Et pysty suhtautumaan Mannerheimiin kiihkottomasti!

[BitterX]

Kukaan suomalainen ei pysty suhtautumaan Mannerheimiin kiihkottomasti.

Aina, kun Mannerheimin ympärillä kiistatta olevaa henkilökulttia hieman pöyhäistään, alkaa saatanallinen ja koomisia mittasuhteita saavuttava hulabaloo.

Pohjustukseksi humoristinen, mutta, ah, niin tosi linkki Hikipediaan (wikipedia-parodiaan):

Mannerheim oli homo – Hikipedia


Aion silti yrittää suhtautua Mannerheimiin kiihkottomasti. Kas tässä:

Kuka Mannerheim oli?

Kansallissankari? Juu, Mannerheim oli kansallissankari. Hänen sotastrateginen osaaminen ja johtajankyvt olivat suuressa roolissa Suomen säilyttäessä itsenäisyytensä. Erityisesti korostan johtajankykyjä: siitä huolimatta, että hän vitutti puolta Suomea 20 vuotta aikaisemmin tapahtuneiden asioiden johdosta, hän pystyi yhtenäistämään Suomen ennennäkemättömällä tavalla (vaikka Stalin auttoi hyvin kohtelemalla rajan yli paratiisiinsa loikanneita suomalaistovereita päin helvettiä). Olisiko Suomi selvinnyt ilman Mannerheimia? Ehkä: sotastrategisia osaajia meillä oli monia, mutta oliko näin poikkeavia johtajankykyjä muilla? Oli tai ei: Mannerheimille kuuluu suuri kunnia siitä, että Suomi säilyi itsenäisenä.

Sotarikollinen? Juu, Mannerheim oli sotarikollinen. Hän joko tiesi tai ei tiennyt valkoisen terrorin laajamittaisuutta, mutta johtajana hän oli joka tapauksessa vastuussa. Jos sisällissota oltaisiin käyty viime vuonna, Mannerheim muutaman muun valkoisen ja muutaman punapäällikön ohella tuomittaisiin Haagissa. Näin se vain on.

Patriootti? Oli varmaan jollakin tavalla, mutta eri lailla, kuin esim. Sibelius ja muut fennomaanit. Mannerheim vihasi kommunismia, mutta rakasti Venäjää. Tsaarin Venäjää. Mannerheim rakasti siis isänmaallisten suomalaisten pääperkelettä. Mannerheim oli myös rojalisti, joka olisi tehnyt Suomesta mieluummin monarkian, joka olisi hidastanut merkittävästi Suomen yhtenäistymiskehitystä.

Homo? Voi olla, voi olla olemattans. En tiedä, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Epärelevanttia.

Suurin suomalainen? Demokratiassa eletään, joten uskottava se on. Mutta itse en äänestäisi Mannerheimia suurimmaksi suomalaiseksi. Minulle esimerkiksi Mikael Agricola oli suurempi suomalainen, koska hän loi perustan suomalaisen identiteetin synnylle. Minulle myös Juslenius ja Porthan sekä myöhemmän ajan fennomaanit olivat suurempia suomalaisia. Minulle myös Ryti oli suurempi suomalainen, koska hän uhrasi itsensä ja maineensa Suomen puolesta.

Murha-Kustaa? Joo, ymmärretään aikalaisten katkera suhtautuminen samalla, kun tunnustetaan valkoisten päällikön vastuu tapahtuneeseen. Mutta tämän huutelun voisi jo 2000-luvulla jättää omaan arvoonsa. Ne, joita edelleen kaivelee sisällissota, kehottaisin tutustumaan käsitteeseen punainen terrori ja suhteuttamaan julmuudet keskenään. Kahtia jakautunut, kokonaisuudessaan katkera kansa me olimme.

Mannerheim oli suuri suomalainen, mutta ei niin suuri, etteikö me voitaisi edes yrittää suhtautua häneen kiihkottomasti.

