Petterin kohdalla täytyy muistaa että mestaruuskaudella Petteri ei ollut enää junnu, vaan 26-v. 250 liigapelin pakki. Eli käytännössä urallaan samassa tilanteessa kuin Pelli nyt. Silloin mielestäni voi jo pelaajalta jotain vaatia. Onko niskaan tullut kura ylimitoitettua? Varmasti on. Onko se ollut täysin aiheetonta? Ei. Muistaakseni Pendokin tästä aikanaan huomautti että kuinka kauan voi pelaaja mennä junnustatuksen taakse.
Nikkilä, Vainio, Latvala, Tuulola. Kaikkia nähdäkseni vaivasi sama ongelma Kerhopaidassa, otteiden epätasaisuus. Huippuvaihtoa saattoi seurata aivan täysi katastrofivaihto.
Jonin kohdalla tietysti tie onnistumisiin ei ollut kovin lähtökohdiltaankaan kovin ruusuinen. Voi vain kuvitella kuinka valtavat paineet on pelata pakkina Kerhossa, selässään Tuulola #36. Varsinkin kun ura alkoi seuralegenda-isän rinnalla huikealla spin-o-rama -maalilla. Sitten alkoivat kasvukivut. Viimeisellä Kerho-kaudella muodosti jo O.Mannisen kanssa oikein solidin pakkiparin. Mutta halusi sitten lähteä kokeilemaan siipiä muualla, mikä on nuoren pelaajan kohdalla tietysti ihan luonnollista. Eikä Joni Kerhoa ole hylännyt, tuskin muuten olisi Kerhoa edustanut siinä eLiiga-viritelmässä. Jonin uskon palaavan vielä oranssiin, aika ei vain ole ollut sille vielä kypsä.
Vainion pelatessa en vielä Jatkista aktiivisesti käyttänyt joten en tiedä hänen saamastaan kohtelusta, mutta siellä taisi myös sukset mennä ristiin myös Kerhon silloisen seura/valmennusjohdon kanssa. Muistan vain sen hyvin intensiivisen tuijotuksen Kerhon penkille kun painoi coast-to-coast -maalin Kerhon verkkoon Bluesissa pelatessaan.
Nikkilä on henkilökohtaisesti yksi ristiriitaisimpia tunteita herättäviä pelaajia itselleni. Usein turhautti hyvin paljon, mutta myös pelaaja jonka onnistumisista tuli aidosti oltua iloinen. Ehkä siksi että varsinkin nuorempana niitä epäonnistuneita laukauksia tuli ihan liukuhihnalta. Samoin ne pitkät syötöt, useita upeita avauksia jotka johti läpiajoihin ja maalipaikkoihin... mutta usein myös omaan päähän. Verkkokalvoille on erityisesti piirtynyt se yksi avaus oman maalin takaa sille ainoalle vastustajlle sinisellä, johon ratkesi se yksi CHL-peli. Kaikesta huolimatta Nikkilä mahtuisi aina mun Kerhon pakistoon. Ei kuitenkaan ihannetilanteessa olisi se ykköspakki, sillä en näe että mestaruuskauden Nikkilä on se aito taso. Enemmänkin sellainen 2-5 maailia ja n.20 syöttöä kauteen on se taso.
Täytyy tosin myös rehellisyyden nimissä sanoa, että Nikkilän tekemä maalia Kerhoa vastaan ei syönyt samalla tapaa sisältä kuin esim. Paajasen vastaava. Lähinnä vain otti päähän koska muisti kuinka monta kertaa ei tehnyt vastaavassa tilanteessa Kerho-paidassa.
Summa summarum, on hienoa nähdä että näillä omilla pojilla kulkee. Aina sen toivoisi tapahtuvan Kerhossa, mutta ei se vaan ole aina mahdollista.