Eli kiekkoa roiskitaan laitojen kautta keskialueelle ja sitten mikkihiiret polkee sen minkä kintuistaan pääsee niihin kiekkoihin. Hyökkäyspäässä heitetään punaselta kulmaan ja lähdetään painimaan.
Toki ajoittain siellä on jopa jotain pelikirjaakin, mutta se loppuu kuitenkin viimeistään punaiselle, jossa hyökkäjät seisoo jo suorin jaloin ja sitten taas viskataan kiekko kulmaan ja painitaan. Kovalla asenteella jne. mutta eipä paljoa enempää.
Johtoasemien menettämisiä päätöserässä ja paljon tasapelejä. Tuolla Selinin ainoalla HPK-kaudella rikottiin tasapeliennätys.
Mainitun punaiselta päätyyn roiskimisen ja kulmapainin jälkeen saatiin kenties muutamia maalipaikkoja, joista vaivalla 1-2 maalia tehtyä. Kolmannessa erässä sitten lopetettiin kaikenlainen hyökkäyspeli ja kaveri lähes poikkeuksetta tasoihin.
Kovaa taistelua ja tiivistä puolustamista tiedossa, mutta mikäli pelikirja ei oo päivittyny, ei hyökkäyspäässä juuri mitään highlightseihin päätyvää nähdä.
Oli oikein pakko katsella nauhalta muutamaa peliä Selinin kaudelta, kun näyttää näin negatiiviset fiilikset jääneen Selinistä. Että onko omat muistikuvat todella niin erilaisia? Ja nyt pikkaisen taaksepäin kelailtuna, niin rohkenen olla eri mieltä edellä lainattujen palstaveljien kanssa. Selinin Kerhossa oli yllättävän paljon yhtymäkohtia Arvosen Kerhon kanssa. Atun Kerho ei pelannut alueita voittamalla tai pystysuunnan lätkällä, kuten edellä mainittiin, vaan pyrki rytmittämään hyökkäyksiä ja siellä nähtiin jopa viivelähtöjä, modernia hyökkäyspeliä siis. Selinin joukke käytti paljon päätyä hyväksi, kieltämättä, mutta niin käyttää Arvosenkin Kerho, ja pyrkii sitä kautta voittamaan kiekon itsellensä. Ehkä Atun pelikirjassa olisi voinut olla vielä pientä varioinnin mahdollisuutta, mutta ihan niin ajakoira/roiskimispeliä se ei ollut. Selin pyrki peluuttamaan Kerhossa hieman modernimpaa lätkää kuin mitä teki Saipassa, mutta eihän muutos synny hetkessä, Selinin työ jäi vähän kesken ja tätä myöden uskon, että seuraavalle kaudella Kerho olisi pelannut vielä parempaa hyökkäyspeliä.
Vähämaalisuus, maalinteon tehottomuus, useat tasapelit, kolmansien erien sulamiset, puhtaanko tässä nyt Selinin vai Arvosen Kerhosta? Kääntäen, pelaajien sitoutuminen, taisteleva ilme, pelirohkeus, taklaaminen, etc. Arvonen on omaksunut omaan valmentamiseensa paljon Selinin teesejä, tämän taisi Arvonen jossakin lehtijutussa itsekin kertoa.
Selin tuli Kerhoon kaaoksen keskelle. miltei kokonaan vaihtunut joukkue, edellisen kauden sukellus, raskaasti tappiollinen organisaatio, yt-neuvottelut.. Koko Kerho oli aivan sekaisin ja faneillakin alkoi olla mitta täysi. Ari-Pekka Selin toi aivan valtavasti ryhtiä koko toimintaan, loi työnteon kulttuurin ja ei suostunut katsomaan pätkääkään minkäänlaista löysäilyä, missään osassa organisaatiota tai joukkuetta. Suoraselkäinen ja kunnianhimoinen valmentaja. Omasta mielestäni oli sääli, että Atun periodi Kerhossa jäi niin lyhyeksi. Selin on juuri sitä mitä TPS tarvitsee!