Eurooppalaiset NHL:ssä

[Parker27]

Onko Eurooppalaisten NHL valloitus vihdoin loppumassa (Poislukien Ovy & Malkin)? Ei näy kovin montaa Europe pelaajaa pistepörssin top-20:ssä. Kanadalaiset alkaa ottamaan omaa paikkaansa pistepörssissä. Mutta se on hienoa nähdä että todella paljon nuoria kavereita löytyy tältä listalta. Monella loistava tulevaisuus vielä edessä NHL:ssä.

1. Evgeni Malkin, Venäjä
2. Sidney Crosby, Kanada
3. Alex Ovechkin, Venäjä
4. Zach Parise, Yhdysvallat
5. Jarome Iginla, Kanada
6. Patrick Kane, Yhdysvallat
7. Marc Savard, Kanada
8. Simon Gagne, Kanada
9. Ryan Getzlaf, Kanada
10. Mike Richards, Kanada
11. Patrick Marleau, Kanada
12. Patrick Elias, Tsekki
13. Joe Thornton, Kanada
14. Phil Kessel, Yhdysvallat
15. Nicklas Bäckström, Ruotsi
16. Jeff Carter, Kanada
17. Marian Hossa, Slovakia
18. Devin Setoguchi, Kanada
19. Daniel Sedin, Ruotsi
20. Alexander Semin, Venäjä

EDIT: Kaner hyvin korjasi pienen kämmin.

 

[TML]

Itsekin olen tässä kuukauden verran pistepörssiä katsellessa kiinnittänyt huomiota, kuinka helvetin nuorta porukkaa mahtuu TOP10.

1. 1986
2. 1987
3. 1985
4. 1984
5. 1977
6. 1988
7. 1977
8. 1980
9. 1985
10. 1985

Vain kaksi yli kolmekymppistä pelaajaa TOP10 ja aina puhutaan kuinka pelaajan paras ikä on kolmenkympin jälkeen. Melkoiset seuraavat 10 vuotta tulee olemaan kun jo tässä vaiheessa monet nuoret dominoivat miten haluavat.

 

[ms.qvist]

Onko Eurooppalaisten NHL valloitus vihdoin loppumassa (Poislukien Ovy & Malkin)? Ei näy kovin montaa Europe pelaajaa pistepörssin top-20:ssä.

En nyt jaksa kuitenkaan uskoa, että valloitus totaalisesti on loppumassa. Venäjän liiga saattoi verottaa osan euro-pelaajista mutta taloudellisen taantuman seurauksena tilanne voi muuttua ja vuodessa parissa NHL voi jälleen olla venäläisillekin se vetovoimaisin sarja jonne lähdetään rahaa vuolemaan - mistä voi sitten seurata se, että europelaajien määrä pistepörssin kärjessä voi jälleen kasvaa olennaisella tavalla.

Ja onhan noita euro-pelaajiakin edelleen top-20 sakissa seitsemän, eli ei nyt aivan voida hiipumisestakaan puhua. Toisaalta muutaman pelaajan ja joukkueen lievä takkuaminen on saanut aikaan sen, että osa euro-tähdistä ei joko ole listalla tai on sieltä jo tippunut pois. Parhaimmillaan top-20:n sakissa taisi olla pari kolme Wings-pelaajaa (ja kaikki eurooppalaisia), nyt vain yksi - kiitos joukkueen epävarmojen peliesitysten. Esimerkki kertoo vain sen kuinka tällaiset listat elävät kauden kuluessa. Kauden parin seurannan jälkeen voidaan vasta todella sanoa onko tahti hiipumassa vai onko kyseessä väliaikainen ilmiö. Tällä hetkellä minä ainakin olisin valmis kallistumaan väliaikaisen ilmiön puoleen, etenkin kun tilaston sijoilla 21-30 löytyy seitsemän eurooppalaista syntyperää olevaa pelaajaa, eli se siitä euro-pelaajien invaasion lopullisesta päättymisestä.

Vale, emä vale ja tilasto - niinhän sitä sanotaa. Tilastojakin voi lukea haluamallaan tavalla.

vlad.

 

[Kaner]

Kanadalaiset alkaa ottamaan omaa paikkaansa pistepörssissä.