 

[mjr]

Mannerheim oli suuri suomalainen, mutta ei niin suuri, etteikö me voitaisi edes yrittää suhtautua häneen kiihkottomasti.

Ainakin noista sisällissodan aikaisista kaunoista pitäisi päästä eroon. Sikäli kun tiedetään niin Mannerheim ei missään tapauksessa ollut lietsomassa valkoista terroria vaan lähinnä syyllistyi sen aivan liian laiskaan hillintään. Kun valtaosa punavangeista kuoli kesällä ja syksyllä 1918, ei Mannerheim enää ollut virassa. Tietysti idealisointi on yhtä turhaa kuin demonisointikin. Mannerheim ei ollut virheetön eikä hänen arvomaailmansa ole kovin sympaattinen nykyaikana, mutta hän teki valtaisan suuria palveluksia kansakunnalleen vuosina 1939-46. Ehkä kaikkein olennaisin asia oli, ettei hän ollut Pilsudski tai Horthy vaan aina lopulta taipui lailliseen kansanvaltaan. Ellei olisi taipunut, toipuisimme todennäköisesti tällä hetkellä 50 vuoden neuvostomiehityksestä.

 

[Musta Nuoli]

Ei mihinkään historiallisiin suurmiehiin pysty suhtautumaan täysin kiihkottomasti, mikäli näihin suurmiehiin on minkään valtakunnan tuntumaa tai henkilöille on muodostunut riittävää symboliarvoa. Tuntuman ei tarvitse olla edes omakohtaista: eipä Hitleriinkään suhtauduta missään päin maailmaa kiihkottomasti. Aina joku lyö tiskiin Hitler-kortin. Toisinaan riittävä ajallinen etäisyys auttaa, mutta jos hahmo on tarpeeksi... niin, noh, historiallinen, niin silloin vuosituhannetkaan eivät aina riitä.

Karismaattinen ja nimekäs vaikuttaja muistetaan pitkään, jos hän on tarpeeksi vaikutusvaltainen, ristiriitainen ja muutenkin elämää suurempi hahmo, jonka elämänvaiheisiin liittyy läheisesti joku isompi muutos, mullistus tai paradigman muutos. Julius Caesar. Jeesus-niminen puuseppä. Hitler. Abraham Lincoln. Urho Kaleva Kekkonen. Jopa Einstein: aniharva mitään hänen teorioistaan oikeasti ymmärtää, mutta Einsteinin naamavärkin tunnistavat länsimaissa lähes kaikki.

Suurmiehet ovat usein suurmiehiä sekä hyvässä että pahassa, mutta he ovat syystäkin suurmiehiä, koska he ovat tehneet jotain poikkeavaa ja/tai päätyneet poikkeuksellisiin lopputuloksiin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Ei mistään nimettömästä byrokraatista jakseta jauhaa ikuisuuksia. Todellisuudessa monet nimettömät byrokraatit ja aikalaisministerit, -tuomarit ja -silmäätekevät olivat konkreettisemmassa vastuussa esim. punaisten sotavankien kohtalosta kuin Mannerheim, mutta harva jaksaa pohtia laajempia syy-yhteyksiä tai kaivaa arkistoista jotain isäntämies Erkkiä, joka omakätisesti teloitti rettelöineen punarengin, joka oli tälle vittuillut sodan alussa. Sen takia älyllisesti laiskojen agitaattorien on aina helpompi jauhaa jostain "murha-Kustaasta" loputtomiin tai pyrkiä aiheuttamaan mielipahaa homoneekeri-Marskeilla sun muilla. Toki vastaavasti on yhtä helppoa heittää jotain katteetonta "vapaussota"-propagandaa miettimättä yhtään senaikaista tilannetta ja eri osapuolien sidoksia eri maihin (Saksa, Ruotsi, Venäjä).

Ei ole helppoa, ei.

