Ja Rosell kasasi myös itselleen mukavat paineet joukkueen menestystä ajatellen dumppaamalla Zlatanin sille saatana wheeler-dealerille pilkkahinnalla. Ihan järkyttävän huono kauppa. Alihinta ja vielä osamaksulla. Mun mielestä tuo kauppa oli aivan järkyttävä virhe joka tulee tällä kaudella maksamaan paljon. Toivottavasti olen väärässä.
Kauppa oli hinnan puolesta ehdottomasti surkea Barçalle ja varsinkin kun se maksetaan osissa ja alkaen vasta syksystä 2011, jolloin tuo muuttuu aina vain huonommaksi. Itse tosiaan ihmettelen ettei juuri tuolla osamaksulla Milanilta saatu kiskottua yhtään enempää. Se oli selvää etteivät Milanin varat olisi riittäneet kovin kummoiseen summaan tässä ja nyt. Nythän Silvio ja kumppanit maksevat kolmena peräkkäisenä syksynä/siirtoikkunana (11, 12 ja 13) sen 8 miljoonaa, joten jos noita eriä oltaisiin saatu nostettua edes 10:neen miljoonaan niin hinta olisi noussut sentäänsä kolmeenkymppiin, mutta näillä mennään.
Sen sijaan Zlatanin myymistä en pidä niin suurena virheenä sillä viimeistään kulunut harjoituskausi osoitti ettei Pepiltä löytynyt enää pienintäkään halua muokata Barçan pelaamista paremmin Zlatanille sopivaksi, vaan ruotsalaisen kanssa mentiin yhä sillä kaikki liikkuvat ja helvetisti periaatteella, mikä ei hitaahkolle Zlatulle vain sovi. Itse elätin niitä toiveita, että Pep olisi nyt harjoituskauden puitteissa pyrkinyt hivenen muokkaamaan ajatuksiaan Zlatanille sopivammiksi, mutta ei sitä siis tehnyt, mikä on toki sinällään ymmärrettävää sillä nykyinen visio toimii ja ennenkaikkea mielestäni on parempi, että valmentaja peluuttaa omannäköistä pelaamistaan kuin väkisin yrittää kehittää siitä hivenen vieraampaa ja oudompaa, jota siis ei tällöin välttämättä pitäisi "omanaan" sillä silloin on riskinsä ettei se enää toimikkaan samalla tavalla. Lisäksi pelityylin (joka on luonnollinen ja luonteva oikeastaan kaikille muille ja varsinkin La Masian osastolle) muuttaminen ja muokkaaminen yhdelle pelaajalle sopivammaksi ja vain yhden pelaajan takia olisi toki pitänyt sisällään oman riskinsä ettei hommat olisi lähteneet toimimaan tämänkään vuoksi, ja että muut eivät siis olisi ottaneet sitä omakseen, vaikka todellisten huippupelaajien pitäisikin kyetä muokkaamaan pelaamistaan tilanteen mukaan, jos vain fyysiset ominaisuudet sen sallivat.
Näin ollen en siis usko, että Zlatanin pelaaminen ja otteet Barça-paidassa olisivat olleet sen kummempia kuin viime kaudellakaan ja varsinkin kevät puoliskolla, jolloin selvemmin pelattiin sitä vanhaa tuttua ja Zlatanille vierasta pelaamista, minkä johdosta osittain Bojankin syrjäytti lopulta ruotsalaisen. Olisi varmasti tehnyt kaksinumeroiset maalilukemat La Ligassa, mutta en usko kuitenkaan mihinkään huimiin lukuihin kuin muutenkaan sen suurempaan loistoon (ja siten siihen tärkeimpään eli peli-iloon mikä kumpuaa parhaiten silloin kun hommat sujuvat) tilastojen takana (sillä tilastothan eivät ainakaan liikaa kerro yksittäisen pelaajan suorituksista) niin miehen itsensä kuin joukkueenkaan osalta Zlatun ollessa kentällä. Näin ollen riskinä olisi ollut penkille vajoaminen kun homma ei olisi vain kulkenut (siis jos) tai muilla ryhmityksillä olisi vain kulkenut paremmin, joka puolestaan olisi varmasti herättänyt Zlatanissa tyytymättömyyttä.