...

6. Patrick Kane, Kanada

Jos sallittanee, niin hieman ottaisin kunniaa pois kanadalaisilta. Kane sattuu nimittäin olemaan yhdysvaltalainen.

 

[Mr. Smith]

En nyt jaksa kuitenkaan uskoa, että valloitus totaalisesti on loppumassa. Venäjän liiga saattoi verottaa osan euro-pelaajista mutta taloudellisen taantuman seurauksena tilanne voi muuttua ja vuodessa parissa NHL voi jälleen olla venäläisillekin se vetovoimaisin sarja jonne lähdetään rahaa vuolemaan - mistä voi sitten seurata se, että europelaajien määrä pistepörssin kärjessä voi jälleen kasvaa olennaisella tavalla.

Kuka tai ketkä tuolta KHL:stä mahtuisivat NHL:n top20 pistepörssiin? Itselle ei tule mieleen kuin Radulov, mutta jotenkin vaikea uskoa edes hänen yltävän noin korkealle.

 

[Kaner]

Kuka tai ketkä tuolta KHL:stä mahtuisivat NHL:n top20 pistepörssiin? Itselle ei tule mieleen kuin Radulov, mutta jotenkin vaikea uskoa edes hänen yltävän noin korkealle.

Morozov nyt ainakin tulee mieleen, vaikka paras NHL -kausi onkin tuottanut vain 50 pistettä. Tällä hetkellä aivan ylivoimainen KHL:ssä, ja oikeissa olosuhteissa saattaisi pystyä nakuttamaan myös NHL:ssä päälle 80 pisteen kausia.

 

[Mr. Smith]

Morozov nyt ainakin tulee mieleen, vaikka paras NHL -kausi onkin tuottanut vain 50 pistettä. Tällä hetkellä aivan ylivoimainen KHL:ssä, ja oikeissa olosuhteissa saattaisi pystyä nakuttamaan myös NHL:ssä päälle 80 pisteen kausia.

Tuosta päättely, että on suvereeni jossain sarjassa, ja menestyisi NHL:ssäkin noin hyvin, on aika vaikeaa. Esimerkkinä nyt vaikka sitten Kevin Dallman joka taitaa johtaa puolustajien pistepörssiä KHL:ssä. Pohjois-Amerikassa Dallmanin ura oli lähinnä hyppelyä NHL:n ja AHL:n välillä, toki saaden pelattua yli 150 peliä ylhäälläkin (tehot 31 pistettä).

Mutta varmasti Morozov olisi tehokas Malkinin tai Crosbyn vierellä. Ainakin tehokkaampi kuin suurin osa nykyisistä Penguins laitureista.

 

[Masculine]

Eikä tuo Jaromir Jagr myöskään mikään ihan turha mies ole.
Morozov tosiaan olisi nyky NHL:ssä kova sana.

 

[Osmo Rapeli]

En nyt jaksa kuitenkaan uskoa, että valloitus totaalisesti on loppumassa. Venäjän liiga saattoi verottaa osan euro-pelaajista mutta taloudellisen taantuman seurauksena tilanne voi muuttua ja vuodessa parissa NHL voi jälleen olla venäläisillekin se vetovoimaisin sarja jonne lähdetään rahaa vuolemaan - mistä voi sitten seurata se, että europelaajien määrä pistepörssin kärjessä voi jälleen kasvaa olennaisella tavalla.

Juu ja täytyy myös muistaa että nykyään eurooppalaisia on paljon enemmän myös pienemmissä rooleissa, ärsyttäjinä, jarrumiehinä, aloitusspesialisteina (pl. Jokinen), jopa tappelijoina. Oma arvioni on siis se että siinä missä väliaikaisesti terävin laatu on kärsinyt pienen pienen inflaation erinäisistä syistä, määrä huipulla on silti kasvanut ja levinnyt. Kynnys nousta eurooppalaisista sarjoista NHL:een on pienempi.

 

[lätkämies]

Kuka tai ketkä tuolta KHL:stä mahtuisivat NHL:n top20 pistepörssiin? Itselle ei tule mieleen kuin Radulov, mutta jotenkin vaikea uskoa edes hänen yltävän noin korkealle.