 

[kovalev]

Ihan hyvä pohjustus.
Heittäisin noihin määrittelyihin vielä ainakin yhden tarjokkaan: opportunisti?
Vaan kukapa meistä ei olisi. Toisaalta toiminta talvisodan alla ja aikana viittaa kyllä hyvinkin epäitsekkääseen toimintaan.
Faktat "ammutaan paikalla" ja "miekantuppi" -käskyistä tiedetään.
Itseäni ei Marskissa ole jaksanut kiinnostaa enää vuosiin kuin yksi asia: mitä mies olisi tehnyt keväällä -32, jos Vikke Kosola ja kumppanit olisivat onnistuneen vallankaappauksen jälkeen tarjonneet diktaattorin salkkua?
Liian vähän puhutaan siitäkin, että Mannerheim käsittääkseni kannatti alueluovutuksia talvisodan alla. Reaalipoliitikko?

Mikä sitten yleisesti ottaen huvittaa, on ihmisten rahastus. Marski-kirjoja pukkaa kuin Päätalolta romaaneja. Tämä toki pätee myös Kekkoseen.
Suhtautuminen henkilöön säilynee ongelmallisena ainakin niin pitkään, kun keskuudessamme elää sodan kokeneita. En halua tehdä yleistyksiä ja vertauksia muihin valtioihin, mutta...
Vastaus otsikon väitteeseen: en pysty suhtautumaan Mannerheimin glorifiointiin kiihkottomasti. Toisaalta se on varmasti perustellumpaa kuin vaikkapa jonkun jääkiekkoilijan jalustalle nostaminen.
Pitäisikö vaihtaa nimimerkiksi mannerheim?
Ja pitää vielä kysymysmerkkikin lopussa.

 

[Vellihousu]

Liian vähän puhutaan siitäkin, että Mannerheim käsittääkseni kannatti alueluovutuksia talvisodan alla. Reaalipoliitikko?

Reaalipoliitikko ja sotilas, sitähän sanotaan että sotilaat vihaavat sotaa eniten. Eli kyllä tuo pitää paikkansa, Mannerheim ei olisi halunnut talvisotaa koska oli realisti Suomen mahdollisuuksien suhteen ja tunsi venäläiset erittäin hyvin. Myös jatkosotaan "Marski" suhtautui skeptisesti, ei oikein tykännyt Hitleristä ja oli hyvin realisitinen tässäkin. Eikä todellakaan ollut väärässä.

Mannerheimiin liittyvät kiihko on monelta osin koomista, koska harvalla on juuri mitään historiallisia faktoja tiedossaan. Kekkonen omn osin samankaltainen hahmo mutta kuitenkin ajallisesti sen verran läheisempi että kuva on pysynyt jotakuinkin realistisissa mitoissa.

 

[Dee Snider]

Pitäisikö vaihtaa nimimerkiksi mannerheim?
Ja pitää vielä kysymysmerkkikin lopussa.

Teeppä se. Haluan ihan mielenkiinnosta nähdä millaisen suvaitsevaisten kansanliikkeen tuo pyhäinhäväistys saa liikkeelle. Ja vielä ihan tahallaan ja suunnitellusti tehty tuo pienen kirjaimen käyttö.

 

[Midnight Rambler]

Minä pystyn, koska en nakkaa paskaakaan. Homppeli aristokraatti muiden vastaavien joukossa.

 

[TosiFani]

En tiedä mitä tarkoitetaan kiihkottomalla suhtautumisella, mutta minusta Mannerheim on ollut Suomen tiukoissa paikoissa se, johon on luotettu. Minusta tämä kertoo paljon hänen johtajuudesta ja tästä on annettava hänelle kuuluva kunnia.

Toisaalta hän olisi pystynyt halutessaan vaikuttamaan kesän ja syksyn 1918 punaisten eliminoimiseen, mutta ei tehnyt sitä. Tämä erittäin suuri miinus hänelle, viattomien ihmisten nälkään näännyttäminen ei ole koskaan oikein, silloin ei loukkaannuta ja käännetä selkää.

