Kahden vuoden tauon jälkeen tätä herkkua on taas tarjolla. saa nähdä, kuinka monelle mikkeliläiselle sitten maistuu. Yleisöryntäystä ei liene tänään(kään) luvassa. Kävin pari tuntia sitten ostamassa liput Citymarketista, eikä muita ostajia ollut näkyvissä, ja paikkoja sai vielä joka katsomosta. Myyjä oikein kehui, että hyvin on tilaa joka puolella... Toisaalta ihan hyvä, ettei ruuhkaa ollut, koska lippujen ostoon meni melkein kymmenen minuuttia, kun lippupalvelun systeemit olivat sekaisin.
Yllätykseni oli suuri, kun luin aamun Länsi-Savoa. Sportin Manner kertoi, että hän on vienyt Sportin peliä kohti Jukureiden tyyppistä peliä. Siis kohti ro-bot-ti-kiek-koa. Mitä merkillistä? Joko Manner on seonnut, tai hän on vienyt toimittajaa kuusnolla. Tai sitten Sport on alkanut pelata voittavaa kiekkoa. Kallistun viimeiseen vaihtoehtoon. Siitä saatiin esimakua TuTo-sarjassa, jossa Sport pelasi erittäin kurinalaisesti (esimerkiksi toinen peli Turussa oli kuin Jukureiden peliä parhaimmillaan), joskin joukkue otti nipun turhia jäähyjä.
Ensimmäinen peli on aina arvoituksellinen. Jukureilla on takanaan kuluttava sarja Hokkia vastaan, joka toisaalta oli myös iso pönkitys henkiselle puolelle, koska joukkue pystyi ottamaan jo miltei hukkaamansa sarjan takaisin haltuunsa. Sport on saanut huilata viikon päivät, ja paras terävyys voi olla hieman kateissa. Mutta, jos Sport ei syty näissä peleissä, on väärä joukkue selvinnyt finaaliin.
Sarjasta tulee ennen muuta kahden erinomaisen veskarin koitos. Jaska Suomalainen voitti Jukureille kaksi välieräpeliä, mutta haparoi hieman sarjan kolmessa muussa pelissä. Kuitenkin viidennen pelin tiukoilla hetkillä Gootti piti Jukureita pystyssä. Sportin Matti Höylä ei vielä ole joutunut todelliseen testiin. Hän on mielestäni vielä tällä haavaa kirjoittamaton kortti.
Jukureiden aseena on ilman muuta tuttu neljän ketjun peli, jossa jokainen ketju pystyy periaatteessa ratkaisuihin. Jukurit on selvästi aktivoitunut karvaamaan hanakammin ja muutenkin viisikko liikkuu ihan kuin takavuosien mestariyhdistelmien aikana.
Pudotuspeleissä Lehtosen ketju on noussut selvästi ykkösvitjaksi. Ja tätä siltä on odotettukin. Niemen odotetaan palaavan tähän peliin takaisin. Hänen panostaan tarvitaan myös. Kaksikko Welling-Koskinen tekee hurjan määrän työtä joukkueensa eteen, ja toivottavasti tämä työ palkittaisiin myös maaleina.
Toinen kysymys on Jukureiden puolustus. Joukkue on mennyt koko kevään kapealla pakistolla, eikä loukkaantumisiin olisi varaa. Pakit ovat kovan kuormituksen alla, eikä Jukureiden pelitapa kestä sitä, jos pakiston jalka alkaa painaa. Erholtzin, Mälkiän ja Lindströmin panos on ratkaiseva, varsinkin, jos Mäenpää ei pysty pelaamaan.
Sportin vahvuutena on ilman muuta kokenut ratkaisijaosasto Suonpää, Myllyaho, Westerback (jos pelaa), Sainomaa ja Jämsät etunenässä. Varsinkin Myllyaholla ja Suonpäällä on taipumus pystyä nostamaan tasoaan sitä mukaa, mitä tiukemmiksi pelit menevät. Oma lukunsa on myös maalikone Dhadphale, joka tuntuu iskevän aina silloin, kun ei pitäisi.
Sportin akilleenkantapää ovat turhat jäähyt, jotka sotkevat herkästi joukkueen pelin. Kummassakin pleijarisarjassa vaasalaiset ovat suorastaan hölmöilleet itsensä jäähylle. Sellaiseen ei enää ole varaa.
Kaiken kaikkiaan edessä on paras mahdollinen finaali Mestikselle (olkoonkin, että Hokin yllätys olisi tuonut myös oman värinsä). Toivottavasti sarja menisi viiteen peliin, että lopetus olisi mahdollisimman jäninttävä. Ennakkosuosikkia on aika vaikea lähteä nimeämään. Jukureiden voittoa tässä toivotaan, mutta kovan työn saavat sinipaidat tehdä, jos meinaavat The Marli Cupin korjata nimiinsä. Mutta, eiköhän RD kaiva uimalakistaan sellaiset lääkkeet, jolla mehupytty Mikkeliin tulee.
PS. Toivottavasti järkkärit olisivat tällä kertaa sen verran hereillä, etteivät pikkukersat pääsisi heittelemään limppapulloja jäälle, kuten keskiviikon pelin jälkeen. Samoin he voisivat kattella muutenkin vähän tarkemmin, mitä katsomossa ja käytävillä tapahtuu, eikä vain juoda kahvia.
PPS. Wilzu, jaan katkeruutesi.