Maallikon näkemyksiä
Olen tänä keväänä seuraamalla seurannut tätä finaali-sarjaa katsomalla jokaisen pelin hyvin tarkasti televisiosta kaikkine hidastuksineen ja studio analyyseineen. Tämän lisäksi olen pakottanut itseni seuraamaan mediaa, niin lehtiä kuin Internetiäkin sekä eri keskustelupalstoja kaiken lisäksi tämän finaalin tiimoilta. Itse olen maallikko ja olen lähinnä halunnut tietää sen, miten eri tavoin maallikon silmä näkee kaiken verrattuna ns. ”ammattilaisen” silmään.
Kirjoitan lyhyesti muutamista ristiriidoista ja ajatuksista, jota tämä kaikki on herättänyt. Korostan edelleenkin sitä, että olen maallikko ja ennen kaikkea puolueeton.
Itse peli
Maallikon silmää peli on näyttänyt hyvältä. On taklauksia, on vauhtia, on hienoja kuvioita. Ja noita hienoja kuviota on varsinkin Kärpillä. Jokin poikki koko kentän menevä poikittaissyöttö on minun mielestäni ollut hienompi kuin yksikään sarjassa tehty maali. Amatöörimäistä, mutta siitä huolimatta niitä on hieno katsella. Viimeisessä pelissä aloin jo turhautumaan, koska peli alkoi muistuttamaan lähinnä jalkapalloa ja otteluita Saksan ja Brasilian välillä. Toisella on systeemi ja he ovat kuin jotain tiukkaa uskonnollista dogmatiikka toteuttava yhteisö ja toiset taas ovat kuin kurittomia taiteilijasieluja, joita yritetään laittaa normien mukaiseen kuriin ja järjestykseen, koska kuri ja järjestys on asiantuntijoiden mukaan oltava pärjätäkseen elämässä. Elämällä tässä yhteydessä tarkoitan itse peliä.
Valmentajat
RD (niin kuin ammattilaiset kutsuvat Jypin valmentajaa) on ihan selvästi Juhani Tammisesta astetta tai kahta lievempi versio. On sitä vielä, mutta jos menestystä tulee, niin nousee ilman muuta pian rinnalle. Hänen maailmansa on jotenkin pieni. Se on jääkiekko ja siinä menestyminen ja sen kautta päteminen tietylle yhteisölle. Hän on ilman muuta kunnianhimoinen ja hänestä tulee menestyvä valmentaja. Hän vihaa häviämistä ja tuskin sietää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Tuon vuoksi tahtoisinkin nähdä, kuinka hän käsittelee tappio-pelin ja varsinkin sellaisen tappio-pelin, josta jää jossiteltavaa.
Alatalon taas voisi kuvitella kirjoittavan jonkin filosofisen teoksen, jonka kirjoittamisessa hän hyödyntää näkemyksiään ja kokemuksiaan jääkiekon parissa. Tämä kirja voisi käsitellä yksilön käyttäytymistä yhteisössä suhteessa siihen vapauteen ja vastuuseen, joka hänelle annetaan. Ihan selkeästi hänestä ja hänen joukkueestaan välittyy se, ettei jääkiekko ole kuin pieni osa elämää ja on hänelle yksi osa-alue kasvattaa ihmisiä. Aikuisiakin. Tämä kaikki käy erittäin hyvin ilmi mm. Corson ”isyyslomasta”. Ehkä hänen tyylillään ei koskaan voiteta mitään suurta, mutta ei sillä ole suurta merkitystä, koska urheilukilpailun voitto ei ole hänen filosofiassaan kuin pienen pieni osa elämää. Pääasia on, että kaikki viihtyvät.
Maalivahdit
Ihmettelen suuresti yhä sitä, että molempien joukkueiden maalivahdeista on tehty elämää suurempia sankareita. Varsinkin Jypin Tuokkolasta. Miksi? Minä en maallikkona ymmärrä tuota, enkä varsinkaan, kun katson torjuntojen hidastuksia. Molemmat maalivadit olen nimennyt ”toivotaan, toivotaan”-vahdeiksi. Kummallakin on tarkoitus mennä vain eteen ja toivoa, että kiekko jää suojuksiin. Sen huomaa hyvin hidastuksista, kun molemmat maalivahdit ihan selkeästi eivät tiedä missä kiekko on. Se kaikki ilmenee pään pyörimisenä ja samankaltaisina ihan pieninä eleinä, jonka tarkkasilmäinen huomaa varmasti. Kummankaan ei ole tarvinnut torjua voittoa joukkueelleen. Keskinkertaisuuksia sanon minä ja odotan innolla sitä, että mitä tapahtuu siinä tapauksessa, jos heidän täytyy alkaa oikeasti torjumaan laukauksia muutenkin kuin pelkästään olemalla edessä. Ja niin… eikö kuitenkin polvisuojan reunaan osunut laukaus ole ihan yhtä lähellä maalia kuin tolppalaukauskin?