Kelpaisko nämä herrat:

Jaromir Jagr:
Paras NHL-kausi: Pittsburgh Penguins 1995-1996 82 62+87=149
Jagr voisi olla vielä pari kautta NHL:n pistepörssin kärkinimiä mutta ikä alkaa painaa pikkuhiljaa. Tosin parhaalla kaudellaan pelasi erään Mario Lemieuxin kanssa, Mario paukutti 160 pojoa 70 ottelussa...

Aleksey Morozov:
Paras NHL-kausi: Pittsburgh Penguins 2001-2002 72 20+29=49
Morozov voisi vielä iän puolesta tehdä paluun NHL:ään, mutta eipä häntä näy kiinnostavan. Hyvin on pelannut kansainvälisissä peleissä kovia maita vastaan. Taisi häkin pelata parhaal NHL-kaudellaan Lemieuxin kanssa, vai?

Alexander Radulov:
Paras NHL-kausi: Nashville Predators 2007-2008 81 26+32=58
Radulovhan loikkasi kesällä Nashvillen sopimuksen alaisena Salavat Yulaev Ufaan kohun saattelemana. Radulovilla olisi ollut edessään upea NHL-ura jos olisi sitä halunnut, mutta ei, jos ei.

Aleksei Yashin:
Paras NHL-kausi: Ottawa Senators 1998-1999 82 44+50=94
Yashinin nostan tähän todella pienin varauksin, hän pelasi NHL:ssä useita vuosia hyvillä tehoilla, mutta pääkopassa oli vikaa. Yashin palasi Venäjälle sen takia, että mikään NHL-seura ei halunnut häntä kiukuttelemaan.

 

[Mr. Smith]

Kelpaisko nämä herrat:

Jaromir Jagr:

Aleksey Morozov:

Alexander Radulov:

Aleksei Yashin

No eipä kauhean hyvin kelpaa. Radulovin jo otinkin esiin, joten siitä ei sen enempää. Morozovista oli kanssa jo juttua.

Mutta noi kaksi muuta nostamaasi nimeä Jagr ja Yashin. Jagr nyt jossain olosuhteissa voisi vielä innostuakin ja päästä takaisin TOP20:een. Mutta sitten taas toisaalta viimeisimmällä NHL-kaudella hän ei päässyt enää edes TOP30:een niin mistä löytyisi vanhoilla päivillä se isku? Yashin ei Ottawasta lähdön jälkeen ole tainnut olla TOP20:ssä (ei tarkistettu) vaan on paremminkin kolkutellut sijoja 50 - 100. Vaikka Yashin nykykunnossaan pääsee nippa nappa KHL:n pistepörssin TOP20:een niin siitä on vielä matkaa NHL:n TOP20:een. Ja itse en usko, että mitään asiaa sinne olisi.

 

[dali]

Sekavia, hajanaisia ajatuksia

Eurooppalaisten "valloitusretken" alkutahdit voitanee sijoittaa rautaesiripun murtumiseen ja oikeastaan koko 1990-luvun, jolloin NHL:n laajeneminen kävi vilkkaana. Paitsi lupaaville nuorukaisille, myös kokeneemmille jarnokultasille ja espenknutseneille oli tilausta.

Ja kai tuohon muutokseen voidaan ympätä mukaan myös jonkinasteinen asennemuutos eurooppalaisia kiekkoilijoita kohtaan. Kaatuilijat pysyivätkin tolpillaan, tai nousivat takaisin jaloilleen ratkaisemaan otteluita. Pioneereille, kuten Salmingille, Steenille, Kurrille ja Selänteelle, täytyy nostaa hattua.

Harharetkiäkin mahtuu kullaankaivuumatkalle mukaan. Monet joukkueet, kuten Chicago ja Pittsburgh, käyttivät 1990-luvulla tukun korkeita varausvuoroja lähinnä venäläisiin ja tshekkeihin. Ja niistä kokeiluista jäi krivokrasov käteen.

Omien rajallisten kykyjeni vuoksi minun on hieman vaikea tehdä johtopäätöstä ketjun avauksessa esitetystä, onko "valloitus" loppumassa, koska tavallaan valloitus on loppunut ja toisaalta ei. Vastaus ei ehkä lopulta löydy tilastoista, vaikka sieltä osviittaa saakin jonkinlaisiin päätelmiin.

