Otteluohjelma:
12.6. klo 19:00 Tanska - Suomi (Kööpenhamina)
12.6. klo 22:00 Belgia - Venäjä (Pietari)
16.6. klo 16:00 Suomi - Venäjä (Pietari)
17.6. klo 19:00 Tanska - Belgia (Kööpenhamina)
21.6. klo 22:00 Venäjä - Tanska (Kööpenhamina)
21.6. klo 22:00 Suomi - Belgia (Pietari)
Kun Venäjä yllätti kaikki marssimalla vuonna 2008 jalkapallon EM-kisojen välieriin olivat joukkueen suurimpia tähtiä Andrei Arshavin, Roman Pavlyucenko, Igor Akinfejev ja Yuri Zhirkov. Kaikki muut näistä ovat tajunneet lopettaa jo jalkapallouransa tai vähintään uransa maajoukkueessa lukuunottamatta Yuri Zhirkovia, joka on vielä jostain kumman syystä mukana maajoukkueessa ja hämmästyttävän usein vielä kentällä. Venäjän oikean laidan wingback Mario Fernandes on Venäjälle tärkeä pelaaja, joka osallistuu paljon Venäjän hyökkäyspelaamiseen, mutta laskeutuu tunnollisesti myös puolustamaan. Zhirkovin ollessa kentällä tuo Venäjän vasen laita on haavoittuvainen, sillä Zhirkov ei (jaksa) tulla samalla tavalla alas kuin toisen laidan Fernandes, mikä avaa tiloja Venäjän puolustukseen. Zhirkov muodostaa puolustussuuntaan sen verran ison uhkan, että Venäjä voi mahdollisesti joutua peluuttamaan myös lähinnä topparina pelannutta Karavaevia wingbackina.
Jos Suomen kohdalla puhutaan Teemu Pukin tärkeydestä, niin Artem Dzuyba on Venäjälle mahdollisesti vielä tärkeämpi pelaaja. Joukkueen kapteeni ja kärkipelaaja, joka tulee varmasti kisoissa vastaamaan suurimmasta osasta Venäjän maaleista. Dzuyban merkitys henkisesti on myös erittäin tärkeä Venäjälle ja kun Dzuyba joutui masturbointivideonsa takia jäämään hetkellisesti ulos Venäjän maajoukkueesta, niin silloin Venäjä hävisi muun muassa Serbialle nöyryyttävästi 5-0. Vaikka Dzuyba on todella iso ja vahva hyökkääjä, niin kyseessä ei ole mikään perinteinen target-hyökkääjä, vaan hän on pallollisesti erittäin taitava ja tekninen kaveri. Dzuyba on monelle tuntematon nimi, sillä hän on pelannut koko uransa Venäjällä eikä ole lähtenyt tekemään uraa isompiin sarjoihin, vaikka taso olisi aivan varmasti riittänyt. Hän on ehdottomasti yksi kisojen parhaita kärkipelaajia sekä myös se Venäjän suurin, ja mahdollisesti jopa ainut, ase näissä kisoissa.
Venäjän ongelmana on se, että Dzuyba on monesti ylhäällä vähän yksin ja vaikka hän onkin hyvä pitämään palloa, niin hän tarvitsisi enemmän apuja muilta pelaajilta. Puolustaessa Venäjä monesti vetäytyy yhdeksän muun pelaajan toimesta alas ja Venäjän hyökkäyspeli koostuu pitkälti pitkistä avauksista Dzuyballe. Monesti noissa pitkissä avauksissa on kuitenkin se ongelma, että nuo muut pelaajat eivät ehdi nousemaan Dzuyban tueksi, jolloin hän joutuu painimaan yksin vastustajien puolustajia vastaan. Venäjällä ongelmaksi on myös muodostunut se, että keskikentän suurimmat tähdet Golovin ja Miranchuk eivät oikein mahdu samaan aikaan kentälle. He ovat jonkun verran pelanneet yhdessä, mutta kumpikaan ei ole ollut parhaimmillaan molempien ollessa kentälle, joten saa nähdä millä tavalla Venäjä ratkaisee tuon ongelman. Onko ainoastaan toinen avauksessa vai koittaako Venäjä väkisin saada noiden kahden yhteispelin toimimaan?
