Torjuntamäärät jakautuvat niin satunnaisesti/epätasaisesti/suhteettomasti että ne eivät anna kunnon kuvaa siitä kuka on kunkku ja kakkosmolarien merkitys senkun heikentyy (ykkösiähän ei kaikille riitä).
Palataan hetkeksi tähän maalivahtien torjuntamääriin. Tässä liigassa ei ole Yahoon tapaan mahdollista asettaa maalivahdeille minimiottelumäärää (eli sitä 3:a joka yleensä on käytössä), mikä tarkoittaa sitä että alkuviikosta nollapelin tililleen keränneen joukkueen ei tarvisi loppuviikosta peluuttaa enää maalivahtejaan jos käytössä olisi vain W, GAA, SV% ja SHO tilastot. Noista kun 2-3 olisi varmuudella voitettu jo sillä yhdellä nollapelillä. Mutta nyt kun on käytössä lisäksi torjuntamäärät ja aloitetut ottelut niin joukkueet eivät niin vain voikaan lepuuttaa maalivahtejaan vaan jokainen aloitettu ottelu ja torjunta ovat tärkeässä roolissa.
Se on totta, että ykkösmolarien ja maalivahtien merkitys senkun kasvaa torjuntamäärien myötä, mutta eikös se niin pitäisikin olla että maalivahdeilla on suuri merkitys? Ja kun liigassa on vain 20 joukkuetta niin ykkösmaalivahteja riittää hyvin jokaiselle joukkueelle.
Ja ei ne torjuntamäärät nyt niin satunnaisesti/epätasaisesti/suhteettomasti jakaudu kun katsoo esim. viime kauden tilastoja:
http://www.nhl.com/nhlstats/app?fet...age&sort=saves&viewName=savePercentageLeaders
Samat nimet siellä on kärjessä. Ainoastaan Detroitin veskarien arvo heikkenee torjuntamäärien myötä:) Ja itse olen kyllä sitä mieltä, että torjuntamäärien myötä kakkosveskarien arvo nousee eikä laske. Tokihan Luongojen ja kumppanien arvo suhteessa kakkosveskareihin kasvaa, mutta niin sen mielestäni pitäisikin mennä. Mutta esimerkiksi Dubielewiczit, Auldit ja Norrenat ovat entistä arvokkaampia näiden muutosten myötä, sillä nyt heistä ainakin on iloa yhdessä kategoriassa. Kakkosveskarit ne erot tulisivat torjuntamäärä- kategoriassa lopulta tekemään mielestäni, mutta sitäkin on rajoitettu ettei yksi joukkue kasaa vaihtopenkkiään täyteen kakkosveskareita kun yhdessä joukkueessa voi olla enintään 4 maalivahtia.