 

[-RVL-]

Ihan ensimmäisenä on myönnettävä, että en ole tutustunut vuoden 1918 menoihin kovinkaan perusteellisesti, mutta tulen silti huutelemaan.

Kyllä Mannerheim aiheuttaa vahvoja vihan tunteita. Olen kuitenkin nähnyt 1800-luvun puolella syntyneitä sukulaisiani, joiden sisaruksia ja isä on teloitettu valkoisten toimesta. Kotoa haettiin ja metsässä tapettiin muiden katsoessa. Aseettomilla miehille ja pojille tehdään näin, niin on se aika hirveää.

Yleistähän tuo oli ja en ole mitenkään punaistenkaan puolella, mutta tuollaista kun kuulee sellaiselta jota asia oikeasti koskettaa niin ei ne Marskin pisteet minun silmissäni nouse.

Muuten ei aiheuta mitään negatiivisia mielipiteitä tämä herra. Nokka varmaan huutaisi, että "haista sinä neekeri paska".

 

[Dee Snider]

En tiedä mitä tarkoitetaan kiihkottomalla suhtautumisella, mutta minusta Mannerheim on ollut Suomen tiukoissa paikoissa se, johon on luotettu. Minusta tämä kertoo paljon hänen johtajuudesta ja tästä on annettava hänelle kuuluva kunnia.

Toisaalta hän olisi pystynyt halutessaan vaikuttamaan kesän ja syksyn 1918 punaisten eliminoimiseen, mutta ei tehnyt sitä. Tämä erittäin suuri miinus hänelle, viattomien ihmisten nälkään näännyttäminen ei ole koskaan oikein, silloin ei loukkaannuta ja käännetä selkää.

Olen tästä tismalleen samaa mieltä.

Itsellä on toinen puoli sukua punaisia ja toinen valkoisia. Molemmilta puolilta teloitettiin pari ja muutama kuoli sodassa, mitä nyt olen sukututkimusta silmäillyt.

Valkoisten suorittamat teloitukset pistetään Mannerheimin piikkiin, mutta kiinnostavaa on, ettei Punaiselle Terrorille oikein löydy samanlaista henkilöityä syypäätä?

Voittajan miekka ja niin päin pois. Miten olisi mahtanut käydä, jos punaiset olisivat voittaneet? Kulakkien kohtalo olisi ollut talonpoikien ja muiden valkoisten tie, niin väittäisin. Lopputulos olisi ollut sama, mutta vain roolit eri. Näin minä uskon lukemani perusteella. Sillä verenmaku oli myös punaisilla suussa ja se tuntuu näillä lahtari-Marski porukoilla unohtuvan.

Mutta Marski olisi voinut puuttua noihin loppuhulinoihin toisella tavalla. Ja toisaalla Talvisodan hengen luominen ja kansan yhdistäminen yhteisen vihollisen uhatessa on sellainen asia, mikä minulta suuren kunnioituksen. Ja nimenomaan johtajuus. Johti kansaa ja johti myös eripuraista kenraalijoukkoaan.

 

[Corkscrew]

Niin, se katkeruus juontuu nimenomaan "loppuhulinoista" koska eiväthän punaiset omaa osuuttaan sotatoimiin ja tappamisiin sisänsä kiistä. Katkeruuden ja äkkipikaisuuden puuskassa meni vaan valtava määrä sellaistakin porukkaa (naisia ja lapsia) jolla ei ollut traagiseen sisällissotaan osaa tai arpaa. Tämä huomioiden ei punaisten ja jälkeläistensä näihin päiviin asti jatkunutta katkeruutta tarvitse ihmetellä. Mannerheim sisänsä ei yhdistänyt kansaa Talvisodassa, vaan yhteinen vihollinen. Punaisetkin olivat suomalaisia vaikkei se välttämättä valkoisen propagandan läpi siltä näyttänytkään.