Tanskan joukkueen ehdoton vahvuus on keskikentän kolmikko, joka on myös roolituksiensa puolesta erinomainen. Kolmikon alimpana pelaa Spursin Pierre-Emile Höjbjerg, joka pelasi Valioliigassa erittäin hyvän kauden. Höjbjerg on puolustussuuntaan tämän kolmikon kovin nimi, minkä lisäksi hänen roolinsa tulee korostumaan vastustajien prässin purkamisessa ja pallon toimittamisessa taskuissa tilaa hakevalle Christian Eriksenille. Eriksenillä on vähän haastava kausi takana, sillä hän ei nauttinut oikein missään vaiheessa kauden aikana Interin valmentaja Antonio Conten suosiota, minkä myötä hänen roolinsa jäi odotettua pienemmäksi. Eriksen on kuitenkin Tanskan hyökkäyspelin tärkein pelaaja, joka tulee olemaan vaarallinen, mikäli hänellä on aikaa ja tilaa puolustuslinjan edessä. Delaney on taas poikkeuksellisen monipuolinen pelaaja, jonka roolina on toimina box-to-box pelaajana Höjbjergin ja Eriksenin välissä. Kaikki kolme pelaajaa ovat omissa rooleissaan ihan maailmanluokan pelaajia, joten ei tuo Tanskan keskikenttä kovin monelle maalle näissä kisoissa kalpene.
Tanska tykkää prässätä korkealta ja sen heikkoutena voidaan pitää puolustuksen haavoittuvuutta tilanteissa, joissa vastustaja onnistuu murtamaan tuon Tanskan prässin. Tanskan puolustuslinjan takaa löytyy tilaa pelata pystyjuoksuja nopeille hyökkääjille ja Tanskan toppareista Simon Kjaer ei ole mitenkään erityisen nopea ja puolestaan Andreas Christensen on ajoittain melko virheherkkä toppari. Christensen on pallollisesti hyvä toppari, mutta noiden ajoittaisten virheiden lisäksi hänellä on ollut uransa aikana paljon ongelmia pääpalloissa, joten keskityksetkin ovat hyvä ase Tanskaa vastaan. Tanskan puolustus on maalivahti Kasper Schmeichelin johdolla hyvä, mutta iskunpaikkoja ovat etenkin nuo tilat puolustuslinjan takana, keskitykset ja Christensenin painostaminen.
Hyökkäyksessä Tanskan laitapuolustajat nousevat aggressiivisesti tarjoamaan leveyden, minkä myötä nuo Tanskan laiturit leikkaavat hyökkäyspäässä keskustaan. Tanskalla on hyökkäykseen tarjolla hyviä pelaajia, mutta sellainen selkeä maalintekijä Tanskalta puuttuu, mikä voi koitua kisoissa heidän ongelmakseen. Martin Braithwaite pelasi tällä kaudella paljon minuutteja Barcelonassa, mutta se kertoo ehkä enemmän Barcelonan kaudesta kuin Braithwaiten tasosta. Yussuf Poulsen on kova tekemään töitä kentällä, mutta ei häntäkään tunneta mitenkään kovinkaan kliinisenä maalintekijänä. Kolmannesta paikasta avauksessa taistelevat vielä Kasper Dolberg, Jonas Wind ja Andreas Skov Olsen, joten hyviä vaihtoehtoja Tanskalla on useita hyökkäykseen, mutta se hyökkäyksen kärki ei ole kovin terävä.
Belgialla on kova joukkue, jossa on etenkin keskikentälle tarjolla iso tukku huippupelaajia, joten ei Belgia ole turhaan maailmanrankingin ykkönen. Belgian tärkeimmiksi pelaajiksi voisi nimetä Romelu Lukakun ja Kevin De Bruynen. Vaikka Belgialla onkin joukkueessaan paljon erinomaisia hyökkääviä pelaajia, niin Lukakun kaltaista toista puhdasta ysipaikan maalintekijää sillä ei ole. Kevin De Bruyne on ollut muutaman viime vuoden ajan maailman parhaita jalkapalloilijoita, ehkä jopa paras, joten hänen merkityksensä Belgialle on suuri. De Bruyne loukkaantui kuitenkin UCL-finaalissa ja häneltä jäänee kisojen avausottelu väliin, mutta Belgian onneksi hän ilmeisesti kuitenkin pystyy pelaamaan kisoissa. Näiden kahden isoimman nimen lisäksi hyökkäykseen on Mertensiä, Eden Hazardia, Dokua, Carrascoa sekä Trossardia ja alemmas keskikentälle Tielemansia, Witseliä, Dendonckeria ja Praetia, joten laatua Belgialla on.
