Huutelen en vieraaseen pöytään, mutta täältä 35 km päästä kuitenkin. Muistan elävästi kauden 2015-2016 aloituksen kun Peliittojen maalille luisteli nuorukainen nimeltään Emil Larmi. Muistan miettineeni, että mikähän junnu sieltä on nyt sitten saatu tolppien väliin tuuraamaan ykkösveskari Rautiolaa.
Yllätys on suuri kun näki minkälainen herra sieltä oli tullut. Kauden aikana sitten kävi selväksi, että tuo kaveri ei haluta hävitä. Vaikka piti yksinään joukkuetta pystyssä armottomassa rumputulessa niin tappio näytti syövän nuorta miestä suuresti. Harmi Rautiolalle, että otti harjoitusmatsissa pelikiellon, mutta suuri tilaisuus Larmille, jonka käytti.
Siitä kaudesta lähtien olen seurannut Emilin otteita suurella mielenkiinnolla. Uskoin ja toivoin, että tilaisuuden saadessaan käyttäisi sen. Tietysti silloin ajattelin, että ensin Pelicansissa, mutta niinhän ei silloin käynyt. Ympäri käydään, yhteen tullaan. Ennenkuin sitten NHL taas kutsuu.
Tuolla asenteella ei voi kuin onnistua, taidothan on olemassa.