Eurooppalaiset ovat vakiinnuttaneet asemansa taalaliigassa ja sen myötä tulokkailla on helpompaa astua kehiin kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Taas toisaalta pelaajavirta on asettunut uomiinsa vuolaan vyörymisen (lue: villien valloitusvuosien jälkeen.)

Tätä virtaa on tasoittanut muun muassa bisneslogiikka eli Amerikan omat pojat ovat parempia markkinointivaltteja kuin kaikenmaailman robertlangit ja aleshemskyt, joskin Wings tekee tässä iloisen poikkeuksen. Toisaalta pelaajilla on tätä nykyä liuta vaihtoehtoja, joista valita pelipaikkansa.

Olisi vaikea uskoa, että esimerkiksi Vladimir Vujtek lähtisi hakemaan peliaikaa NHL:stä, kun voisi samalla rahalla pelata ykkösketjussa vaikka Kazanissa. Iloiset kokeiluvuodet ovat ohi ja all in -meininki on tässä mielessä nyky-NHL:ssä harvemmassa. Palkkakaton aikana omien varausvuorojen fiksu käyttäminen nousee arvoonsa eikä korkeita vuoroja ehkä käytetä niin herkästi "epävarmaan" eurooppalaiseen kuin nuoreen ja vielä kaiken hyvän lisäksi hampaattomaan kanukkiin.

Tässä kohtaa nousee eteen raja-aita, jota ei ole vielä murrettu. Pohjois-amerikkalaisten kiekkolijoiden kohdalla puhutaan vain jääkiekkoilijoista, mutta täkäläisten kollegoiden kohdalla puhutaan euro-kiekkoilijoista. Vaikka mestaruuksia on ratkottu eurooppalaisten voimin, niin erottelu pelaajien kotipaikan mukaan elää. Ja mikäs siinä, NHL:ssä mennään pohjoisamerikkalaisessa kontekstissa.

Vähän hajanaista tämä kirjoittelu, mutta ehkä palaan paremmin kootuin ajatuksin jossain vaiheessa selitämään lisää.

 

[Mängimies]

Jos otetaan tämän hetkisen pistepörssin top 25, niin siellä on 12 eurooppalaista eli noin puolet. Ei minusta mikään viittaa siihen, että eurooppalaisten "NHL:n valloitus" olisi laskusuunnassa. Maalivahdeista taas voittotilaston 4 parasta ovat kaikki eurooppalaisia. Se, että Venäjälle siirtyy kasa B-luokan tähtiä ei muuta voimasuhteita suuntaan tai toiseen. Eikä yksi Jagr tai Radulov vielä isoa kuvaa muuta.

 

[Osmo Rapeli]

Noista 90-luvun valloituksista pari erikoisuutta:

St. Louis Bluesin "vanhukset": St. Louisilla ei ollut vuoden 1992 Entry Draftissa ykköskierroksen varausta (muistaakseni Scott Stevens-kaupan takia), joten joukkue koitti tuoda Eurooppaa valmiina pakettina peliin ottamalla kolmella ensimmäisellä varauksellaan 21-vuotiaan Igor Korolevin, 24-vuotiaan Vitali Karamnovin ja 26-vuotiaan Vitali Prokhorovin. Jokainen pelaajista oli jo Venäjän liigassa itsensä läpilyönyt "valmis" pelaaja, ja heistä odotettiin paljon, mutta NHL:ssä täysosumaa ei tästä Moskovan pikajuna-kokeilusta tullut. Prokhorov loukkaantui ensimmäisen kautensa aikana, eivätkä miehet muutenkaan päässeet täysin valmentajiensa suosioon. Tehoja irtosi Korolevilta pikkuisen (27 pinnaa tulokaskautenaan). No Korolev meni sitten ja pelasi asiallisen uran NHL:ssä (paras kausi Winnipegissä 51 pinnaa, pari Toronto-kautta lähelle sitä), kaksi muuta eivät onnistuneet lähellekään yhtä hyvin vaan hävisivät hiljalleen Keenanin tultua Blues-taloon veteraanikanukkeineen.