Mitä YLE:n Mannerheim-leffaan tulee niin en oikein ymmärrä tai pidä edes mielenkiintoisena jos ratsasteaan historiallisen suurmiehen nimellä mutta tehdään elokuva vasemmalla kädellä. Markkinointikeinona musta mies Mannerheimina, eikö tosiaan parempaan pystytä?

 

[Tombe76]

Itsellä on toinen puoli sukua punaisia ja toinen valkoisia. Molemmilta puolilta teloitettiin pari ja muutama kuoli sodassa, mitä nyt olen sukututkimusta silmäillyt.

Valkoisten suorittamat teloitukset pistetään Mannerheimin piikkiin, mutta kiinnostavaa on, ettei Punaiselle Terrorille oikein löydy samanlaista henkilöityä syypäätä?

Sama homma. Väkeä kuoli molemmilla rintamilla ja vankileireillä. Ehkä tuonkaan takia en sen kummemmin jaksa kaivella 1910-luvun asioita tai valita puolta. Ne asiat tapahtuivat silloin ja nyt 100v myöhemmin on ehkä aika vaikea ymmärtää tuon ajan tilannetta.

Mannerheimiä arvostan enemmän 1940-luvun tapahtumien perusteella. Tähän asti olen ajatellut, ettei minua letkauta pätkääkään vanhojen starojen historialliset tekemiset ja niiden arvostelu, mutta ehkä sitten ihan pikkasen kun en oikein ymmärrä tuota Ylen elokuvahanketta ja sen motiiveja.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kyllä Mannerheim aiheuttaa vahvoja vihan tunteita. Olen kuitenkin nähnyt 1800-luvun puolella syntyneitä sukulaisiani, joiden sisaruksia ja isä on teloitettu valkoisten toimesta. Kotoa haettiin ja metsässä tapettiin muiden katsoessa. Aseettomilla miehille ja pojille tehdään näin, niin on se aika hirveää.

Oli hirveää, joskin siinä suoritettiin konkreettisella joskin julmalla tavalla takaisinmaksua. Mannerheim ei niinkään suorittanut, vaikka ikuisuuskysymys on se kuinka paljon voimakkaammin Mannerheimin olisi pitänyt hillitä valkoisen puolen toimia.

Punaisten otteet olivat mittelön alkuvaiheissa sellaisia, ettei niillä voinut odottaa kovin pehmeää kohtelua valkoisilta keväämmällä. Varmasti meni paljon viattomia ja sivuroolissa toimineita samassa aallossa.

Duunarikaupunki Tampereella oli kovat rähinät keväällä 1918. Kovasti sillä suunnalla tuntuu olevan edelleenkin punikkimielisiä. Aika ajoin Tampereella joku virittää keskustelua paikallisen Marski-patsaan siirtämisestä sieltä Vehmaisten mäeltä keskustaan. Vielä nykyäänkin Tampereen punaporukka häiriintyy kovasti näistä puheista. Aika voimakkaasti tuntuvat kaukaiset tapahtumat yhä henkilöityvän Mannerheimiin.

 

[Major Julli]

En vähäksyisi Mannerheimin strategiataitoja. Sodankäynti on muutakin kuin joukkojen liikuttelua ja taisteluita. Mannerheim osasi erittäin hyvin painotella jatkosodassa Saksan ja länsivaltojen välissä ja sen päälle rajoittaa Suomen toimet Neuvostoliittoa vastaan sille tasolle että sodan käännettyä venäläisillä ei ollut kostomentaliteettia Suomea ja suomalaisia kohtaan.

Kaksi oleellista valintaa olivat Leningradin piiritys ja Murmanskin rata. Molemmissa tapauksissa Saksa painosti rajusti, mutta Suomi jätti sulkematta Leningradin piiritysrenkaan ja katkaisematta Murmanskin radan. Jälkimmäisen osalta USA antoi varsin selkeän ukaasin Suomelle että radan katkaisemalla Suomi rinnastettaisiin Natsi-Saksaan. Myöhemminhän rata katkaistiin mutta vasta sen jälkeen kun Arkangelin kiertoreitti oli valmistunut.

