Puhumattakaan, että Marjamäen kaudella runkosarjoissa sijoitukset on olleet: 9. 5. ja 10, joita toki voi halutessaan koittaa lähteä purkamaan mm. pelikentän tasaantumisella esim. palkkakaton myötä. Jalosen ekalla kaudella oltiin sijalla 12 KHL-ajan selkeästi huonoimmalla joukkueella, jossa kärkihankintoja meni metsään Salmisen, Hishonin ja Keräsen muodossa, sekä runkopelaajienkin osalta nähtiin notkahduksia. Joukkueessa ei myöskään selkeästi ollut samanlaista laajuutta, mitä nähtiin esim. hyökkäyksen osalta jo Jalosen seuraavalla sesongilla, jolla mentiin runkosarjassa kolmanneksi. Siitä kaudesta on runkosarjan putkista huolimatta mielessä se taisteluilme, asenne ja kentältä välittynyt tunne, jossa oltiin menossa päätyyn saakka vaikka polvillaan ryömien. Olkoonkin, että siinä CSKA-sarjassa taidettiin vähän ilmeisesti nukkua ekoissa peleissä (mieleen jäänyt vain ne viimeiset väännöt), mutta sittemmin on toki nukuttu kokonaisia sarjoja.Jalosen Jokerit pärjäsi paljon paremmin kun Marjamehun. OIKEA R2-run näin ensmäiseks.
+ ekalla kaudellaan Jalonen pystyi samaan kuin Marjamehu s1 ja s3, HUOMATTAVASTI heikommalla jengillä.
Jalosen huonoimman kauden maalisaldo oli 149 tehtyä ja 165 päästettyä. Paremman runkosarjan taas 151/108. Marjamäen sesonkien 197/164, 184/164 ja 174/153.
Rostereita kun silmäilee, niin kyllä tuolla Jalosen kakkoskaudella myös hyökkäyksessä oli laajuutta yli neljän kentällisen, kun sieltä tuli Mosesta vielä sisään loppukaudeksi. Sen sijaan pakisto oli aika ohut (joskin jossain määrin asiansa ajava), mutta kärkihepat silkkaa rautaa Gilroyn ja prime-Lepistön muodossa. Silti voi sanoa, että Marjamäellä on ollut käytössään kokonaisuutena molemmilla osastoilla kolmen kautensa aikana lähtökohtaisesti enemmän laajuutta, laatua ja monipuolisuutta. Tällä kaudella tosin meni nuo kärkipakkien hankinnat päin helvettiä jos mietitään hyökkäyspään tehoja, mutta syvyyttä ja laatua siellä peräpäässä kuitenkin oli paperilla. Jotkut osaa ottaa käytettävissä olevasta materiaalista kaiken irti ja mukautua menestyksekkäästi vaadituin tavoin.
Edelleen suomalaisinta mitä tiedän tuo, että sitten kun jossain joskus pärjää, niin alkaa heti epäillä, että nimenomaan muista löytyy jotain vikaa ja haetaan sitä kautta selittäviä tekijöitä. Omassa tekemisessä ei ainakaan ole hirveästi kehumista, joten eihän se nyt niin voi mennä, että tulee onnistumisia ja menestystä. Harrastan itsekin henk. koht. elämässä. "Kieltäydyn liittymästä mihinkään klubiin, joka ottaisi minut jäsenekseen".