Joulutauko ja puoliväli ylitetty, nyt on sopiva sauma pienelle yhteenvedolle.
Sijoitus ja pistesaldo:
Mielestäni aika linjassa materiaaliin nähden. Mutta kun huomioi (niin kuin pitääkin) organisaation sekoilut tämän kalenterivuoden aikana, niin kahdeksas sija on mielestäni lähellä ylisuorittamista. Alkukaudella oli jo kaikki katastrofin ainekset olemassa mutta Aho sai kun saikin rivit kasaan. Hieno suoritus.
Parasta:
Vuosi sitten hukkunut selkäranka on jälleen löytynyt. Jengissä on kokoa, näköä, luonnetta, johtajuutta ja asennetta - aivan perkeleesti asennetta. Jyrki Ahon visio siitä että Blues olisi ikävä joukkue vastustajan kannalta on toteutunut täydellisesti. Veikkaan että Blues ottaa ja antaa mustelmia enemmän kuin yksikään toinen liigajoukkue.
Huonointa:
Hyökkäyspeli on armottoman mielikuvituksetonta ja puukätistä, taas kerran. Tämä alkaa olemaan jo melkein krooninen ongelma tässä seurassa ja valoa tunnelin päässä ei näy. Nykyhyökkäyksellä voidaan mennä puolivälieriin asti, mutta viimeistään siellä matka katkeaa. Nollapelit Tapparaa ja Kärppiä olivat hyvä muistutus hyökkäyspelin ongelmista.
Pelaajista:
Mennään alhaalta ylös. Maalissa Nieminen on ollut loistava illasta toiseen vauhtiin päästyään. Muutenkin tykkään hänen tyylistään: huikeat refleksit ja old-school torjuja siinä mielessä että torjuu kiekkoja reagoimalla, eikä läskeillä peittämällä.
Volden on sitten tätä uutta peittävää koulukuntaa. Alkukauden hörppyjen jälkeen Lasse on itse asiassa kasannut itsensä aika ihailtavalla tavalla, enkä ole enää niin varma siitä että kaveri on toivoton tapaus. Eilinen esitys Kärppiä vastaan oli todella varma, ja Lahdessakin taisi pelata tosi hyvin. Hämmentävä tapaus kaiken kaikkiaan.
Pakistossa Kuukkaa ollaan aiheesta kehuttu. Selkeä tasonnosto viime kaudesta ja on muutenkin meidän näköinen soturipakki. Kaverin lähes käsittämätön puukätisyyskin antaa tiettyä lisäarvoa noin viihteen kannalta. Toinen torni, Malmivaaran Olli, on nihkeän alun jälkeen löytänyt hyvän tason ja taitaa olla johtajanakin tärkeä.
Mutta alakerran The Man näyttäisi kuitenkin olevan Kalle Kaijomaa (vaikka teki sen ratkaisevan mokan eilen). Varma omassa päässä, tukee hyökkäyksiä hyvin ja hoitaa yv-pakin hommatkin suht uskottavasti. Ymmärrän hyvin miksi Kaijo on Ahon luottomiehiä.
Pahin pettymys on ollut Jalvanti. Odotin että Jalvanti olisi joukkueen selkeä ykköspakki ja yksi liigan parhaimpia kiekollisia pakkeja, mutta laihaksi on jäänyt. Alkukausi heikko, sen jälkeen pelannut perusvarmaa näkymätöntä peruspakkipeliä, mutta kaipaisin silti enemmän koska potentiaalia on. Voi olla että Jalvanti (kuten Tikkinenkin) on jäänyt Ahon systeemeissä vähän paitsioon, mutta enempi tuo haisee siltä että henkinen kantti ei vaan riitä. (Tähän väliin voisi kysyä että kantsiiko sieltä Lahdesta hankkia pelaajia ollenkaan? Laurila, Rinkinen ja Jalvanti - ei oikein mitään voittajapersoonia).