Kannattaa muistaa että sodassa Suomi operoi todella kapeassa tilassa ja Mannerheimin ja Rydin johdolla tuo polku käveltiin ehjänä ja demoktraattisena läpi. Se on saavutus joka ei onnistunut Euroopassa kuin kahdelta sotaakäyvältä valtiolta, Suomelta ja Englannilta. Se on asia josta jokainen suomalainen voi olla ylpeä.

 

[Gags]

Niin, me täällä ihmettelemme kun joku vetää herneet profeetta Muhammadin pilapiirroksista ja samaan aikaan ruukku savuaa kun joku tekee Mannerheimista mustan...

 

[Suomi-Salama]

Mielenkiintoinen ketju, jonka aloittajalle nostan hattua noista näkemyksistä.

Oikeastaan muuta lisättävää siihen ei olekaan, mutta tuo joidenkin esinnostama Mannerheimiin liitetty homovihjailu ihmetyttää. Siis se, mistä se on saanut alkunsa. Ei kai sentään siitä provokatiivisesta punavihreästä animaatiosta kuitenkaan?

Mannerheimilla kun oli elämänsä aikana lukuisia naissuhteita, jopa ainakin nimellisesti varattuihinkin naisiin. Tietenkin täytyy ymmärtää tuon ajan aristokraattien tavat ja suhteuttaa Mannerheimin elämä sitä kautta omaan kontekstiinsa. Siihen liittyy myös aivan luonnollinen miespalvelijan olemassaolo, jota olen joskus epäillyt syyksi noihin sinänsä mauttomiin homovihjailuihin.

Itse pyrin historianharrastajana suhtautumaan historiaan ja historian henkilöihin neutraalisti, mutta Mannerheimin kohdalla se kieltämättä on vaikeaa, koska hänen tekonsa ovat oman maailmankatsomukseni lävitse katsottuna niin suuria. Liittyen lähinnä toimiin II MS:n aikana ja heti sen jälkeen, mutta myös 30-luvun herättelijänä.

 

[Yläpesä]

Oikeastaan muuta lisättävää siihen ei olekaan, mutta tuo joidenkin esinnostama Mannerheimiin liitetty homovihjailu ihmetyttää. Siis se, mistä se on saanut alkunsa. Ei kai sentään siitä provokatiivisesta punavihreästä animaatiosta kuitenkaan?

Ei, vaan se animaatio kuvitti yleisiä herjaustarinoita, joita leviteltiin ainakin Tampereen seudulla jo sisällissodan aikaan. Eihän ohjaaja itse niitä tarinoita keksinyt. Asialla olivat luonnollisesti vihollisleirin pilkka-ampujat. Tarttumapintana ehkä tuo miespalvelijan käyttö, ehkä herraskainen hoono-soomi (jaa että håmå-Petter?) aatelisine tapoineen ja yleinen käsitys siitä mitä kovasti maskuliinisissa piireissä sitten hämärän tullen harrastetaan. Ihan puhdasta Tom of Finland -kuvastoa siis univormuineen, kiiltävine nahkasaappaineen.

 

[Gellner]

Mielenkiintoinen ketju, jonka aloittajalle nostan hattua noista näkemyksistä.

Oikeastaan muuta lisättävää siihen ei olekaan, mutta tuo joidenkin esinnostama Mannerheimiin liitetty homovihjailu ihmetyttää. Siis se, mistä se on saanut alkunsa. Ei kai sentään siitä provokatiivisesta punavihreästä animaatiosta kuitenkaan?

