Lahtelaiset kiekkokatsojat ovat, kuin kirkkoon tulisivat Isku-Areenan ovista sisään astuessaan. Mitään te ette tee tunnelman parantamiseksi, ja käytännössä katsoen ainoat aplooditkin annatte Pelicansin maalien jälkeen, ja mahdollisen voiton varmistuttua, ihme muniinpuhaltelijoita
Ehkäpä haluan katsoa otteluni juuri noin. Ei satu huutaminen ja laulaminen ja yleinen möykkääminen kiinnostamaan ja käsiäni läpsyttelen silloin kun siltä tuntuu. Tämä ei tarkoita sitä ettenkö arvostaisi sitä fanijoukon suurta omistautumista, sensijaan jyrkästi paheksun kaiken muun toiminnan leimaamista muniinpuhalteluksi.
Mutulla tuntuisi siltä, että tuommonen keskiverto 'kirkossaistuja' ei edes ole niin huolissaan siitä tunnelmasta kuin aktiivifanittaja.
Taviksella ei ole mitään ruusunpunaisia kuvitelmia jäähallista, joka muistuttaa englannin liigan ottelun päätykatsomoa. Lauletaan ottelut läpeensä kaulaliinat tanassa ja ammuskellaan raketteja.
Pienistä ilosta se arki koostuu tavan sukankuluttajalla. Voidaan siinä lähiporukan kesken noitua huonoa syöttöä tai tyhmää jäähyä, myöskin kehua kun kehuttavaa on. Erätauoilla pieniä toriparlamentteja, joissa erä pelataan uusiksi.
Eiköhän sovita silleen, että kukin tyylillään. Ei omita kannatuskulttuuria, eikä syyllistetä sitä tavista huonosta kannattamisesta. Sillä kyllä se seura taviksenkin rahoille käyttöä löytää.