Re: Goankävijät
Jo tuo emäntä sinun tarinassasi herättää epäilyksiä, mutta kerrotaan nyt jotain. 8-)
Eli meikäläinen oli Goalla 1998, jolloin paikalliset kauppiaat tunnistivat suomalaiset jo kaukaa ja perinteiset "terve! Tule ostamaan!"-huudot kuuluivat kauppiaiden repertuaariin.
Vaatteita saa halvalla, kuitenkaan paljon tuollaista teetettävää vaatetta ei silloin mitenkään erikoisen paljon näkynyt. Ehkä nyt näkyy, kun paikasta on tullut hieman tavallisempi turistikohde...
Hippimarkkinoilla pitää käydä ja hippirannalla ainakin silloin järjestettiin bileet keskiviikkoisin. En tiedä tosin mikä on tilanne nykypäivänä. Tämä siis siellä Goan turistihotellialuella. Goan pääkaupungissa Punjabissa löytyy sitten Benettonin ja muiden muotiliikkeiden kauppoja yllinkyllin. Suosittelen ehdottomasti.
Taksilla kannattaa aina ajella, vaikka aluksi tuntuukin todella hurjalta ajaa autoilla, joista puuttuu peilit ja ohituksista ilmoitetaan tööttäämällä. Kun goalla on käytössä vasemmanpuoleinen liikenne, niin se ainakin aluksi vähän pelottaa.
Kulttuurishokki voi myös olla aika kova aluksi, kun menee viiden tähden hotelliin ja matkalla äidit asuvat savimajoissa vauvojensa kanssa. Siinä tulee lievä morkkis, kun pääsee ilmastoituun huoneeseensa ja altaalle lokoilemaan. Noh, se menee kyllä ohi ja kaikkeen tottuu.
Goa on(tai ainakin oli silloin kun siellä kävimme) toinen Intian osavaltioista, jossa on koulupakko. Kouluvälineistä siellä on kuitenkin kovasti pulaa ja kannattaa viedä kuulakärkikyniä mukanaa, niitä voi sitten jättää vaikka siivoojalle tipiksi tai antaa kerjääville lapsille. Myös lippalakit ovat kovaa huutoa goalaisten kynsissä ja paikka lienee ainoa Hämeenlinnan lisäksi, jossa HPK-lippis on in.
Rannalla hieman piinaavaa ovat jatkuvat kaupusteluyritykset. Mutta kyllä siihen "no thanksiinkin" tottuu. Pahin virhe on nimittäin olla ystävällinen, sillä sen jälkeen saat kaikki rannalla olevat myyjät ympärillesi. Samoin rannalla on yrittäjiä, jotka haluavat putsata pitkällä tikulla asiakkaan korvat. En suosittele, tosin en kokeillutkaan.
Rahaa vaihdetaan sitten siellä, kannattaa varoa kusettajia myös siis ihan perinteisten firmojen luukuilla. Meitä yritettiin huijata lentokentän vaihtopisteessä. Rahan vaihto käy tosiaan vasta Goalla, koska rupioita ei saa viedä maasta. Luultavasti eurot käyvät vaihtovaluuttana, mutta voihan ne vaihtaa dollareiksi Suomessa, toimii sitten varmasti.
Turvallista tuolla oli ainakin viimeksi, ei mitään pelkoa ryöstöistä tai muista. Taskuvarkaita kannattaa varoa, mutta luultavasti kaikkialla.
Postissa kannattaa antaa kortit virkailijalle, koska kukaan ei tiedä milloin ne postilaatikot tyhjennetään.
Oppaamme antoi hyvän neuvon, jos eksyy tai muuten vain haluaa kysyä neuvoa paikallisilta. Kysy sellaiselta, jolla on kello ja silmälasit, sillä hän VOI tietää. Intialaiset ovat niin ystävällisiä, että neuvovat vaikka eivät tietäisikään.
Lisää voit kysellä, ehkä ehdin vastatakin.