"Russian Penguins": Howard Baldwin osti vuonna 1993 50% osuuden legendaarisesta CSKA:sta tehostaakseen lahjakkaiden venäläisten pelaajien siirtymistä NHL:een. Kyseisellä nimellä varustettu joukkue kiersi sitten oikein P-Amerikassa pelaamassa IHL-joukkueita vastaan kiertueen (samaan tapaan kuin nuorisomaajoukkueemme Mestiksessä). Tuossa joukkueessa pelasivat mm. Sergei Brylin, Nikolai Khabibulin ja Alexander Kharlamov (Valerin poika johon Capitals tuhlasi ykkösvarauksensa). Kovin paljon infoa minulla ei kyseisestä kokeilusta ole, mutta lopputuloksena oli jutuissa mafian värittämä eepos Venäjällä (P-Amerikasta tulleen henkilökunnan uhkailua ja väkivaltaa), tuhlattu Penguins-varaus Oleg Belov ja vetäytyminen hommasta vain pari vuotta kestäneen kokeilun jälkeen.

Aina pitää olla edelläkävijöitä. Penguinsien kokeilua en varsinkaan halveksu, sillä voittihan joukkue pari Stanley Cupia tärkeiden eurooppalaisten tukemana (Jagr, joka oli siihen aikaan rohkea varaus ja Samuelssonit). Varmasti noissa molemmissa tapauksissa muutenkin tajuttiin sitä mikä kultakaivos Eurooppa voi parhaimmillaan olla, ehkä vain koitettiin haukata liian isoa palaa kerralla, Bluesissa ei oltu osattu vielä miettiä "brändiä", siitä miten joukkue, sen valmentaja ja pelitapa istuvat siihen että sinne istutetaan ketjullinen venäläisiä.

Nämä olivat niitä jotka menivät mönkään. Red Wingsien kokeilu venäläisillä ja eurooppalaisilla taas taisi mennä hieman paremmin putkeen, vaimitenseoli.

 

[ms.qvist]

Juu ja täytyy myös muistaa että nykyään eurooppalaisia on paljon enemmän myös pienemmissä rooleissa, ärsyttäjinä, jarrumiehinä, aloitusspesialisteina (pl. Jokinen), jopa tappelijoina. Oma arvioni on siis se että siinä missä väliaikaisesti terävin laatu on kärsinyt pienen pienen inflaation erinäisistä syistä, määrä huipulla on silti kasvanut ja levinnyt. Kynnys nousta eurooppalaisista sarjoista NHL:een on pienempi.

Tämäkin on totta. Muistan kuinka 80-luvun lopulla suomalaiset kiekkokolumnistit kirjoittivat vakavallakin naamalla ettei Suomesta kannata lähteä NHL:ään jollei ole todella taitava pelaaja - talenttia huipulle saakka, pienen roolin pelaajilla ei ole mahdollisuutta koska Kanadasta sellaisia löytyy riittämiin. Edes Tikkasen pärjääminen omassa roolissaan ei antanut osoittaa, että muilla voisi olla mahdollisuuksia vastaavaan. Tämä siitäkin huolimatta, että jo tuolloin NHL:stä löytyi Samuelsson omassa roolissaan, Musil omassa etc.

Nykyäänhän olemme sitten nähneet NHL:ssä suomalaisia hyvinkin erilaisissa rooleissa - maalintekijöistä enforcerehin saakka, ja sama pätee muihinkin euro-pelaajiin. Pelaajia löytyy ja löytyi roolista kuin roolista. Eipä kukaan olisi uskonut 80-luvulla, että vielä koittaa aika jolloin Norris Trophyn voittaa likimain vuosittain eurooppalainen ja vieläpä ruotsalainen.

Kuten kirjoitit, terävin kärsi saattaa olla kaventunut tällä hetkellä (tosin top-30 joukosta euro-pelaajia löytyykin huomattavasti enemmän) niin taso kokonaisuudessaan on varmasti laajentunut, ainakin mitä rooleihin tulee. Joukkoon mahtuu kaikkea Ovechkinista Ruutuun ja useampaankin maalivahtiin.

vlad.

