Maalinteko on yksilölaji
Katselin joutessani Suomen A-nuorten viimeisimmän finaalivoiton Helsingissä Venäjästä 2-1 ja.
Kovasti oli mukana kavereita, jotka nytkin ovat Leijona-paidassa.
Se, mikä oli merkillepantavaa ja niin tuttua tänäänkin Leijona-peleissä, oli pelin selkeä hallinta, mutta onneton kyky tehdä maaleja. Pelikirja ja systeemit toimivat, mutta kun kiekko pitää panna maaliin, loppuvat konstit. Se on varmaan unohtunut pelikirjasta?
Pelikirjamaaleja ovat kovan hässäkän ansioista tehdyt räkämaalit tai silmät kiinni ammutut toivotaan-toivotaan siniviivakudit ja one-timerit. Toki näitäkin maaleja tarvitaan, mutta ne eivät riitä isoihin voittoihin.
Vaikka hoki on nopea peli, oikealla maalintekijällä on aina aikaa suunnitella ja tehdä maali hallitusti. Tällaisia kykyjä meillä on vähän. Selänteen maalinteko on maalintekijän maalintekoa. Samoin edesmenneen Javanaisen pelaaminen. Puustisella näyttäisi olevan lahjoja ja asennetta tulla maalintekijäksi myös Leijonissa. Kovin monta muuta ei tule mieleen.
Näitä "luontaisia" maalintekijöitä pitäisi seuloa esiin ja jalostaa, niin kuin kehitetään maalivahtejakin. Heille pitäisi omistaa oma lukunsa pelikirjakiekossa.