Sekä jääkiekon että estetiikan ystävänä kieltäisin pleijariviikset ja -parrat. Mestiksen kilpailusääntöihin voisi laittaa määräyksen parranajamisesta vähintään 3 päivän välein. Siis ihan aikuisten oikeasti nuo 1970-luvun pornofilmit mieleen tuovat viikset ovat todella ärsyttävän näköisiä.
Viikset ja parta ovat "esteettisiä", ne ovat kuuluneet eri variaatioina miesten perusvarustukseen kymmeniä tuhansia vuosia ja erottavat aikuiset miehet pojanklopeista, joiden leuat ovat kuin vauvan posket. Ja mikä vika on 1970-luvun pornofilmeissä? Paljon parempia teoksia verrattuna nykypäivän tylsiin koneellisiin tusinajyystöihin, jossa muovista rakennetut epäinhimillisen näköiset voihkijat pomppivat silikonipallot hytkyen, ja jostain arjalaisten unelmatehtaalta tullut bodatun öljytty kyborgimies kyntää ilmeettömänä.
Toista se oli vanhoina hyvinä aikoina 1970-luvulla ja 1980-luvun alkuvuosina, kun naiset olivat naisia ja miehet viiksekkäitä veijareita. Paras asetelmahan on sellainen, jossa nainen on nuori ja nätti ja mies on kaljamahainen, karvainen Super-Mario. Mielellään vielä saksaksi ärähtelevä.
Takaisin asiaan: ei mitään parran ja viiksien ajamista pudotuspeleihin, ei todellakaan! Kuten Blackorange totesikin, ilman viiksiä ei pitäisi olla oikeutta tulla edes kentälle. Olli Jokisen Günther-viiksistä OJ sai aikoinaan isot plussat, kerrassaan mahtava veto. Viiksien lisäksi kunnon pleijaripartakin on aina paikallaan. NHL-perinteissä olen aina arvostanut sitä, että pitkien pudotuspelien jälkeen finaaleissa pelaa jo pelaajia, jotka olisivat voineet tulla suoraan jostain metsurin hommista tai Rasputinia tuuraamasta.
Ainoa hyväksyttävä selitys on se, että pelaaja on niin nuori junnu, etteivät viikset ja partajouhet vielä kasva, ja näitä pelureita saattaa Mestis-joukkueissa toki olla keskimääräistä enemmän. Muuten siloleukaiset pelurit saavat minun puolestani esiintyä pudotuspeleissa vain naisten puolella.