. Tämä nousu on sulauttanut joukkueen uskomattomalla tavalla yhteen. Materiaali riittää, ja lienee aika humoristinen kysymys, riittääkö tahto. Sport-pelaajat pelasivat itselleen. Kovin monet TUTO-pelaajat pelasivat itselleen. Ika halusi joukkueen voittavan ainoastaan itsensä vuoksi. Ei Jukureissa. Tämä jengi pelaa toisilleen. En osaa sanoa sarjan lopputulosta, mutta kun Mestis-kauden viimeinen summeri soittaa, se soittaa sen merkiksi, että Jukurijoukkueen huikea yhteinen taival on saanut ikimuistoisen päätöksen.