Jo tuo emäntä sinun tarinassasi herättää epäilyksiä, mutta kerrotaan nyt jotain. 8-)
Eli meikäläinen oli Goalla 1998, jolloin paikalliset kauppiaat tunnistivat suomalaiset jo kaukaa ja perinteiset "terve! Tule ostamaan!"-huudot kuuluivat kauppiaiden repertuaariin.
Vaatteita saa halvalla, kuitenkaan paljon tuollaista teetettävää vaatetta ei silloin mitenkään erikoisen paljon näkynyt. Ehkä nyt näkyy, kun paikasta on tullut hieman tavallisempi turistikohde...
Hippimarkkinoilla pitää käydä ja hippirannalla ainakin silloin järjestettiin bileet keskiviikkoisin. En tiedä tosin mikä on tilanne nykypäivänä. Tämä siis siellä Goan turistihotellialuella. Goan pääkaupungissa Punjabissa löytyy sitten Benettonin ja muiden muotiliikkeiden kauppoja yllinkyllin. Suosittelen ehdottomasti.
Taksilla kannattaa aina ajella, vaikka aluksi tuntuukin todella hurjalta ajaa autoilla, joista puuttuu peilit ja ohituksista ilmoitetaan tööttäämällä. Kun goalla on käytössä vasemmanpuoleinen liikenne, niin se ainakin aluksi vähän pelottaa.
Kulttuurishokki voi myös olla aika kova aluksi, kun menee viiden tähden hotelliin ja matkalla äidit asuvat savimajoissa vauvojensa kanssa. Siinä tulee lievä morkkis, kun pääsee ilmastoituun huoneeseensa ja altaalle lokoilemaan. Noh, se menee kyllä ohi ja kaikkeen tottuu.
Goa on(tai ainakin oli silloin kun siellä kävimme) toinen Intian osavaltioista, jossa on koulupakko. Kouluvälineistä siellä on kuitenkin kovasti pulaa ja kannattaa viedä kuulakärkikyniä mukanaa, niitä voi sitten jättää vaikka siivoojalle tipiksi tai antaa kerjääville lapsille. Myös lippalakit ovat kovaa huutoa goalaisten kynsissä ja paikka lienee ainoa Hämeenlinnan lisäksi, jossa HPK-lippis on in.
Rannalla hieman piinaavaa ovat jatkuvat kaupusteluyritykset. Mutta kyllä siihen "no thanksiinkin" tottuu. Pahin virhe on nimittäin olla ystävällinen, sillä sen jälkeen saat kaikki rannalla olevat myyjät ympärillesi. Samoin rannalla on yrittäjiä, jotka haluavat putsata pitkällä tikulla asiakkaan korvat. En suosittele, tosin en kokeillutkaan.
Rahaa vaihdetaan sitten siellä, kannattaa varoa kusettajia myös siis ihan perinteisten firmojen luukuilla. Meitä yritettiin huijata lentokentän vaihtopisteessä. Rahan vaihto käy tosiaan vasta Goalla, koska rupioita ei saa viedä maasta. Luultavasti eurot käyvät vaihtovaluuttana, mutta voihan ne vaihtaa dollareiksi Suomessa, toimii sitten varmasti.
Turvallista tuolla oli ainakin viimeksi, ei mitään pelkoa ryöstöistä tai muista. Taskuvarkaita kannattaa varoa, mutta luultavasti kaikkialla.
Postissa kannattaa antaa kortit virkailijalle, koska kukaan ei tiedä milloin ne postilaatikot tyhjennetään.
Oppaamme antoi hyvän neuvon, jos eksyy tai muuten vain haluaa kysyä neuvoa paikallisilta. Kysy sellaiselta, jolla on kello ja silmälasit, sillä hän VOI tietää. Intialaiset ovat niin ystävällisiä, että neuvovat vaikka eivät tietäisikään.
Lisää voit kysellä, ehkä ehdin vastatakin.