Belgian osalta pienenä kysymysmerkkinä voidaan pitää jo melko iäkästä puolustusta. Vermaelen-Vertonghen-Alderweireld muodosti pitkään kovan topparikolmikon Belgialle, mutta Vermaelen on tainnut ajautua jo vaihtopenkin puolelle eikä Vertonghen tai Alderweireldkaan ole enää takavuosien tasolla. Heitä haastamaan ovat tulleet Denayer sekä Boyata, jotka ovat myös ihan hyviä toppareita, mutta tuosta toppariosastolta puuttuu ne selkeät huiput, joita Belgialla on jokaisella muulla pelipaikalla.
Suomi on varmasti kaikille tuttu ja Suomen tilannetta on jo laajemmin puitu Suomen omassa ketjussa, joten jätetään se tästä avauksesta pois. Nostetaan kuitenkin se esille, että Suomelle olisi elintärkeää saada hyvässä vireessä oleva Tim Sparv kentälle, mutta en tiedä että onko se mahdollista. Etenkin Belgia ja Tanska tulevat prässäämään korkealta ja tuossa prässin purkamisessa Sparv on Suomelle tärkeä pelaaja. Sparvin roolia joukkueen henkisenä johtajana ja puolustuksen ohjaajana ei voi myöskään väheksyä, joten toivottavasti jalka on ihan 100% kunnossa.
Belgia on B-lohkon ehdoton ennakkosuosikki, jonka odotetaan voittavan kaikki lohkon ottelut. Tanska on se kakkossuosikki, jonka pitäisi onnistua voittamaan Venäjä ja Suomi. Venäjän ja Suomen kohtaaminen onkin ennakolta mielenkiintoinen ja sen voittajalla on hyvät mahdollisuudet päästä lohkosta jatkoon, mikäli sillä on hyvä maaliero tai se onnistuu ottamaan pisteen Tanskalta tai Belgialta.
12.6. klo 19:00 Tanska - Suomi (Kööpenhamina)
12.6. klo 22:00 Belgia - Venäjä (Pietari)
16.6. klo 16:00 Suomi - Venäjä (Pietari)
17.6. klo 19:00 Tanska - Belgia (Kööpenhamina)
21.6. klo 22:00 Venäjä - Tanska (Kööpenhamina)
21.6. klo 22:00 Suomi - Belgia (Pietari)
Kun Venäjä yllätti kaikki marssimalla vuonna 2008 jalkapallon EM-kisojen välieriin olivat joukkueen suurimpia tähtiä Andrei Arshavin, Roman Pavlyucenko, Igor Akinfejev ja Yuri Zhirkov. Kaikki muut näistä ovat tajunneet lopettaa jo jalkapallouransa tai vähintään uransa maajoukkueessa lukuunottamatta Yuri Zhirkovia, joka on vielä jostain kumman syystä mukana maajoukkueessa ja hämmästyttävän usein vielä kentällä. Venäjän oikean laidan wingback Mario Fernandes on Venäjälle tärkeä pelaaja, joka osallistuu paljon Venäjän hyökkäyspelaamiseen, mutta laskeutuu tunnollisesti myös puolustamaan. Zhirkovin ollessa kentällä tuo Venäjän vasen laita on haavoittuvainen, sillä Zhirkov ei (jaksa) tulla samalla tavalla alas kuin toisen laidan Fernandes, mikä avaa tiloja Venäjän puolustukseen. Zhirkov muodostaa puolustussuuntaan sen verran ison uhkan, että Venäjä voi mahdollisesti joutua peluuttamaan myös lähinnä topparina pelannutta Karavaevia wingbackina.
Jos Suomen kohdalla puhutaan Teemu Pukin tärkeydestä, niin Artem Dzuyba on Venäjälle mahdollisesti vielä tärkeämpi pelaaja. Joukkueen kapteeni ja kärkipelaaja, joka tulee varmasti kisoissa vastaamaan suurimmasta osasta Venäjän maaleista. Dzuyban merkitys henkisesti on myös erittäin tärkeä Venäjälle ja kun Dzuyba joutui masturbointivideonsa takia jäämään hetkellisesti ulos Venäjän maajoukkueesta, niin silloin Venäjä hävisi muun muassa Serbialle nöyryyttävästi 5-0. Vaikka Dzuyba on todella iso ja vahva hyökkääjä, niin kyseessä ei ole mikään perinteinen target-hyökkääjä, vaan hän on pallollisesti erittäin taitava ja tekninen kaveri. Dzuyba on monelle tuntematon nimi, sillä hän on pelannut koko uransa Venäjällä eikä ole lähtenyt tekemään uraa isompiin sarjoihin, vaikka taso olisi aivan varmasti riittänyt. Hän on ehdottomasti yksi kisojen parhaita kärkipelaajia sekä myös se Venäjän suurin, ja mahdollisesti jopa ainut, ase näissä kisoissa.
