Re: Re: Re: Re: Re: Eurooppa jyrää pistepörssissä
Viestin lähetti repe_joke
En nyt ihan allekirjoita tätä. Suomessa voi olla hyvät olosuhteet, mutta niin on tuossa rajan takana Ruotsissakin ja sieltä näitä Sundineja ja Foppaneita tuntuu riittävän joka ikäluokkaan Suomea kiusaamaan.
Minusta hyvällä valmennuksella saadaan paljon enemmän aikaan, kun pelkästään pelaamalla paljon. Jo pelkästään käden ote mailasta tai luistelutekniikka on semmosia asioita joihin ammattilainen voi auttaa hyvinkin paljon.
Mitä tulee Venäjän taidon kasvattamiseen, niin siellä nämä parhaat joutuu semmoseen kouluun, että kaverista tulee joko jääkiekkolija hyvällä tai pahalla. Olen meinaan kuullut juttuja siitä, että 12v pojat pelaa jääkiekkoa siellä 12tuntia päivässä valmennuksen alla tuntu hyvältä tai ei. Että vähän on erilaista tuo lahjakkuuden kouliminen eri maissa.
Ja Näslund... Ruotsissa junioripelaajille ei opetettu pitkään aikaan peliä kokonaisuudessaan taktiselta kannalta, vaan siellä hiottiin paljon yksityiskohtaisia taitoja ja tämä näkyi mm. MoDon kiekkoakatemiassa. Siinä vaiheessa kun pelaajat tulivat kiekkolukioon, valmentajat keskittyivät paljon näiden kiekonkäsittelytaitoihin ja harjoituksista tehtiin ennen kaikkea
hauskoja.
Näslund kertoi joskus MoDon junioriajastaan, että harjoituksiin meni mielellään kun siellä oli hauskaa - kuin olisi pelannut kavereiden kanssa luonnonjäillä! Kun harjoitukset olivat pelaajien mielestä hauskoja, he tekivät keskenään mitä tahansa - vaikkapa juoksivat pitkiä lenkkejä ja kilpailivat kuka on paras. Näin nuoret kehittyivät ja tulokset voidaan nähdä tällä hetkellä NHL:ssä. Näslund ja hänen nuoruuden ystävänsä Forsberg esimerkiksi kilpailivat jatkuvasti toisiaan vastaan ja heillä oli hauskaa yhdessä.
Juuri tämä on mielestäni tärkeintä junioripelaajalle ja tätä yritin kertoa jo tuossa aikaisemmin. Pelaamisesta ja harjoittelusta pitää tehdä hauskaa, ei mitään valmentajien pakkosyöttämistä, vaan sellaista, että nuoret nauttivat siitä enemmän kuin mistään muusta. Kun pelaaminen on hauskaa, nuoret haluavat pelata paljon ja kehittyvät. Maailman kaikkien aikojen paras pelaaja, Wayne Gretzky, kertoo omassa elämänkerrassaan ( kirjoittajana Rick Reilly, 1990 ) nuoruudestaan seuraavaa:
"Talvisin halusin olla vain jäällä. Heräsin aamulla, luistelin seitsemästä puoli yhdeksään, menin kouluun, palasin kotiin puoli neljältä, olin jäällä kunnes äiti patisti syömään, söin päivällisen luistimet jalassa ja lähdin taas ulos ollakseni siellä yhdeksään asti. Lauantaisin ja sunnuntaisin meillä oli mahtavia pelejä, mutta illalla kenttä oli varattu yksin minulle. Niillä kulmilla oli jonkinlainen kirjoittamaton laki, että minut piti illan tullen jättää omiin oloihini tai isän seuraan."
"Ja minä kuljetin kiekkoa tyhjien pesuainepurkkien lomitse, jotka isä oli asettanut harjoituskartioiksi. Sen jälkeen ripustin kohteita maaliin ja yritin osua niihin ranne- ja rystylaukauksilla ja niin edelleen. Sitten aloitin taas alusta, mutta sillä kertaa tennispallolla, jota on paljon vaikeampi käsitellä."
"Olin niin antautunut jääkiekolle, että isä järjesti isompia poikia pelaamaan minua vastaan. Ja kun pojat halusivat lähteä kotiin, anelin heitä jäämään pitempään. Sen vuoksi olenkin kai pärjännyt niin hyvin isoja kavereita vastaan. Sain pelata vain isompien kanssa."