Mannerheimilla kun oli elämänsä aikana lukuisia naissuhteita, jopa ainakin nimellisesti varattuihinkin naisiin. Tietenkin täytyy ymmärtää tuon ajan aristokraattien tavat ja suhteuttaa Mannerheimin elämä sitä kautta omaan kontekstiinsa. Siihen liittyy myös aivan luonnollinen miespalvelijan olemassaolo, jota olen joskus epäillyt syyksi noihin sinänsä mauttomiin homovihjailuihin.

Mitä mautonta on homovihjalussa? Kyllähän se on yleisesti tiedetty tosiasia, että Mannerheim oli bi-seksuaali, jolla oli mies- ja naissuhteita. Tämähän kerrotaan jo peruskoulussa. Mutta mitä sitten?

 

[Vaughan]

Otsikointi on siinäkin mielessä onnistunut, että Mannerheim itse pystyi suhtautumaan asioihin erittäin kiihkottomasti. Tässäkin ketjussa on jo mainittu hänen taitava tasapainoilemisensa II maailmansodan strategisissa kysymyksissä.

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta selvisi minulle vasta lukiessani kirjaa helsinkiläisestä Ässärykmentistä. Siinä paljastettiin, että Suomessa oli syksyllä 1939 suunnitelma "punakaartien" (millä nimellä niitä sitten olisikaan virallisesti kutsuttu) uudelleenperustamiseksi. Siis nimenomaan suojeluskuntien rinnalle vasemmistolaiseksi maanpuolustusorganisaatioksi. Ensimainitut kun eivät suhtautuneet hyvin vasemmistoaktiiveihin heidän mahdollisista isänmaallisista motiiveistaan huolimatta.

Mannerheim tuki ajatusta vasemmistolaislähtöisestä vapaaehtoisesta sotilaskoulutuksesta, koska luotti heidän vilpittömään isänmaallisuuteensa ja näki "uusissa punakaarteissa", mahdollisuuden levittää sotilaallista osaamista uusiin kansanluokkiin. Projekti päättyi vasta puolustusvoimien liikekannallepanoon, mikä teki vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä siitä eteenpäin tarpeetonta. Idean alunperin esittänyt vasemmistoaktiivi (jonka nimeä en muista ulkoa) palkittiin kuitenkin jälkeenpäin Vapaudenristillä.

 

[peruspata]

En tiedä mitä tarkoitetaan kiihkottomalla suhtautumisella, mutta minusta Mannerheim on ollut Suomen tiukoissa paikoissa se, johon on luotettu. Minusta tämä kertoo paljon hänen johtajuudesta ja tästä on annettava hänelle kuuluva kunnia.

Toisaalta hän olisi pystynyt halutessaan vaikuttamaan kesän ja syksyn 1918 punaisten eliminoimiseen, mutta ei tehnyt sitä. Tämä erittäin suuri miinus hänelle, viattomien ihmisten nälkään näännyttäminen ei ole koskaan oikein, silloin ei loukkaannuta ja käännetä selkää.

Mannerheim osoittautui luottamuksen arvoiseksi silloin, kun Suomen kohtalo oli melkoisella tavalla vaakalaudalla. Vuoden 1918 tapahtumat ovat tahra ansioluettelossa. Toisaalta myöhemmin jätti näännyttämästä nälkään; Leningradin piirityksessä, näännyttäminen ei ollut itsetarkoitus. Syynä oli ehkä juuri se, että rakasti Venäjää, vaikka silloinen kommunistinen Neuvostoliitto olikin vihollinen. Summa summarum, vaikea on perustella vuoden 1918 valkoista terroria sodan jälkeen.

