Nyt et vaan tajua, se oli vain minun näkemys. Jokaisella on omat inhokit, jotka ovat omasta mielestä ei ansaitse kaikkea kunniaa.
Minusta nyt vaan Stevens oli pelaaja, joka loisti NHL:ssä aikana, kun taitavia pelaajia sai estää suunnilleen pitämällä mailaa kainalossa vaihdon ajan. Siis oikeasti entinen jääkiekko on lopulta aika kuraa, nykyisyyteen verrattuna. Eikä se fyysisyyskään mihinkään kadonnut, nyt vaan parhaimmat ja lahjakkaimmat pelaa.
Ja Stevens ei minusta myöskään ollut se ratkaiseva palanen Devsien rosterissa, tärkeä tosin. Ja en aloita mitään Lindroos vs Stevens vääntöä, koska minua ei a)kiinnosta b) en pidä erityisemmin kummastakaan. Vaikka Lindroosin uraa on aliarvostettu, sen hypen jälkeen pelasi kovan uran, dominoiden 90-lopussa ja ura päättyi juuri Stevens- tyyppisten sikailujen takia, ison miehen pää on ylhäällä, miten se osa voi loukkaantua jatkuvasti, juuri näihin päähän kohdistuvien kädet ylhäällä, olen kusipää taklausten takia.
Se oli hienoa , kun Lindroos palatessaan jäille kosti tuon Stevensin teon, rehellisellä nyrkkitappelulla, joku Stevens olisi hoitanut tuon lyömällä takaapäin tjsp.
Niin, tuon edellisen viestini pointti ei suinkaan ollut mikään muu kuin tuoda esille Stevensin ansioita pelaajana, joka johdatti joukkueensa mestaruuksiin eli teki 22-vuotisella urallaan paljon muutakin kuin taklasi Eric Lindrosia.
En minä sillä, etteikö sinulla olisi kaikki oikeus dissata Stevensiä, mutta perusteluja tälle antipatialle voisit ihan oikeasti miettiä uudelleen. Vai että olisi Stevens kostanut kovan taklauksen jollain cheapshotilla? Aika paksua ja perustelematonta tekstiä.
On varsin surullista, että usein Stevensiä joko hypetetään tai dissataan muutaman highlight-taklauksen vuoksi. Hänen suurin ansionsa on siinä, että hän pelasi läpi uransa sata lasissa ja antoi kaikkensa omalle joukkueelleen. Suurin hatunnosto Stevensille kuuluu siitä, että hän uhrasi omat tehopisteensä ja muutti pelityyliään puolustavammaksi.
Stevens oli ehdoton johtaja Devilsissä (ja myös Capitalsissa ja Bluesissa) niin kaukalossa kuin pukuhuoneessa. Hän johti peliä jäällä ja opasti nuorempia, miten heidän tulisi pelata. Hänen merkitystään Devilsille ei voi lukea kuin mestaruussormuksien määrästä ja välillisesti runkosarjan voittotilastosta.
Stevens pelasi läpi uransa äärimmäisen kovalla intensiteetillä ja välillä rapatessa roiskui yli. Ja tästä voidaan toki olla sitten eri mieltä, oliko hänen tinkimättömyytensä fyysisessä pelissä aina tarkoituksenmukaista, esimerkiksi kevään 2002 playoff-sarjassa Carolinaa vastaan isojen taklauksien hakeminen meni mielestäni hieman liiallisuuksiin. Niitäkin kertoja löytyy toki liuta, jolloin Stevens ei ole ajanut pelaajaa, kun tämä on ollut esimerkiksi huonossa asennossa tai kamppailemassa toisen pelaajan kanssa. Tällaisista hetkistä ei vain saa dramaattisia youtube-pätkiä, joten kuvallinen evidenssi on tässä kohtaa tiukassa.
Aikana, jolloin NHL salli mailahäirinnän, pelin henki oli enemmän tai vähemmän kaikkien osalta se, että keppiä tuli oikealta ja vasemmalta. Jokseenkin kohtuutonta laskea tämä pelkästään Stevensin synniksi. Silloin, hyvänen aika sentään, uudessä NHL:ssä menestynyt Nicklas Lidströmkin koukkasi vastustajaa. Vuosi taisi olla 1996. Ja kannattaa muistaa, että Stevens oli tähti myös 1980-luvulla avointen ovien aikana.
Pähkinänkuoressa: Voit kaikin mokomin olla sitä mieltä, että Stevens on vain likainen pelaaja, joka menestyi koiruuksilla. Sille ei vain löydy ihan kamalasti uskottavia perusteita.