Sitten kun Pep ei ole ainakaan erityisemmin kunnostaunut näiden ns. ulkopuolisten (eli ei La Masia-taustaisten) suurien ja siten oman arvonsa tunteneiden ja jollain tasolla tyytymättömyyttä vallitsevaan tilanteeseen omanneiden nimien kanssa (Eto'o, Yaya (ei nyt tietääkseni sen suurempia ongelmia, mutta tuskin kaksikolla nyt mitään helppoa ja iloistakaan yhteiseloa oli viime keväänä) ja viimeisimpinä siis Zlatan, joten uskon että Zlatanista olisi saattanut koitua enemmän haittaa kuin hyötyä mikäli ruotsalainen ei olisi saanut toivomaansa roolia ja valmentajakaan ei välttämättä olisi aivan parhaimmillaan niin henkisessä valmennuksessa kuin vuorovaikutuksessa ja yksittäisten yksilöiden kohtaamisessa, mikä siis korostuu juuri näiden enemmän tai vähemmän ongelmallisten "yksilöiden" kohdalla. Mm. muuan "The Special One" eli José Mourinho tuntuisi tällä saralla olevan melkoinen velho eli onnistuu luomaan hyvinkin heterogeenisistä ja nimekkäistä sekä suuria persoonia sisältävistä nipuista hyvin toimivia, yhtenäisiä ja siten voittaviakin joukkueita, jotka lisäksi seisovat täysillä oman valmentajansa takana. Pep tuntuisi puolestaan vaativan enemmän homogeenisemmän (La Masia) ja persoonien tasolla maltillisemman ja rauhallisemman tai pitäisikö sanoa älykkäämmän joukkueen eli täynnä kavereita, jotka ovat luonteeltaan sellaisia etteivät kovin helposti kasva toisiaan, joukkuetta kuin varsinkaan organisaatiota suuremmiksi vaikka kaikki ei menisikään omalta kohdin parhaalla mahdollisella tavalla, vaan osaavat laittaa enimmissä määrin joukkueen edun oman etunsa edelle. Täten on sinänsä luontevaa ja ymmärrettävää, että Pep suosii pitkälti La Masian tasokkaita nuoria rotaatiorooleissa eikä mitään kalliita ja siten nimekkäämpiä hankintoja mm. Özil olisi voinut olla tästä hyvänä esimerkkinä sillä näiltä löytyy luonnostaan sitä sisältä kumpuavaa kunnioitusta niin seuralegenda Pepiä kuin varsinkin organisaatiota kohtaan, jolloin heitä on varmasti helpompi johtaa ja hallita, eivätkä kaverit nouse kovin helposti vahingoittamaan Barçaa vaan ennemmin tyytyvät osaansa ja vaihtavat hiljaisin äänin maisemaa mikäli kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan. Toinen mielestäni Pepin kanssa menestyvä osasto on sitten näitä mm. Abidalin, Rafan, Militon, Keitan ja Pinton kaltaisia toki ns. ulkopuolelta hankittuja kavereita, mutta jotka ovat kuitenkin pirun hyviä ja viisaita joukkuepelaajia ja siten sopivat hyvin Pepin joukkueeseen.
