Vaikka erittäin harvoin Jatkoaikaan kirjoitankin, niin nyt tuli tunne että pakko kirjoittaa.
Kun tänään sai kauden ensimmäisen paikalliskohtaamisen jälkeen lukea rakkaan naapuriseuramme hienon fanijoukon "kannustamisesta", niin ensimmäiset asiat jotka nousivat mieleen eivät suinkaan olleet myötähäpeä tai harmitus. Ne olivat Ylpeys ja Kunnia. Ylpeys, jota elinikäisenä HIFK:n kannattajana tuntee siitä, että meidän fanit ovat oikeasti vastuullisia, järkeviä ja aina täysillä omaa joukkuettaan kannustavia. Meillä pidetään aidosti kunnia-asiana sitä, että HIFK:n takana seistään, oli sitten ruorissa Pena, Frank tai Jukka.
Pelaajat sohlaavat kentällä mitä sohlaavat, mutta katsomossa pidetään ylpeydestä ja kunniasta kiinni. Loistavaa, jatketaan samaan malliin!