Samaa mieltä, ja oikeastaan lisäisin, ettei tarvitse olla tuotakaan kokemusta - muutamankin vuoden aktiiviharrastaja on jo saanut treeneissä sellaista nopeutta ja tekniikkaa, ettei kokemattomalla ole mitään palaa pärjätä. Jos joku epäilee asiaa, niin voi käydä jonkun paikallisen nyrkkeilyseuran harjoituksissa tai youtubessa toteamassa millaisella nopeudella nuo nyrkkeilijät tekee väistöjä ja iskukombinaatioita, niin ei pitäisi jäädä mitään jossiteltavaa.
Minusta toinen puoli totta, ja toinen puoli ei. Niin kauan tosiaan kun pysytään ihan nyrkkeilyn säännöissä, niin tottakai harjaantuneella nyrkkeilijällä on etu. Sekin on totta, että harjaantunut nyrkkeilijä kyllä nyrkkeilysäännöillä pystyy pitämään vastustajansa aisoissa, ja sekin on totta, että koko nyrkkeily pohjautuu ajatukseen, että pystyy suojaamaan itseään ja lyömään liikkeestä.
Sekin on totta, että jos sitten sallitaan tarttumiset ja painiotteet, niin homma menee ihan alusta asti uusiksi.
Silti nyrkkeily on painosarjalaji, ja kuten jokainen harrastaja tietää, niin isommat ihmiset lyövät kovempaa. Kevyissä sarjoissa ja amatööriotteluissa ottelun voittaminen tyrmäyksellä ei ole ollenkaan niin tavallista kuin raskaissa ammattilaissarjoissa. Ellu on otellut 105 rankattua ottelua ja voittanut niistä yhden tyrmäysellä. Wahlström on otellut yli 200 rankattua ottelua ja voittanut niistä lähes 30 tyrmäyksellä. Amin Asikaisella rankattuja otteluja on takanaan 175, joista voittoja on 135 - ammattiurallaan Asikaisella on takanaan 32 ottelua, 28 voittoa ja niistä 19 tyrmäyksellä.
Joten ei se nyt todellakaan niin suoraan mene, että kun vain olet harrastanut nyrkkeilyä, niin nukutat porukkaa yhdellä lyönnillä. Isommalla kaverilla on aina raskaammat lyönnit: George Foreman voitti 76 ammattilaisottelua, 68 niistä tyrmäyksellä ja hävisi viisi. Foreman on minusta esimerkki nyrkkeilijästä, jonka ei tarvitse osua kuin kerran ottelun aikana, vaikka toinen kuinka pommittaisi koko ottelun ajan.