Katsoin parhaaksi uuden ketjun erilaisista pelityyleistä. Sitä kun tuossa JÄRKYTTÄVÄN pitkässä Jouni-ketjussa kun jo sivuttiin.
Ensimmäisenä haluaisin nostaa esiin Suhosen Chicagoon luoman pelityylin. Perinteisen punaniskakanukki dump&chase-tavan sijaan viedään kiekko alueelle ja pyritään mahdollisimman suureen kiekonhallintaan. Olihan siinä opettelemista mutta näyttihän tuo pikku hiljaa rupeavan sujumaan.
Tietenkin pelityyli valitaan joukkueen materiaalin mukaan tai pelaajat pelityylin mukaan. Minnesotahan tappaa pelin aivn täydellisesti. Joukkueellahan on trap-taktiikan mestari Jacques Lemaire. Mies joka valmensi Devilsin edelliseen mestaruuteen. Nyt mies on poissa ja pelityylikin on toinen.
Tasapainoisesta pelityylistä käy esimerkkinä Tsekin maajoukkue: taitavia pelaajia, joilta käy maalinteko mutta viisikko puolustus on kunnossa. Okei! Käyttävät träppiä mutta soi niillä oma pääkin tai ainakin paikkoja on vastustajallakin. Mutta suosisiko pieni kaukalo paremmin träppiä? Esimerkkinä juuri Minnesota joka sai Marionkin suuttumaan pelityylillään. Auttaisiko kaukalon pienimuotoinen leventäminen? Taitopelaajat saisivat lisää tilaa ja puolustaminenkin muuttuisi puujalkaisilta möhkäleiltä hieman. En tarkoita että aivan euro-mittoihin kaukaloita mutta pari metriä lisää leveyttä... No,pelkkää ajatusleikkiä tuo äskeinen.
Jokainen haluaa varmasti nähdä hyvää hyökkäävää peliä tyyliin Punakone tai Flying Frenchmen tai 80's Oilers tai 90-luvun alun Pens. Viimeksi NHL:n runkosarjassa maagiseen 100-pisteeseen pääsi 4 pelaajaa kaudella 95-96...korjatkaa jos olen väärässä. Sen jälkeen vähemmän.
Tietenkin jokainen haluaa pelata voittavassa joukkueessa. Pelityyli on osa joukkueen menestystekijää. Pelitavan muuttamisessa on kyse ajatusmaailman muuttamisesta. Juniorivalmennuksessa olisi päästävä eroon liiallisesta roolittamisesta ja korostettava enemmän taitoja. Tuotava peliin iloisuus. Loppuun haluan lainata Canadiensin entistä päävalmentajaa Mario Tremblayta: "Pojat, pitäkää hauskaa kaukalossa!" Tuon ajatuksen pitäisi olla mukana jokaisen juniorivalmentajan mukana.
Ensimmäisenä haluaisin nostaa esiin Suhosen Chicagoon luoman pelityylin. Perinteisen punaniskakanukki dump&chase-tavan sijaan viedään kiekko alueelle ja pyritään mahdollisimman suureen kiekonhallintaan. Olihan siinä opettelemista mutta näyttihän tuo pikku hiljaa rupeavan sujumaan.
Tietenkin pelityyli valitaan joukkueen materiaalin mukaan tai pelaajat pelityylin mukaan. Minnesotahan tappaa pelin aivn täydellisesti. Joukkueellahan on trap-taktiikan mestari Jacques Lemaire. Mies joka valmensi Devilsin edelliseen mestaruuteen. Nyt mies on poissa ja pelityylikin on toinen.
Tasapainoisesta pelityylistä käy esimerkkinä Tsekin maajoukkue: taitavia pelaajia, joilta käy maalinteko mutta viisikko puolustus on kunnossa. Okei! Käyttävät träppiä mutta soi niillä oma pääkin tai ainakin paikkoja on vastustajallakin. Mutta suosisiko pieni kaukalo paremmin träppiä? Esimerkkinä juuri Minnesota joka sai Marionkin suuttumaan pelityylillään. Auttaisiko kaukalon pienimuotoinen leventäminen? Taitopelaajat saisivat lisää tilaa ja puolustaminenkin muuttuisi puujalkaisilta möhkäleiltä hieman. En tarkoita että aivan euro-mittoihin kaukaloita mutta pari metriä lisää leveyttä... No,pelkkää ajatusleikkiä tuo äskeinen.
Jokainen haluaa varmasti nähdä hyvää hyökkäävää peliä tyyliin Punakone tai Flying Frenchmen tai 80's Oilers tai 90-luvun alun Pens. Viimeksi NHL:n runkosarjassa maagiseen 100-pisteeseen pääsi 4 pelaajaa kaudella 95-96...korjatkaa jos olen väärässä. Sen jälkeen vähemmän.
Tietenkin jokainen haluaa pelata voittavassa joukkueessa. Pelityyli on osa joukkueen menestystekijää. Pelitavan muuttamisessa on kyse ajatusmaailman muuttamisesta. Juniorivalmennuksessa olisi päästävä eroon liiallisesta roolittamisesta ja korostettava enemmän taitoja. Tuotava peliin iloisuus. Loppuun haluan lainata Canadiensin entistä päävalmentajaa Mario Tremblayta: "Pojat, pitäkää hauskaa kaukalossa!" Tuon ajatuksen pitäisi olla mukana jokaisen juniorivalmentajan mukana.