Ei kettä Provinssis käyny?
Mahtava keikka! Hieno lava, näyttävät kukka-asetelmat, diskopallo, ja bändi tietysti kokovalkoisissa. Patton mourusi ja sähisi koko keikan ajan kuin iso vihainen kollikissa. On se kova, niin helvetin kova nokkamies. Vaikka jos totta puhutaan, niin ehkä ne korkeimmat äänet eivät taivu enää niin hyvin, mutta väliäkö sillä. Tuo äijä on niin saatanan rautaa.
Keikkasettihän oli silkkaa hittien ilotulitusta. We Care A Lot ei tullut, ja jotain The Cowboy Songin kaltaista unohdettua helmeä oli turha odottaakaan, mutta muuten setti noudatteli pitkälti omaa best of-käsitystäni. Epic tuli aikaisin, samoin Angel Dustilta soitettiin kovin avokätisesti. Samoin King For A Daylta soitettiin kyllä ne, jotka pitikin soittaa. Ja toki tuli myös Ashes To Ashes, ehkä sittenkin se paras FNM-biisi, vaikka onkin muuten hivenen keskinkertaiselta levyltä.
Mutta mitäs tässä enempää analysoimaan. Stadista piti ajella hirveässä kohmelossa seuraavalle päivälle venyneiden työpaikan juhlien takia, mutta perillä olo oli niin kovin onnellinen. On se niin hyvä bändi!
Mike houkutteli, että joku kusisi maailmanpyörästä alas, ja Roddy lupasi viuhahtaa siellä konteilla, jotka olivat lavasta oikealla. Kertokaapa, todistiko joku teistä jotain näitä? Ja tähän hymiö :)