Hyviä kirjoituksia, kiitoksia niistä.
Itse haluaisin pientä suvaitsevuutta nk. fundamentalistien ja puhdasoppisten (ortodoksien) joukkoon. Tilanne ei ainakaan omalla kohdallani ole ollenkaan sellainen, että olisi vain yksi joukkue, joka on sydäntä lähellä. Tottahan asia on niin, että Kärpät on itselleni SE jääkiekkoseura, suurin ja kaunein. Olen miettinyt, että jos Oulun seudulla jollain ihmeellä nousisi toinen vakavasti otettava seura, niin vaihtaisinko suosikkini (kärjistetysti sanottuna) vanhasta homeisesta organisaatiosta nuoreen terveeseen? Tällä hetkellä sisäinen ääneni sanoo, että ei. Mutta asuinpaikkojen takia sydämmessäni on tilaa myös mm. Hermeksen, Sportin ja KalPan edesottamuksille ja nuoruusvuosien takaa sieltä löytyy lokero Tapparalle, josta saamani "kommunistinen" mielikuva aiheuttaa melkoisen viha-rakkaus -suhteen :-) Ja tokihan HIFK myös luuraa jossain kolossa...
Suosikkijoukkuehan on tunteen asia. Jos joku huomaa 20 vuotta seuraa kannatettuaan, että oikeastaan tuon toisen seuran ilot ja surut aiheuttavat suurempia tunne-elämyksiä, niin kuka meistä on siihen mitään sanomaan?
Voipa jopa olla niin, että ajan myötä tunnesiteitä on niin paljon eri joukkueisiin, ettet enää voi sanoa suosikkiseuraasi, vaan ainoastaan sen, että pidät jääkiekosta.
Muksu kirjoittikin jo tuosta kriittisyydestä ja siitä, mitä sen pitäisi olla. Allekirjoitan tekstin täysin.
EDIT: Hienoa "hull", löysit kadoksissa olleet sanat tähän "gloryhunter"-asiaan. Eli jokainen gloryhunter on alkutaipaleellaan oleva fani. Annetaan ajan tehdä tehtävänsä.