 

[ms.qvist]

Red Wingsien kokeilu venäläisillä ja eurooppalaisilla taas taisi mennä hieman paremmin putkeen, vaimitenseoli.

Red Wingseillä homma tosiaankin sujui paremmin, joskin huonoa tuuria heillekin mahtui matkaan ja vieläpä kaksin kappalein. Ensin Konstantinov loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa eikä enää kyennyt palaamaan kaukaloon. Tämän vuosituhannen puolella epäonni jatkui puolustajien osalta kun nuori ja lupaava tsekkiläinen Jiri Fischer joutui jättämään kiekonpelaamisen sikseen vaikeiden sydänongelmien tähden.

Kokonaisuudessaan joko varausten tai siirtojen (esim. Larionov ja Fetisov) kautta Wingsit ovat onnistuneet haalimaan kokoon hyvin toimivan paketin jossa on merkityksellinen rooli eurooppalaisilla pelaajilla. Jotain Wingsit tekevät paremmin kuin muut koska onnistuvat työssään näinkin hyvin, ja merkityksellistä on se, että useammankin kerran varattu pelaaja on onnistuttu ryöstämään myöhäisemmillä kierroksilla. Tietenkin epäonnistumisiakin sattuu tai sitten huonoa tuuria, kuten Fischerin tapauksessa (ensimmäisen kierroksen varaus).

vlad.

 

[Caniac]

Eurooppalaiset NHL:ssä... Eurooppalaiset Carolinassa? Piti oikein alkaa miettimään...

Paljonhan NHL:ssä on ollut loistavia eurooppalaisia pelaajia on tietysti edelleen, mutta sattuneesta syystä (Hartford,Carolina) olen tottunut, että joukkue koostuu pääosin Amerikan puolelta. Täksi kaudeksi ainakin yksi asia on muuttunut. Kauden aloituksessa Carolinan kahdeksasta pakista kuusi oli kotoisin Euroopasta (Pitkänen, Seidenberg, Wallin, Kaberle, Babchuk ja Melichar). Tähän kun lisätään vielä ykköskentän Ruutu ja Samsonov, niin ensimmäistä kertaa näin monta eurooppalaista on Carolinassa (tai Hartfordissa) ns. tärkeässä roolissa tai itse asiassa ylipäätään kokoonpanossa. Kukaan ei ole tietysti aivan NHL:n huipputasoa, mutta kyseessä kuitenkin ihan pelimiehiä ja neljä menneiden vuosien 1.kierroksen varausta. Lisäksi kesällä 'Canes sai viimein scoutin Eurooppaan, kun Robert Kron otti tehtävän vastaan.

Ja kyllä, Sami Kapanen on organisaation tehokkain eurooppalainen 348 pisteellä. Ja onhan Kapanen pelannut myös 7.eniten otteluita (520) Hartfordissa/Carolinassa. Muut mainitsemisen arvoisen uran joukkueessa pelanneet eurooppalaiset ovat Ulf Samuelsson...öö...Arturs Irbe, Robert Kron...öö...Risto Siltanen, Niclas Wallin, Josef Vasicek... No juu, tuli varmaan selväksi? Kuitenkin takana jo 30 vuotta NHL:ssä...

Täksi kaudeksi Carolina otti kuitenkin pienen askeleen kohti Eurooppaa. Ja ehkäpä tulevaisuudessa kynnys eurooppalaisiin pelaajiin olisi vähän alempana...

 

[dana77]

Palkkakaton aikana omien varausvuorojen fiksu käyttäminen nousee arvoonsa eikä korkeita vuoroja ehkä käytetä niin herkästi "epävarmaan" eurooppalaiseen kuin nuoreen ja vielä kaiken hyvän lisäksi hampaattomaan kanukkiin.

Tässä yhteydessä ei voi jättää mainitsemassa, että nykyinen CBA ja tarkemmin sanottuna draftien vanhenemisaika on myös ERITTÄIN hyvä syy varata pohjois-amerikkalainen pelaaja mielummin kuin kanukki.

