Minä, minä! D-katsomosta irtosi liput. Olipa aikamoinen sotku tuo lipunosto. Aluksi teksti-tv:llä luki että liput tulevat huomen aamulla myyntiin. Onneksi vilkaisin telkkaria vielä uudestaan, sillä tietohan muuttui. Ei muuta kuin kaasu pohjassa Itiksen Lippupalveluun. Muutama muukin ihminen oli päättänyt ostaa lipun samasta paikasta, joten aikani vuoronumeroani pällisteltyä sain laskettua että edessäni on vaivaiset 100 ihmistä. Ei muuta kuin jonottamaan. Puoli yhdeksän aikaan meille sitten ilmoitettiiin että lipunmyynti loppuu tältä päivältä tasan kello yhdeksän. Ihmiset sitten siinä toisilleen jupisivat että ovatkohan tämänpäiväiset vuoronumerot huomenna voimassa. Uskaltautuipa joku urhea sitä myyjäneitoselta kysymäänkin. Eivät kuulema ole voimassa, vastasi myyjä. Porukka tyytyi jupisemaan keskenään Lippupalvelun joustamattomuutta, mutta kukaan ei myyjille asiasta mitään sanonyt. Minua tilanne kismitti siinä määrin että marssin myyjän luokse ja vaadin kovaan ääneen että meidän vuoronumerojen on oltava aamulla voimassa. Myyjä-parka puisteli päätään ja sanoi ettei se millään onnistu. Pikkuhiljaa aloin saada apujoukkoja ja eikös siinä siten niin käynyt että itse tavaratalonjohtajatar saapui paikalle ja kuinka olakkaan, hän järjesti asian niin että vuoronumerot ovat kuin ovatkin voimassa tiistaiaamuna. Muutama tyytyväinen ihminen äityi taputtelemaan minua olkapäälle, kun olin onnistunut asian järjestämään. Kaikesta huolimatta minua ärsytti suunnattomasti se että aamulla olisi pitänyt taas vaivautua Itikseen. Minuttia vaille yhdeksän en enää odotellut vuoroani (joka tod.näk olisikin ollut seuraava) vaan ryntäsin tiskille ja ostin kolme pilettiä. Niinkuin lippusekoilussa ei olisi ollut tarpeeksi, päätin vielä hukata autoni Itiksen parkkihalliin. Eihän se halli kovin suuri ole ja siihen aikaan melko tyhjä, mutta niin vain en onnistunut autoani löytämään. Oli jokseenkin pelottavaa aluksi pyöriä autiossa tavaratalossa ja sen jälkeen vielä autiommassa parkkihallissa. Vartin etsiskeltyäni löysin autoni, joka oli aivan eri paikassa, kuin mihin muistin sen jättäneeni. Ja vartijoilla oli hauskaa kun minä säntäilin pitkin tavarataloa. Mutta pääasia on se että liput ovat taskussa.