Oli aika maskuliinista toimintaa kieltää määräänsä läheisempi yhteistyö Hitlerin Saksan kanssa. Leningradin piirityksen aikaan Saksa näytti vievän Neuvostoliittoa, miten halusi, ja vastarintaa ei hyväksytty oikein keneltäkään. Tiettynä tahrana ansioluettelossa pidän myös sodanjälkeistä saksalaisen siviiliväestön leirittämistä. Jälkiviisaus on helppoa, tilanne oli tulenarka, mutta hieman on lukemastani materiaalista jäänyt sellainen olo, että "kiltin koulupojan mainetta" muiden silmissä haettiin jo silloin. Kaikki vaadittava piti tehdä, ja kiltteyttä todistaaksensa vielä vähän enemmänkin. Tosin siinä vastuussa olivat enemmän varmaan sisäministeri Leino ja pääministeri Paasikivi.

Mannerheim oli kuitenkin hieno mies, tärkeässä osassa historiassamme. Ehkä juuri siksi hänestä ei ole Suomessa tehty yhtään kunnollista dokumenttielokuvaa. Jos kiihko liitetään yhtään tähän elokuvakohuun, niin Kenia liittyy Mannerheimiin niin vähän, etten siltä pohjalta ymmärrä siitä mitään. Se ei ole rasismia, tiedoksi kaikille.

 

[Suomi-Salama]

Mitä mautonta on homovihjalussa? Kyllähän se on yleisesti tiedetty tosiasia, että Mannerheim oli bi-seksuaali, jolla oli mies- ja naissuhteita. Tämähän kerrotaan jo peruskoulussa. Mutta mitä sitten?

Jaa, minulta on sitten kyllä mennyt tuollainen peruskoulussa ihan ohi, enkä ole törmännyt missään muuallakaan historiankirjoituksessa moiseen. Ilmeisesti heittosi on kieli poskessa heitetty, joten en lähde sen kummemmin perustelemaan, mitä mautonta noissa vihjailuissa on.

 

[Swearengen]

Mitä mautonta on homovihjalussa? Kyllähän se on yleisesti tiedetty tosiasia, että Mannerheim oli bi-seksuaali, jolla oli mies- ja naissuhteita. Tämähän kerrotaan jo peruskoulussa. Mutta mitä sitten?

Laitatko viitteet niistä teoksista, missä Mannerheimista peruskouluteoksissakin opetetaan hänen olleen biseksuaali.

Minusta on sinänsä ihan mahdollista, että Mannerheim oli biseksuaali, mutta toistaseksi vain kaikki "todistusaineisto" on ollut punakaartilla, joka saa ilmeisesti jotain tyydytystä lällättämällä Marskin spekuloidusta homoudesta.

On myös mahdollista, että Marski oli sitoutumiskammoinen pelimies, eikä siksi mennyt naimisiin, vaan piti useampaa pillurautaa tulessa.

 

[Suomi-Salama]

On myös mahdollista, että Marski oli sitoutumiskammoinen pelimies, eikä siksi mennyt naimisiin, vaan piti useampaa pillurautaa tulessa.

Kyllä hän naimisissa ehti olla Anastasiansa kanssa ja saivat kaksi lastakin.

 

[Swearengen]

Kyllä hän naimisissa ehti olla Anastasiansa kanssa ja saivat kaksi lastakin.

Enpä muistanutkaan tai ehkä tiennytkään tuota.

Mutta Marski oli homohomo, lällälää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mitä mautonta on homovihjalussa? Kyllähän se on yleisesti tiedetty tosiasia, että Mannerheim oli bi-seksuaali, jolla oli mies- ja naissuhteita. Tämähän kerrotaan jo peruskoulussa. Mutta mitä sitten?

Mulle ei muistaakseni kerrottu puolta sanaa koko homoseksuaalisuudesta peruskouluvuosinani vv. 1977-1986, eikä näillä muodoin Mannerheimin taipumuksistakaan. Sittemmin homosanomaa on käynyt tulvimaan ovista ja ikkunoista siinä määrin, että varmaan peruskouluissakin asia tuodaan jossakin älyllisessä kontekstissa esille. Historiallisten henkilöiden seksuaalisella suuntautuneisuudella spekuloiminen tuskin kuuluu vieläkään peruskoulujen opetussisältöön.