Tuomarit
Hehän ovat ihmisiä ja tekevät ratkaisunsa sekunnin murto-osissa omien näkemystensä mukaan. Inhimillistä, jos virheitä tulee. Viisas ja älykäs on se, joka sen ymmärtää ja hyväksyy. Alatalo on mainiosti ymmärtänyt asian olevan noin, RD on vielä testaamatta, joskin sunnuntain peli antoi jo pientä merkkiä siitä, että hän ei tulle ymmärtämään asiaa. Tämä on siis maallikon näkemys asiasta. Korostan sitä.
Kannattajat ja muut katsojat
On hämmästyttävä huomata, kuinka ihmiset näkevät tilanteita ja tapahtumia eri tavoin. Ja on hämmästyttävä huomata se, että totuus on juuri se, minkä jokainen haluaa sen olevan. Ei ole absoluuttista totuutta olemassakaan. On vain omien totuuksien torvet ja näillä on omat seuraajansa. Mikä on maallikon totuus kaikesta? Jyp johtaa ottelusarjaa 3-0 ja on todennäköinen voittaja, mutta on tylsä kuin diplomi-insinööri tai ympäristöministeriön ylitarkastaja. Kuitenkin haluaisin kaikkien näkevän metsän puilta ja kuinka sinne on kasvanut yksi suuri puu. Ja se puu on Jypin 3-0 johto. Maallikon näkemyksen mukaan siihen on tarvittu roppakaupalla onnea eli suotuisia ilmoja – aurinkoa ja sadetta. Toki tuo metsä on hyvin hoidettu ja lannoitettu – oppikirjan mukaan siis ja siihen kun lisätään nuo mainitsemani suotuisat ilmat, niin lopputulos on tuo. Asiat voisivat olla toisinkin, se on näkemykseni mukaan ollut hyvin pienestä kiinni. Juuri tuon vuoksi en ymmärrä sitä, kuinka joku ns. ”ammattilainen” voi olla sitä mieltä, että Jyppi on vienyt Kärppiä kuin pässiä narussa. Pelithän ovat päättyneet jokainen yhden maalin erolla. Enkä myöskään ymmärrä sitä, että miksi Kärppiä pidetään huonona, sillä eihän Jypikään ole tehnyt juurikaan sen enempää maaleja kuin vastustajakaan. Mielestäni molemmat ovat suurin piirtein yhtä huonoja tai hyviä lopputuloksen suhteen, mutta Kärppien pelaaminen on hienompaa ja katseltavampaa kuin Jypin.
En myöskään ymmärrä sitä, että kuinka Kärpät voi olla ennakkosuosikki joidenkin ”asiantuntijoiden” mukaan. Voittihan Jyp runkosarjan, jossa Kärpät oli vasta viides. Onhan Kärpiltä jo sinänsä hieno suoritus sekin, että he pudottivat jatkosta runkosarjan neljänneksi sijoittuneen ja toiseksi sijoittuneen. Ja niin monesta lähteestä olen jopa kaivanut asiantuntijoiden veikkaukset ennen kauden alkua ja niissä kaikissa kyllä nimenomaan Jyp sijoitettiin ennen Kärppiä.
Pelikirja
Tätä minä en ymmärrä. Minusta tuntuu siltä, että ei mitään pelikirjaa ole edes olemassa. Kiekko laitetaan kaukaloon ja sitä syötellään vapaalla miehelle, jos sellainen sattuu olemaan. Ehkä on sovittu siitä, kuka karvaa ja karvaako yksi vai kaksi pelaajaa, muta ei juuri muuta. Minun mielestä ei ole sovittu etukäteen kenelle syötetään ylivoimissa. Näkemykseni mukaan jokainen päättää sen itse siinä hetkessä kenelle kiekko on helpoin syöttää. Ei ole olemassa mitään kuvioita, vaan ne tulevat tilanteen mukaan. Toiset ovat vain taitavampia luomaan niitä kuin toiset ja kuten edellä sanoin, nuo syöttökuviot ovat joskus kauniimpia kuin itse tehdyt maalit. Melkein lisäisin jokaiseen peliin arvostelutuomarit. Sen lisäksi passiivisuudesta (pelkästä puolustamisesta) pitäisi antaa varoitus, josta seuraisi jäähy. Vrt. paini.
Tämä kaikki oli vain maallikon ajatuksia meneillään olevasta finaali-sarjasta. Ehkä tuo kaikki onkin lähinnä absoluuttista totuutta, koska maallikko voi olla tyhmä ja siten vapaa kaikesta älyllisestä rasitteesta.