"Nykyään ihmiset raahaavat lapsiaan luokseni ja sanovat: - Wayne, käske poikani harjoitella kolme tuntia päivässä, kuten sinä aikoinaan. Ja minä sanon: - Enkä käske. Anna hänen mennä pyöräilemään, jos hän haluaa. Kukaan ei käskenyt minun
harjoitella kolme tuntia päivässä. Harjoittelin koko päivän, koska rakastin sitä. Ystäväni lähtivät jäältä sanoen: - Mennään elokuviin. Mutta minä en koskaan halunnut mukaan. Lapsi harjoittelee vain jos nauttii siitä täysin siemauksin - ja minä nautin."
Gretzkyhan meni kuusivuotiaana pelaamaan 10-vuotiaiden sarjaan ja teki kymmenvuotiaana 69:ssä ottelussa 378 maalia. Hän voitti sarjan maalikuninkuuden 238 maalilla! Gretzky pelasi joukkueessa jääkiekkoa, mutta suurimman intohimon harjoitteluun hän ammensi itsestään ja kehittyi kuin itsekseen vain pelaamalla
ja harjoittelemalla. Tottakai valmentajat antoivat ohjeita kuinka käsitellä mailaa tai luistella oikein, mutta parhaiten hän oppi pelaamaan, koska hän rakasti sitä ja jaksoi harjoitella.
Tuohon Venäjän nuorten harjoitteluun liittyy yleisestikin paljon mystiikkaa ja salamyhkäisyyttä; "Venäjän nuoret pakotetaan elämään oikein, harjoittelemaan oikein ja he harjoittelevat 12 tuntia päivässä ja he ovat vasta 12-vuotiaita!" Tuota... Faktahan on se, että lepo on yhtä yhtä tärkeää kuin harjoittelu ja jos
12-vuotias laitetaan tosiaan harjoittelemaan 12 tuntia päivässä, hän ei varmasti kehity. Eli tämä sinun kuulemasi menee taas näihin idän mystisiin asioihin. Kun kukaan ei ole käynyt katsomassa sikäläistä harjoittelua ja siitä edes pelaajat eivät anna kunnon lausuntoja, siihen kasvaa väkisinkin salamyhkäisyyden verho, jota on helppo paisutella. Ja ihmiset mielellään paisuttelevat tälläisiä asioita.
Mitä tulee tuohon secordin lausuntoon tuosta valmentajan vastuusta, olen samaa mieltä siitä, että liian moni "tuleva Orr tai Gretzky" on "tapettu" liian aikaisin valmentajankin taholta. Mutta tässä asiassa on myös muita tekijöitä, jotka pitää ottaa huomioon. Monelle lapselle esimerkiksi omat vanhemmat
asettavat aivan liikaa paineita ja tätä asiaa ei tahdota heidän taholtaan sitten niin millään myöntää.
Toinen tekijä on sitten lapsi itse; "Kyllähän minä olisin halunnut jatkaa, mutta kun valmentaja on sellainen ja tälläinen ja 'erkkakin' on väärän väristä", ja niin edelleen... Tai, "minusta olisi tullut todennäköisesti NHL pelaaja, mutta kun valmentaja teki ja sanoi pahasti jne." Olen huomannut, että vaikka olisi millainen systeemi tahansa ja asiat hoidettaisiin miten tahansa, niin tietyille ihmisille aina jossain muussa on vika kuin itsessä.
Juuri tässä tulee suomalaisen ja esim. slovakialaisen kansan ero: Slovakiassa asioista ei yleisesti narista niin paljon kuin täällä. Jos Suomessa jääkiekko ei miellytä, nuoret menevät pelaamaan vaikkapa salibandya. Jos salibandy ei miellytä ( 'koska valmentaja on tyhmä...' ) , he menevät kuviokelluntaan, jonka huomaavat jonkin ajan kuluttua 'tyhmäksi kun siellä menee vettäkin nenään' jne.
Eli yhteenvetona, jos lapsella on tarpeeksi omaa halua panostaa johonkin asiaan ( vaikka ei olisi juuri jääkiekko ), hän menee pitkälle, oli hienot systeemit ja huippuvalmentaja tai ei. Tietysti sopivassa suhteessa pitää olla myös vierestä neuvojia ja yleisesti ohjeita antavia, kuten missä tahansa asiassa, mutta oma intohimo jääkiekkoon ratkaisee eniten. Kuten Gretzkylla.
Edittinä: Tuohon 'voittaako ottelun se, joka tekee enemmän vai vähemmän maaleja' keskusteluun sanoisin, että henkilökohtaisesti katselen mielummin hyökkäävää peliä, mutta kuten legendaarinen Al Arbour sen jo aikanaan sanoi: "kukaan ei ole hävinnyt peliä jos on päästänyt vähemmän maaleja kuin vastustaja".