En pidä Pepiä sinänsä missään nimessä auktoriteettiongelmaisena vaikka näin rivienvälistä voisi luullakin sillä sitä mies ei ainakaan oman ymmärrykseni mukaan ole vaan kuuluu mielestäni varsin kovaakin kuria ja vaatimustasoa suosivien joukkoon, mutta tämän kurin lisäksi pitäisi olla myös se toinen puoli, joka puolestaan kommunikoi ja välittää ja ennenkaikkea tuo sen inhimillisemmän ja ihmismäisen puolen mukaan kuvioihin, joita siis tarvitaan varsinkin niiden suurempi imagoisten kavereiden kanssa, jotka eivät pelkästään kovasta kurista asetu mukisematta valmentajansa taakse ja kunnioita tätä vaan vaativat jollain tavalla sitä inhimillisempää ja keskustelevampaa puolta, joka samalla huomio heidät omana yksilönään ja itsenään. Tämä ei kuitenkaan saa mennä liiallisuuksiin sillä valmentajan auktoriteetin pitää säilyä mitä myös vaaditaan näiden hivenen hankalempien tapausten kanssa, sillä turha lepsuilukaan ei pidemmän päälle toimi vaikka sen ns. tasaisemman massan kanssa hommat sujuisivat tälläkin tavalla.
Siitä olen kuitenkin ehdottomasti samaa mieltä, että Zlatanin kauppaaminen (ja kun ketään ei hankittu tilalle, jonka osittain ymmärränkin sillä Pepin luulisi ja varsinkin toivoisi ymmärtäneen että ihan jokainen persoona ei välttämättä sovi hänen valmennusmetodeihinsa, jolloin tällaisen "sopivan" löytäminen lyhyessä ajassa olisi ollutkin entistä haastavampaa) tarkoittaa sitä, että hyökkäys on ehdottomasti haavoittuvainen mikäli Villalle sattuu hivenen pidempi luokkaantuminen kuin muutenkin mikäli varsinkin Bojan kuin Jeffrenkään eivät onnistu ottamaan sitä seuraavaa harppausta kehityksessään. Pep on siis tietoisesti halunnut lähteä kauteen nuorten suuremmalla rotaatiovastuulla oikeastaan koko squadin osalta, mikä on ehdottomasti hienoa, mutta myös riskialtista jos nuoriso-osastossa ei olla vielä valmiita ottamaan sitä seuraavaa askelta, mitä toki kaikki varmasti toivomme.
Sinänsähän squad on mielestäni laadukkaampi kuin viime vuonna sillä Villa toi kärkeen lisää laatua (Zlatan ei sinne vain kunnolla sopinut ja sopeutunut sattuneesta syystä), Adriano pakistoon ja varsinkin sen rotaatioon ja Mascherano korvaa ja paikkaa varsin hyvin Yayan, mutta muutoin rinki on kaventunut sillä lähtijöitä oli enemmän kuin tulijoita (5 <-> 3) vaikka Yayaa ja Zlatania lukuunottamatta lähtijät olivatkin pitkälti sivusta katsojien rooleissa, mutta yhtä kaikki nuorten rooli ringin syvyydentuojina selvästi kasvaa ja suurenee, mikä on siis ihailtavaa, mutta myös riskialtista. Itse en kuitenkaan tästä aio enää sen enempää marista vaikka olenkin itkenyt sen syvyyden ja materiaalin leveyden puolesta koko kuluneen kesän sillä samalla yksinkertaisesti vain pidän siitä että La Masian nuorille tarjotaan mahdollisuuksia ja sitä roolia sillä se myös pitää näiden nuorten motivaation tapissaan sillä kaikki tietävät ja tiedostavat, että ykkösjoukkueeseen on mahdollisuudet nousta jos olet vain riittävän hyvä. Esimerkiksi Realissa tilanne on hivenen erilainen, mikä aivan varmasti vaikuttaa myös nuorten motivaatioon ja haluun kehittyä. Ei varmastikaan merkittävästi (sillä jokainen aivan varmasti haluaa tienata mahdollimman hyvät rahat uransa aikana, jos ei Realista niin sitten muualta ja päästä ylipäätään pelaamaan jossain suuremmassa Eurooppalaisessa pääsarjassa), mutta se pienikin ero on ero, mikä sitten lopulta on yhtenä pienenä vaikuttimena nuoren lopulliselle tasolle.
Jatkuu...