Venäjän ongelmana on se, että Dzuyba on monesti ylhäällä vähän yksin ja vaikka hän onkin hyvä pitämään palloa, niin hän tarvitsisi enemmän apuja muilta pelaajilta. Puolustaessa Venäjä monesti vetäytyy yhdeksän muun pelaajan toimesta alas ja Venäjän hyökkäyspeli koostuu pitkälti pitkistä avauksista Dzuyballe. Monesti noissa pitkissä avauksissa on kuitenkin se ongelma, että nuo muut pelaajat eivät ehdi nousemaan Dzuyban tueksi, jolloin hän joutuu painimaan yksin vastustajien puolustajia vastaan. Venäjällä ongelmaksi on myös muodostunut se, että keskikentän suurimmat tähdet Golovin ja Miranchuk eivät oikein mahdu samaan aikaan kentälle. He ovat jonkun verran pelanneet yhdessä, mutta kumpikaan ei ole ollut parhaimmillaan molempien ollessa kentälle, joten saa nähdä millä tavalla Venäjä ratkaisee tuon ongelman. Onko ainoastaan toinen avauksessa vai koittaako Venäjä väkisin saada noiden kahden yhteispelin toimimaan?
3-4-2-1:
Dzyuba
Miranchuk - Golovin
Zhirkov - Ozdoev - Zobnin - Mario Fernandes
Karavaev - Dzhikiya - Semenov
Shunin
Dzyuba
Miranchuk - Golovin
Zhirkov - Ozdoev - Zobnin - Mario Fernandes
Karavaev - Dzhikiya - Semenov
Shunin
Tanskan joukkueen ehdoton vahvuus on keskikentän kolmikko, joka on myös roolituksiensa puolesta erinomainen. Kolmikon alimpana pelaa Spursin Pierre-Emile Höjbjerg, joka pelasi Valioliigassa erittäin hyvän kauden. Höjbjerg on puolustussuuntaan tämän kolmikon kovin nimi, minkä lisäksi hänen roolinsa tulee korostumaan vastustajien prässin purkamisessa ja pallon toimittamisessa taskuissa tilaa hakevalle Christian Eriksenille. Eriksenillä on vähän haastava kausi takana, sillä hän ei nauttinut oikein missään vaiheessa kauden aikana Interin valmentaja Antonio Conten suosiota, minkä myötä hänen roolinsa jäi odotettua pienemmäksi. Eriksen on kuitenkin Tanskan hyökkäyspelin tärkein pelaaja, joka tulee olemaan vaarallinen, mikäli hänellä on aikaa ja tilaa puolustuslinjan edessä. Delaney on taas poikkeuksellisen monipuolinen pelaaja, jonka roolina on toimina box-to-box pelaajana Höjbjergin ja Eriksenin välissä. Kaikki kolme pelaajaa ovat omissa rooleissaan ihan maailmanluokan pelaajia, joten ei tuo Tanskan keskikenttä kovin monelle maalle näissä kisoissa kalpene.
Tanska tykkää prässätä korkealta ja sen heikkoutena voidaan pitää puolustuksen haavoittuvuutta tilanteissa, joissa vastustaja onnistuu murtamaan tuon Tanskan prässin. Tanskan puolustuslinjan takaa löytyy tilaa pelata pystyjuoksuja nopeille hyökkääjille ja Tanskan toppareista Simon Kjaer ei ole mitenkään erityisen nopea ja puolestaan Andreas Christensen on ajoittain melko virheherkkä toppari. Christensen on pallollisesti hyvä toppari, mutta noiden ajoittaisten virheiden lisäksi hänellä on ollut uransa aikana paljon ongelmia pääpalloissa, joten keskityksetkin ovat hyvä ase Tanskaa vastaan. Tanskan puolustus on maalivahti Kasper Schmeichelin johdolla hyvä, mutta iskunpaikkoja ovat etenkin nuo tilat puolustuslinjan takana, keskitykset ja Christensenin painostaminen.
Hyökkäyksessä Tanskan laitapuolustajat nousevat aggressiivisesti tarjoamaan leveyden, minkä myötä nuo Tanskan laiturit leikkaavat hyökkäyspäässä keskustaan. Tanskalla on hyökkäykseen tarjolla hyviä pelaajia, mutta sellainen selkeä maalintekijä Tanskalta puuttuu, mikä voi koitua kisoissa heidän ongelmakseen. Martin Braithwaite pelasi tällä kaudella paljon minuutteja Barcelonassa, mutta se kertoo ehkä enemmän Barcelonan kaudesta kuin Braithwaiten tasosta. Yussuf Poulsen on kova tekemään töitä kentällä, mutta ei häntäkään tunneta mitenkään kovinkaan kliinisenä maalintekijänä. Kolmannesta paikasta avauksessa taistelevat vielä Kasper Dolberg, Jonas Wind ja Andreas Skov Olsen, joten hyviä vaihtoehtoja Tanskalla on useita hyökkäykseen, mutta se hyökkäyksen kärki ei ole kovin terävä.
