Pelit on ohi, hopea tuli ja olo on tyhjä...
...eikun ei olekaan. Viime vuoden jälkeen ei tällainen tappio harmita ollenkaan, muuten kuin joukkueen puolesta. Itseäni ei harmita ollenkaan että ei voitettu... Viime vuonna kun oli mahdollisuus nousta liigaan (minne meitä ei olisi muuten edes nostettu vaikka oltais voitettu) ja tänä vuonna pelataan vain viiristä katossa, ei voi sanoa että kiinnostaisi pätkääkään. Okei, olisi se ollut mukavaa voittaa, mutta tuskin sekään olisi saanut meikäläistä juhlimaan. On tämä sarjasysteemi aivan per*eestä. Mieluummin olisin pelannut vastaavan sarjan liigajoukkuetta vastaan ja hävinnyt sen samoin luvuin. Silloin olisi voitto ollut oikea voitto, ja tappio taasen oikea tappio.
Toivotaan että ensi kaudella voidaan taas pelata jostakin merkityksellisestä asiasta. Kuten liigapaikasta.
Mitäs itse peleistä? Sport jäi altavastaajaksi jokaisessa pelissä ja onnistui vain kerran nousemaan ohi. Jukurit vaan pelaa sitä omaa peliään niin tehokkaasti ettei sitä vastaan tappioasemassa ole helppo nousta voittoon.
Sport kärsi toistamiseen finaaleissa karmeasta miesvajeesta... ei voi kuin ihmetellä miten Sport (tai vastustaja) onnistuu aina ratkaisuhetkillä, ja usein myös runkosarjassa, pistämään miehet hajalle... Nyt oli telakalla Laine, Siivonen, Kosonen, Hjerpe, Pajuluoma... Lisäksi Pate ja Pete pelasivat remonttikunnossa täyteen piikitettyinä, Markus Jämsä oli piikkien voimalla jäällä, Myllyaho joutui jättämään leikin kesken, Hilden ja Pernaa loukkaantui kesken finaaleiden.. Tuossa on puolet liigamiehiä ja muutama Mestiksen All-Stars pelaaja... Pelkästään noista nimistä kasaisi menestyvän Mestis-seuran!
Joo, jos joku sanoo ettei loukkaantumiset saa vaikuttaa niin ei ole koskaan itse urheillut.
Mutta ensi vuonna kun on taas sarjassa panosta niin katsotaan sitten uudelleen.