Hyökkäyksessä Huhtala on huikea ja Sallinen on se peruskivi minkä päälle koko rakennus on pystytetty (Sapehan pelaa muuten hyökkääjistä eniten). Makkonen ja McRae ovat olleet osuvia hankintoja, mutta mihin se Tapparalaisten hehkuttama McRaen kuti on jäänyt? Eihän se lauo koskaan, ja eihän tämä vetele. Hyökkäykseen tarvittaisiin ehdottomasti lisäleveyttä maalintekoon.
Hyökkäyksen kuuma peruna on tietty Hirso. Hankintana Hirsossa oli hiukan samaa kuin Karalahdessa: ei maistunut alkuun hyvältä, mutta pohjimmiltaan ymmärsin heti että kaveri on pelaajaprofiililtaan juuri sitä mitä me tarvitsemme: perinteinen kaiken nähnyt ykkössentteri. Kun joukkueen rakentaa nuorista ja kokemattomista pelaajista joukkue tarvitsee ehdottomasti kokeneita johtavia pelaajia (viimevuotinen osoitti miten voi käydä kun johtajuus jää vajaaksi). Ja Hirson sisääntulo jengiin oikein huokui tällaista perinteistä ykkössentterin johtajuutta - habitukseltaan ykkössentterimäisin ykkössentteri sitten Mandervillen aikojen (olikohan tämä lause alkuunkaan suomea...?)
Mutta viimeaikaiset peliesitykset ovat olleet sen verran heikkoja että aletaan olemaan siinä rajoilla että Hirson johtajuus ei enää ole uskottavaa. Täällä ollaan syytetty kapteenia heikosta asenteesta, mikä mielestäni on väärä analyysi. Ongelmahan on sama kuin Ladalla viime vuonna ja Ekillä joskus aikoinaan: liike ei syystä tai toisesta riitä, kaveri on jatkuvasti askeleen perässä ja näin ollen pelin ulkopuolella. Tuohon pitäisi löytää jokin lääke koska Hirso on olennainen pala joukkueen menestyksen kannalta. Huippuvuosien Hirso + Sallinen-Makkonen-Liivik olisi helvetinmoinen sentterinelikko. Nyt se tärkein palanen laahaa, ja se vaikuttaa koko jengiin.
Vahvistuksia?
Aito ja oikea viivapelote olisi kyllä kiva lisä, mutta onhan tuo pakisto nykyisellään aika hyvin kasassa. Kuukka, Kaijomaa, Jalvanti, Malmi, Seppälä ja Lada on hyvä kuusikko. Tavallaan on vähän sääli että Tikkisen ja Valkosen liigaprojektit eivät etene mutta minkäs teet, parhaat pelaa.
Ja onhan tuossa Tuominenkin. Tuominen pelasi aivan mahtavalla tyylillä aikoinaan A-junnujen kanssa Matinkylässä, ja löysi ajoittain sen saman tyylin Saipan kanssa, mutta pelkäänpä että ne ovat menneitä aikoja.
Hyökkäykseen sen sijaan mahtuisi taitava laituri. Meidän hyökkäyshän on itse asiassa varsin kapea, mutta koska loukkaantumisia ei juuri ole ollut sitä ei oikein ole huomannut. (Petun aikoina tehtiin muuten takuuvarmasti jotain väärää rasituksen ja/tai lihashuollon kanssa. Nykyjoukkue pelaa ihan yhtä uhrautuvaa kiekkoa mutta miehet säilyvät ehjinä).
Mutta jos kävisi niin huonosti että tuosta tippuu pari ylemmän ketjun jätkää niin ollaan täysin kusessa heti koska Tiivola, Nyberg, Järvinen, Rooba jne eivät vaan riitä ylemmissä ketjuissa.
Ennuste:
Matka kuuden joukkoon ei ole liian pitkä, mutta tällä hyökkäyspelillä sinne ei ole asiaa. Toisaalta säälipaikan suhteen ei tarvitse olla kovin huolissaan: TPS ja Ässät tarvitsevat jo ihmeen noustakseen, ja Kalpakin on täysi vitsi. Ilves ja Pelsut ovat olleet vapaassa pudotuksessa, HPK sen sijaan on löytänyt hyvän meiningin vaikka materiaali on rajallinen. Tästä kuusikosta Kerho on mielestäni ainoa jonka voi kuvitella menevän ohi.