Kilpaurheilussa ei yleensä sääliä tunneta, se koetaan pikemminkin sairaudeksi, mutta katsomosta seuraten ei voinut olla harmittelematta Fränän iltapuhdetta. Kuusi omiin on liian paljon. Olisin hyväksynyt esim. SaiPan 3-2 voitonkin ihan hyvin, jolloin veskarit ja puolustukset olisivat onnistuneet paremmin.
Viime kaudella vastaavaa koettiin Kärppiä vastaan 20.10 (1-6, Fränä vaihtoon 25. minuutilla), sitten HPK:n kanssa 23.11(0-6, ei vaihtoa), HIFK:n kanssa 5.1 (3-6, ei vaihtoa) ja Tapparan kanssa 18.1 (4-7, ei vaihtoa). Eli neljä kertaa vastustaja pöllytti kunnolla Fransin verkkoa. Viiden ja vähempien maalien iltoja en laskenut. Tuota taustaa vasten tämäkään ilta ei mikään sensaatio ollut, mutta voipi edarien puolustuskin katsella videoista, olisiko jotain ollut tehtävissä. Esimerkiksi Nikon 6-4 niitti on hauska tapaus, Nikko ja Varakas persaukset vastakkain maalin edessä ja Nikon maila vapaana eikä ollut edes kiire laukoa. Hohhoijaa.
Edit. Toki ylimääräistä vapinaa saattoi olla ilmassa paluussa vanhaan kotikaukaloon, jossa monesti huudettiin Fransin nimeä pitkään ja kovaa. En tiedä olisiko tilanne ollut parempi Bernardin kanssa.
www.aamulehti.fi