Muuten olen sitä mieltä, että huhut pohjois-amerikkalaisen kiekkoilun uudesta kukoistuksesta ovat liioiteltuja. Tämä tilastoharha menee vielä sattuman / aaltoliikkeen piikkiin tulee korjautumaan pitkässä juoksussa, kun vain Zetterbergit ja Datsyukit pääsevät vauhtiin.

 

[dana77]

Tämäkin on totta. Muistan kuinka 80-luvun lopulla suomalaiset kiekkokolumnistit kirjoittivat vakavallakin naamalla ettei Suomesta kannata lähteä NHL:ään jollei ole todella taitava pelaaja - talenttia huipulle saakka, pienen roolin pelaajilla ei ole mahdollisuutta koska Kanadasta sellaisia löytyy riittämiin.

80-luvulla NHL:ssä oli hieman reilut 20 joukkuetta, kun niitä nykyään on 30, joten ei noita vakavalla naamalla kirjoittaneita kiekkokolumnisteja missään vaiheessa vääräksi todistettu. Ei se ihan sattumaa ollut, että NHL:n eurooppalaistuminen ajoittui liigan laajenemisen aikaan.

edit: lisäksi 80-luvun lopussa esim Gretzkyn palkka oli vain reilu miljoonan dollaria kaudessa, josta aika nopeasti ymmärtää että rivimiesten palkat eivät satoja tuhansia olleet, joten senkään puolesta aikoinaan rivimiesten lähteminen NHL:ää ei niin kannattavaa ollut.

 

[ms.qvist]

80-luvulla NHL:ssä oli hieman reilut 20 joukkuetta, kun niitä nykyään on 30, joten ei noita vakavalla naamalla kirjoittaneita kiekkokolumnisteja missään vaiheessa vääräksi todistettu. Ei se ihan sattumaa ollut, että NHL:n eurooppalaistuminen ajoittui liigan laajenemisen aikaan.

edit: lisäksi 80-luvun lopussa esim Gretzkyn palkka oli vain reilu miljoonan dollaria kaudessa, josta aika nopeasti ymmärtää että rivimiesten palkat eivät satoja tuhansia olleet, joten senkään puolesta aikoinaan rivimiesten lähteminen NHL:ää ei niin kannattavaa ollut.

Ei välttämättä taloudellisesti kannattavaa mutta näiden kolumnistien kirjoitukset sinänsä oudoksuttavat koska Ruotsista lähti silloinkin muita kuin taitopelaajia NHL:ään, kuten Samuelssonit. Tsekeistäkin loikkasia pelaajia joiden taitoihin kuului muukin kuin kiekollinen osaaminen, kuten Frantisek Musil - tiedä sitten mikä rooli sillä oli, että tsekit olivat vielä 80-luvulla pääsääntöisesti loikkareita. Puhumattakaan sitten todellisesta "etujoukkojen" johtajasta Börje Salmingista.*

Väittäisin, että jos haluja ja röyhkeyttä olisi löytynyt niin Suomestakin olisi löytynyt muitakin roolipelaajia kuin Tikkanen. Yrittäjiä oli mutta pääsääntöisesti aina jokin meni vikaan - Iiro Järvikin teki parhaimmalla kaudellaan 41 pistettä mutta oliko sitten liian "kiltti" rooliinsa ja hänenkin yrityksensä tyssäsi hyvin pian tämän jälkeen.

Ehkäpä suomalaiset olivat tuolloin vielä liian kilttejä muniinpuhaltelijoita ja tyytyivät pelaamaan turvallisessa kotomaassa...

Rautaesiripun hajoaminen tuo sitten vielä oman mausteensa euro-kiekkoilijoiden määrään ja lopulta sitten NHL:n (osin idioottimainen) laajentuminen.

vlad.

*: Salming kohta lisätty.

 

[dana77]

Kyllähän NHL:ssä todella pitkään suosittiin kotimaisia, eli jos tarjolla oli yhtä eurooppalainen ja pohjois-amerikkalainen, niin jälkimmäinen sai paikan. Tähän liittyen minä näkisin myös, että eurooppalaisten määrän kasvun taustalla oli myös kasvanut palkkataso (joka sekin käynnistyi juuri tuossa 90-luvun alussa). Vasta sen myötä pelaajakulut nousivat tasolle, jolloin seurojen tarvitisi palkkabudjetista enemmin välittää, jonka seurauksena halvempia pelaajia alettiin etsimään euroopasta. Sitä ennen pelaajat saivat karrikoidusti sitä palkkaa mitä seurat heille halusivat maksaa ja se oli niin huonoa tasoa, että mitään oikeaa syytä säästämiseen ei ollut.