4-3-3:
Braithwaite - Dolberg - Poulsen
Eriksen - Höjbjerg - Delaney
Maehle - Christensen - Kjaer - Wass
Schmeichel
Braithwaite - Dolberg - Poulsen
Eriksen - Höjbjerg - Delaney
Maehle - Christensen - Kjaer - Wass
Schmeichel
Belgialla on kova joukkue, jossa on etenkin keskikentälle tarjolla iso tukku huippupelaajia, joten ei Belgia ole turhaan maailmanrankingin ykkönen. Belgian tärkeimmiksi pelaajiksi voisi nimetä Romelu Lukakun ja Kevin De Bruynen. Vaikka Belgialla onkin joukkueessaan paljon erinomaisia hyökkääviä pelaajia, niin Lukakun kaltaista toista puhdasta ysipaikan maalintekijää sillä ei ole. Kevin De Bruyne on ollut muutaman viime vuoden ajan maailman parhaita jalkapalloilijoita, ehkä jopa paras, joten hänen merkityksensä Belgialle on suuri. De Bruyne loukkaantui kuitenkin UCL-finaalissa ja häneltä jäänee kisojen avausottelu väliin, mutta Belgian onneksi hän ilmeisesti kuitenkin pystyy pelaamaan kisoissa. Näiden kahden isoimman nimen lisäksi hyökkäykseen on Mertensiä, Eden Hazardia, Dokua, Carrascoa sekä Trossardia ja alemmas keskikentälle Tielemansia, Witseliä, Dendonckeria ja Praetia, joten laatua Belgialla on.
Belgian osalta pienenä kysymysmerkkinä voidaan pitää jo melko iäkästä puolustusta. Vermaelen-Vertonghen-Alderweireld muodosti pitkään kovan topparikolmikon Belgialle, mutta Vermaelen on tainnut ajautua jo vaihtopenkin puolelle eikä Vertonghen tai Alderweireldkaan ole enää takavuosien tasolla. Heitä haastamaan ovat tulleet Denayer sekä Boyata, jotka ovat myös ihan hyviä toppareita, mutta tuosta toppariosastolta puuttuu ne selkeät huiput, joita Belgialla on jokaisella muulla pelipaikalla.
3-4-2-1:
Lukaku
E. Hazard - Mertens
T. Hazard - De Bruyne - Dendoncker - Meunier
Vertonghen - Alderweireld - Denayer
Courtois
Lukaku
E. Hazard - Mertens
T. Hazard - De Bruyne - Dendoncker - Meunier
Vertonghen - Alderweireld - Denayer
Courtois
Suomi on varmasti kaikille tuttu ja Suomen tilannetta on jo laajemmin puitu Suomen omassa ketjussa, joten jätetään se tästä avauksesta pois. Nostetaan kuitenkin se esille, että Suomelle olisi elintärkeää saada hyvässä vireessä oleva Tim Sparv kentälle, mutta en tiedä että onko se mahdollista. Etenkin Belgia ja Tanska tulevat prässäämään korkealta ja tuossa prässin purkamisessa Sparv on Suomelle tärkeä pelaaja. Sparvin roolia joukkueen henkisenä johtajana ja puolustuksen ohjaajana ei voi myöskään väheksyä, joten toivottavasti jalka on ihan 100% kunnossa.
5-3-2:
Pukki - Pohjanpalo
Lod - Sparv - Kamara
Uronen - O'Shaughnessy - Arajuuri - Toivio - Raitala
Hradecky
Pukki - Pohjanpalo
Lod - Sparv - Kamara
Uronen - O'Shaughnessy - Arajuuri - Toivio - Raitala
Hradecky
Belgia on B-lohkon ehdoton ennakkosuosikki, jonka odotetaan voittavan kaikki lohkon ottelut. Tanska on se kakkossuosikki, jonka pitäisi onnistua voittamaan Venäjä ja Suomi. Venäjän ja Suomen kohtaaminen onkin ennakolta mielenkiintoinen ja sen voittajalla on hyvät mahdollisuudet päästä lohkosta jatkoon, mikäli sillä on hyvä maaliero tai se onnistuu ottamaan pisteen Tanskalta tai Belgialta.