 

[ms.qvist]

Kyllähän NHL:ssä todella pitkään suosittiin kotimaisia, eli jos tarjolla oli yhtä eurooppalainen ja pohjois-amerikkalainen, niin jälkimmäinen sai paikan. Tähän liittyen minä näkisin myös, että eurooppalaisten määrän kasvun taustalla oli myös kasvanut palkkataso (joka sekin käynnistyi juuri tuossa 90-luvun alussa).

Toisaalta palkkatason nousuun taisi vaikuttaa myös suuresti se kun palkat tulivat julkisiksi - oliko se juuri 90-luvun alussa - ja kaikkien tietoon tuli se kuinka suurta palkkaa esim. Scott Stevens nautti. Näin muistelen, korjatkoot joku jos olen väärässä. Tämän jälkeen palkkakulut lähtivät sitten nousuun ja sen seurauksena voi sitten olla mahdollista se mistä kirjoitit, eli ryhdyttiin etsimään halvempia pelaajia Euroopasta.

vlad.

 

[dana77]

niin en minä nimessä sano, että logiikka menisi niin päin että palkat olisivat lähteneet nousuun eurooppalaisten tullessa liigaan, vaan niin päin että eurooppalaisia jouduttiin alkamaan palkkaamaan koska palkat lähtivät nousuun, tuon palkkojen nousemisen torjumiseksi tai ainakin hidastamiseksi. Vanha totuus kun on että tarjonnan (pelaajien) lisääntyminen laskee hintatasoa. Palkkojen julkisuus varmasti oli yksi tekijä palkkojen nousussa, samoin kuin NHL:n laajeneminen eli kysynnän lisääntyminen.

 

[Espoon Siniset]

Vanhassa CBA:ssa oli yksi pykälä mikä nosti palkkoja aika reilusti. Alle keskipalkan tienanneet tarvitsivat aina 10% palkankorotuksen ja yli keskipalkan tienanneet vähintään saman. Tämä siis jotta RFA-pelaajien oikeudet pystyi säilyttämään.



Vähän aikaa sitten pohdin joka seuran historian parhaita eurooppalaisia kautta aikojen. HFBoardsille laitoin myös oman listani. Suomalaisista ykkösiksi nostin Selänteen (Anaheim), Kiprusoffin (Calgary), Kapasen (Carolina) Kurrin (Edmonton), Jokisen (Florida), Timosen (Nashville) ja Nummisen (Phoenix). Muista joukkueista yhdeksään valitsin ruotsalaisen (mm. Lidström, Forsberg ja Salming), kuuteen venäläisen (mm. Kovaltshuk ja Nabokov), neljään tshekin (mm. Jagr) ja neljään slovakin (mm. Gaborik)

 

[dana77]

Vanhassa CBA:ssa oli yksi pykälä mikä nosti palkkoja aika reilusti. Alle keskipalkan tienanneet tarvitsivat aina 10% palkankorotuksen ja yli keskipalkan tienanneet vähintään saman. Tämä siis jotta RFA-pelaajien oikeudet pystyi säilyttämään.

Ei vanhassa CBA:ssa tuollaista pykälää ollut, sellainen tuli vasta ihan juuri eli 1992-1994 vuosina voimassa olleeseen soppariin :)

Wanhassa NHL:ssä oli vakioehtona, että joukkueella oli optio aina jatkaa sopimusta palkan pysyessä samana, eli pelaajaoikeudet pysyivät joukkueella ikuisesti (en ole varma että oliko tuo ensimmäisessä eli vuoden 1967 CBA:ssa määritelty asia). Tämän ehdon pelaajat saivat painostettua pois vasta WHA:n ansiosta ahtaalle joutuneilta omistajilta, kun neuvoteltiin ehdoista joilla kilpaileva liiga lopettaa toimintansa.

Joo varmasti nosti tekijä myös varmasti nosti palkkoja.